Poikkeustilapäivät 39, 40 ja 41: Öiset kotiseikkailut ja espoolainen onni

Ei hätää, hyvä lukija. Jätin eilisen julkaisupäivän väliin ainoastaan venyttääkseni koko viikonlopun samaan postaukseen. Ovat jo pitkään vaivanneet nämä parittomat viikot, jolloin viikonloppu katkeaa lauantain ja sunnuntain välistä. Aion jatkossa venyttää lauantai-iltaan osuvat blogaukset sunnuntaille.

Päivä 39, perjantai

Nyt odotellaan hallituksen kertovan, milloin karanteenitoimia aletaan purkaa. Etenkin: Milloin koulut taas avataan? Vieläkö aiemmin mainittu 13.5. pitää paikkansa? Lapset ehtisivät käydä koulussa pari kolme viikkoa, saada tartuntoja, joita sitten kesälomalla muuttaa immuniteetiksi. Käyrä loivenee.

*

Kehitys on taas samanlaista kuin 30-luvulla!

Nyt tätä mieltä on Viron politiikan iso mies Mart Laar. Ja mistä syystä tällä kertaa ollaan 30-luvulla? Koska Suomi ei ole tehnyt Viron kanssa tarpeeksi läheistä yhteistyötä.  Viro olisi halunnut luoda erityissuhteen Suomen kanssa koronasotaa vastaan, luoda yhteisen karanteenialueen, ehdotti siis maidenvälisen liikkuvuuden jatkamista. Suomi ei lähtenyt mukaan ja Viro hakee nyt liittolaisia Latviasta ja Liettuasta.
En ole asian tuntija, mutta Suomi teki ennen sotaa 30-luvulla puolustusyhteistyötä Viron kanssa. Suomenlahden sulkeminen onnistuu mailta yhdessä, ja sama tavoite oli Neuvostoliitolle merkittävä Viron miehittämiseksi ja Hangon ja sitten Porkkalan vuokraamiseksi. Kuka kontrolloi Suomenlahtea, kontrolloi pääsyä Pietariin. No, 2020 Viro on kärsinyt sekin koronasta kovasti, ja maan johtohenkilöt olisivat toivoneet kriisin lähentävän maiden suhdetta erityiseksi. IL:n artikkelissa he ovat nyt tyytymättömiä ja kehottavat kääntymään jatkossa Latvian puoleen.
Kiinnostava ajatus kyllä tuo yhteinen karanteenialue. Ei toisaalta ihmetytä, ettei Suomen hallitus uskaltanut sellaiseen lähteä. Matkustajaliikenne lopetettiin nyt myös virolaisilta työmiehiltä. Meidän naapurin raksalla kyllä edelleen liikkuu Viron rekkarissa olevia autoja ja kuulee viroa, ilmeisesti työmiehet ovat olleet nyt pitkään poissa kotoaan? 

Lisäksi meininki muistuttaa 20-lukuakin. Maailmalla juhlitaan nyt salakapakoissa. Joko ihan vain hauskanpitoa varten, kaljaa ja biljardia, tai sitten tarkoituksena hankkia koronavirustartunta. Siis samoin kuin lapsiperheissä on kuulutettu, että ”täältä saisi nyt vesirokkoa, tulkaa hakemaan lapsillenne”, moni terve nuori aikuinen on omasta mielestään altruistisista syistä hankkimassa tartuntaa voidakseen sairastettuaan sitten jatkaa normaalia elämää immuunina, käydä töissä. Tästä on puhuttu ennenkin, suomalainen lääkäri spekuloi viime kuussa jopa sairaanhoitohenkilökunnan täsmätartuttamista immuniteetin hankkimiseksi. Idea ei ole tyhmin kevään aikana kuultu, mutta mikään julkinen viestijä ei siihen kannusta. 

