Poikkeustilapäivät 49 ja 50: Kohti kahden metrin yhteiskuntaa

Päivä 49, maanantai


Paluu arkeen oli edessä. Vappulomaviikonlopun jälkeen ajan parran ja pukeudun ja tartun tietokoneeseen. Yhtä sun toista pitäisi saada kotikoneella taas aikaan sheriffin käyskennellessä käsiraudat kalisten ympäri taloa. Aamut menevät usein koneen ääressä, koska työhuoneella minulla ei ole nettiä. Lapset näkevät isänsä liian usein näytön edessä, kunhan siitä ei tule heidän Kuvansa minusta. 

Tuttu arki. Lasten etävideokoulu aamulla, poika leikkii sen ajan. Minä lähden sitten työhuoneelle, poika katsoo Tinttiä tai Disney-leffoja tai Tohtori Sykeröä sen ajan. Tulen kotiin iltapäivällä, lapset ulkoilemaan, he ovat jo osanneet syödä, nyt Espoon koulueineislounaita.

Iltapäivällä saan meilin vanhalta ystävältä, hän onnittelee hienosta Hesarin kritiikistä. Pitää googlata. Kas vain, sattuipa kiittävä arvio. Tällaisia näkee harvoin, ettei kriitikolla ole edes tarvetta lisätä perään sen suurempia piikkejä. Kirjoilleni on osunut nyt kaksi lottovoittoa peräkkäin suurimmassa lehdessä. Pitää olla kiitollinen, kirjoja kritiikit eivät muuta pahemmaksi tai paremmaksi, mutta myyntiin tällaisilla voi olla iso vaikutus. Myöhemmin illalla onnitteluja tulee useita, sieltä täältä.

Kitken rikkaruohoja puutarhassa ja pihatiellä, asennan kukkapenkkirajaajaa. Poika mököttää koko ajan yksin tuolilla, koska ei saa ottaa sheriffirevolvereja pyöräilemään. Lopulta hän suostuu riisumaan asevyönsä ja teemme pyöräretken uudella, isojen poikien pyörällä.

 

Yhdysvaltain ulkoministeri Pompeo tuntuu vihjaavan mahdollisuuteen, että virus ei olisi syntynyt itsestään kiinalaismiehen syötyä lepakon Wuhanin eläintorilta. Vaihtoehto ei ole tässä, että Kiina olisi ampunut biologisen pommin maailmalle, vaan virus olisi päässyt karkuun