*

Tajusin vasta nyt, että nämä päiväkirjat toimivat tulevaisuudessa muistona koronakeväästä 2020. Ja minä kun ajattelin kerrankin kirjoittavani vain tätä päivää varten. Joten kirjataan yleisiä yhteenvetoja.

Animal Crossing ja Tiger King ovat nähtävästi koronakevään hittejä konsolipeli- ja hömppäviihdepuolella. Lohduttavaa korona-yhtenäiskulttuuria. Tiger King on nähtävästi friikkisirkus, sellaiset lohduttavat ylemmyydentunnettamme. ”Minullakin menee huonosti, mutta ei sentään noin huonosti.” Onko ruokareseptipuolella vastaavaa selkeää kevään juttua? Muutamia piirakoita sun muita on vilahdellut lehdissä, arkista, tuttua ja turvallista konservatiivista ruokaa. Eksotiikka on hyvinvoivien ylellisyyttä, uuden kokeilu vauraille ja huolettomille. Meidän keväthittimme ovat olleet saaristolaispannukakku ja puolukkavispipuuro. Vaimo on innostunut molemmista ja meillä syödään vähintään jompaakumpaa nyt joka viikko. Saaristolaispannukakku tehdään riisipuuroon, mukana vähän kaurajauhoa. Vispipuuroa riisijauhoon.

Meidän koronakevätpelimme on tänne hyvin tallennettu, mutta uusia peli-ilmiöitä ne eivät ole. Viime päivät olemme pelailleet tällaista yhteistyöpeliä kuin Bandido. Sen julkaisija Helvetiqa jakaa pelistä näköjään ilmaista printtaa ja pelaa -versiota uudella teemalla: Bandido Covid 19. Viruksen kaikki väylät pitää tukkia, tartuntaketjut katkaista. Kokeilkaapa, teema toimii mainiosti. Peli löytyy printattavaksi sääntöineen täältä:
https://www.helvetiq.com/bandido-special-covid-19-edition?___store=fr_en&___from_store=fr_fr

Treenasin tänään kahdesti, koska eilinen jäi välistä. Vedin aamulla leuat, nyt sain 50 kokonaistoistoa kasaan ainoastaan neljällä sarjalla. Illalla tein pistoolit, etenkin niissä on selvää kehitystä havaittavissa. Treeni on ollut kivaa ja riittävän erilaista vaihtelua oikeaan kuntosalitreeniini. Paras treeniohjelma on aina se, jota et tee. Keho pitää yllättää, shokeerata kehitykseen. 

Pakko myöntää: nämä nopeat  ja taajat kotitreenit ovat niin käteviä, että nyt tuntuisi kynnykseltä lähteä kuntosalille ihmisten joukkoon… Näin se erakoituminen lähtisi vaivihkaisesti etenemään. Yläkroppaan tuntuu tulleen vähän pihviä, tiukat paidat kiristävät.  Sata leukaa viikossa on kai vähän pakkokin vaikuttaa.

Illan elokuva Tinker Tailor Soldier Spy. Romaani on erinomaisesti kirjoitettu, etenkin kaiken sen kouluun sijoittuvan kuvauksen ja agentin ansiosta, jolla romaani alkaa. 

Huomenna 40 päivää poikkeustilaa. 40 päivää kuulostaa jo ajanjaksolta, ei oikulta enää. Se on karanteenin aika: quaranta giorni

Koronavirusepidemiakaranteenipäiväkirjamerkintä 40, lauantai

(Yhdeksänvuotiasta viihdytti, kun keksimme tuota mahdollisimman pitkää yhdyssanaa.)

Kirjallisuudella menee  nyt hyvin. Ihmiset eivät ainoastaan kokoa palapelejä tänä keväänä, he lukevat ja kuuntelevat kirjoja myös. Kustannustoimittaja kertoo, että myynti on tällä hetkellä suurinta vuosikausiin.  

Se rohkaisee kirjailijaa miettimään jatkoa. Vuosi elämästä ei mene hukkaan, jos kirja löytää lukijoita.

Lauantaimme alkaa kuten lauantait aina alkavat. Pienimmät lapset ovat jo olohuoneessa katsomassa aamuohjelmaa, kun nousen. Lego Star Wars innostaa nelivuotiaan taas, hän ottaa miekkansa ja kertoo sen olevan taikamiekka.

”Tästä tulee tulipommeja, räkäpommeja, iskuvoimaa, laavapommeja ja sähköiskuja ja sähkötulilaavaa.”

Siivouspäivän aikana asunnossa kiertelee jättiläiskeisari, jolla on kultapussi, valomiekka ja Taah Woos -pyssy.

Grillin opettelua vuorossa.

Ensinnäkin tajusimme, että grillin ulkonäöllä ei ole juurikaan merkitystä, vain grillin hupulla on. Huppua katsellaan koko ajan, grilli näkyy silloin tällöin. Joten tilasin Napoleonin oman hupun, se saapuu ensi viikolla, mutta sadetta ei ole luvattu.

En ole ennen omistanut kaasugrilliä, joten tutkailen miten se mahdetaan laittaa toimintaan. Lapset vaativat jo grilliruokaa. Savonrannalla Ruusintorpan residenssissä kesällä 2016 grillasimme paljon hiilipallogrillillä, ja tytöt oppivat grillatun possupihvin makuun. Ruusintorpan kesästä tulee jo neljä vuotta! Meillä on siitä kauniit kesämuistot, joista kirjoitin jo tuoreeltaan kirjoituksen tänne Kansan Sivistysrahaston sivuille. Seuraavana vuonna Ruusintorppaan olikin jo ruuhkaa, ja olimme viimeiset residenssiläiset, jotka saimme nauttia torpasta koko kesän.

Selviää, että kaasugrillin kytkeminen kaasupulloon ei nyt sitten onnistukaan. Paineensäätimen ”lukon” alla olevat metallikuulat eivät nyt vain tartu kiinni tai päällysmuovi mene alas.. Kun avaudun asiasta avaudun kavereille, eräs heistä vastaa jotakuinkin näin: Joo, se on ihan korkeemmassa kädessä milloin se menee. Voi mennä ekalla, voi mennä puoli tuntia. Mä otan aina oluen siihen ja lähden ränkkäämään. Grillaaminen jää nyt huomiseen joka tapauksessa.

Intialaista kanaa (pannulla), vispipuuroa. Sundae Split -korttipeli. Taputuspunnerruksia, timanttipunnerruksia. Perhe katsoo Voice of Finlandia.  Kaikki tuttua tavaraa tältä keväältä, rutiinia.

Jotain seikkailua sentään: Poika pyytää voiko nukkua siskojensa huoneessa yön. Se sopii siskoillekin, siskoja hymyilyttää. Mikäs siinä, on lauantai ja kaikki.

Lapset ovat innoissaan ja leikkivät jotakin alakerrassa pitkään, sitten alkaa huuto. He ovat riitaantuneet, ja poika alkaa parkua. Hän huutaa pitkään vedet silmissä, ei tahdo rauhoittua, ei tulla syliin, ei kertoa mikä on hätänä.

Lopulta isosisko: ”Mä taidan tietää miks se huutaa. Meille tuli riitaa ja me sanottiin että sä et saakaan tulla meidän huoneeseen yöks.”

Sisko on oikeassa, sen takia poika huutaa. Sovittelemme riidan ja kerromme, että kyllä hän saa nukkua siskojen huoneessa.

Varhain, jo kahdeksan jälkeen pojan patja kannetaan lattialle isosiskojen kerrossängyn viereen. Tyttöjen mielestä tämä on hirveän söpöä, ja kun menemme peittelemään heille hyvää yötä, poika on selvästi mielissään tästä miniseikkailusta. Vähän niin kuin lomamatkalla. Huoneesta kuuluu, kun isosisko lukee hänelle iltasaduksi Mauri Kunnaksen Hui kauhistusta.

Kyllä koronakevät on lähentänyt lapsia entisestään toisiinsa. Välillä huudetaan ja riidellään mutta sellaista se nuori rakkaus on.

Päivä 41, sunnuntai

Yö menee hyvin ja hiljaisesti. Itse valvon taas, herään jälleen neljältä ja menen olohuoneeseen lukemaan. ’Valvoa’, sillä on kaksi merkityst: olla nukkumatta, tai vahtia, tarkkailla. Kafkalla oli kirjoituksenpätkä aiheesta, se kosketti minua teinipoikana kun valvoin samalla tavalla unettomia öitä. Kaivan Kootut kertomukset nyt kirjahyllystä, nyt aamuviideltä kun kirjoitan tätä.

Yöllä

Vajonneena yöhön. Niin tykkänään yöhön vajonneena, kuin me toisinaan painamme päämme miettiäksemme. Ihmiset nukkuvat joka puolella. Vähäistä näyttelemistä, viatonta itsepetosta, että he nukkuvat taloissa, lujissa vuoteissa, lujan katon alla, ojentuneina tai kyyryssä patjoilla, lakanoiden välissä peittojen alla, todellisuudessa he ovat kerääntyneet kokoon niin kuin silloin kerran ja niin kuin myöhemmin autiolla seudulla, leiri taivasalla, määrätön joukko ihmisiä, armeija, kansa, kylmän taivaan alla maan kylmällä kamaralla, heitetynä sinne missä ennen seisottiin, otsa käsivartta vasten painettuna, kasvot maata vasten, levollisesti hengittäen. Ja sinä valvot, olet yksi vartijoista, löydät seuraavan heiluttamalla palavaa puuta vierestäsi olevasta risukasasta. Miksi sinä valvot? Jonkun täytyy valvoa, sanotaan. Jonkun täytyy olla tässä.

Kafka tuntuu ihan nuoruudelta. Etenkin nämä Koottujen kertomusten pikkuiset puolen sivun proosarunomaiset kaskut olivat jotenkin nuoren Franzin yksinpuhetta lukijalle. Läheisiä. Nyt kun silmäilen niitä auringon jo noustua, saan samalla yhteyden nuoreen itseeni. Olen vaaleissa kevätöissä Kivenlahdessa, kun nuori Joonas ihmettelee Kafkaa, tekee lyijykynämerkintöjä sivujen reunoihin Kafkan kiehtovista lauseesta ja ajatuksista, ja on samaan aikaan Prahassa Kafkan luona, erikoisen nuoren neron, joka lohduttaa itseään kirjoittamalla ajatuksiaan. Kivenlahden kautta Prahaan Tapiolasta aamuviideltä, siinä oma öinen seikkailuni.

Huvittavasti nämä koronakevään lukemiseni ovat yhtäkkiä tuttua ja turvallista nekin, Dostojevskiä ja Kafkaa kuin taas nuoruuden kliseenä.

*

Keskipäivää menee kaupoilla, haen äidille viikon ruoat. Vieraasta ruokakaupasta on vaikea löytää tomaattimurskaa. Jätän kassit rappusille oven eteen ja vaihdan hetken kuulumisia. Vappu on ensi viikolla. Äiti kertoo juurileivän leipomisesta, juurta pitää ilmeisesti herätellä monta päivää. Tämä tuli yllätyksenä meille, olemme kokemattomia leipureita. Leivontatietoisuus nousee. Ruokakaupan kylmähyllyn ovessa on iso plakaatti:

Kotona saan kaasupullon letkun lopulta kiinni ja uusi grillimme vihitään. Possupihviä, jauhelihapihvejä, jättikatkarapuja, itse grillattuna, tuosta sen kuin kävelee rappuset alas keittiön ovesta. Oloni on kuin astuisin askeleen taas eteenpäin elämässään. Oma kaasugrilli omalla pienellä terassilla, se on espoolaista onnea… Vaimokin on innostunut kuopimaan kukkapenkkejä ja tunnistamaan kasveja.

Kun tytöt tulevat puistoista leikkitreffeillä kavereidensa kanssa, he ilahtuvat päästessään ensimmäisen oman grilliruoan äärelle.

Tuttu talouselämän vaikuttaja soittaa. Hän on laatimassa kirjoitusta yhdessä melko merkittävän työryhmän kanssa, mutta on tekstin kanssa hukuksissa. Katsoisinko sitä ?Hän meilaa tekstin näytteeksi, juon kahvit ja luen sen. Teksti on tosiaan aika sankan työn takana valmiista… Lupaan katsoa huomenna, miten osaisin sitä auttaa. Hauska toimeksianto tällainen, kunnia auttaa. Asiaproosan hiominen ei yleensä ole vaikeampaa eikä helpompaa kuin fiktiivisen tekstin. Selkeä lause on yllättävän vaikea kirjoittaa, minunkin. Monesti me osaamme kertoa suusanallisesti toiselle ihmiselle, mikä tämä ajatus on, mutta kun sitä kirjoittaa, jostain syystä teksti alkaa koukeroitua ja kapuloitua. Ja jostain syystä koukeroisuutta katsotaan monesti jopa hyvällä. Ranskalaiset filosofit opettivat huonoille tavoille.

*

Illalla opetan tyttärelleni Terraforming Marsin. Se on yksi maailman suosituimpia lautapelejä nyt, aikuisten harrastjaien peli, jolle minullakin oli ilo olla myöntämässä Vuoden Strategiapeli -palkintoa viime vuonna. Hänen opettajansa oli pelannut sitä joululomalla ja sanonut, että hieno peli vaikka tosi vaikea. Pelissä maankaltaistetaan Mars-planettaa tieteellisen oloisesti: nostetaan lämpötilaa ja happipitoisuutta, luodaan planteelle metsiä, meriä ja kaupunkeja. Sanon tyttärelleni, että hän oppii sen kyllä, ja voi sitten kertoa opettajalleen pelanneensa Terraforming Marsia.

Hyvin hän pelin oppiikin. Mars ei ole kokeneelle 11-vuotiaalle yhtään liian vaikea näin suomenkielisenä painoksena. Pitkä peli siitä tulee opetuksineen, mutta kun kello kahdeksan maissa laskemme loppupisteet, tyttäreni voittaa. 

Erinomainen viikonloppu. Kaupassa Ilta-Sanomien lööpit huusivat jotakin ”hiljaisesta tuskasta”, siitä kuinka lapset kärsivät koronakeväänä… Menen käymään lehden nettisivuilla, siellä toimittaja kehtaa kirjoittaa jopa, että ”Suurin osa lapsista ja nuorista kokee yksinäisyyttä ja ahdistunutta oloa. Väkivallan riski perheissä kasvaa.” On niillä otsaa. Kärsimystä on, aina, ja nyt jossain enemmän kuin yleensä, jossakin vähemmänkin,  mutta että suurin osa ja kaikki tämä pelottelu… Jos kotona oleminen on tuskaa, se on kyllä jo ihmiskunnan historian mukavin ja toivottavin tuska. Suosittelisin perspektiiviksi lukemaan vaikkapa hunneista, mustasta surmasta, Verdunin taistelusta tai Kolyman vankileiristä näin vaikka alkuun. 

Italiassa ja Ranskassa ovat koronakuolemat laskussa. Kotimaan politiikassakin on ilmassa jo syyllisten etsintää ja sormella osoittelua, etenkin mitä tulee maskikauppoihin, tautiennusteisiin jne. Ehkä ”hyvä merkki” siitä, että tällaiseen alkaa olla jo varaa…

Ensi viikolla on vappu. Sitä paitsi kuulen sisäpiirin huhun, että Helsingin kirjastot suunnittelevat toimintanssa aloittelua jollain tavoin… Ilmapiiri on korkealla kuin pääskynen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.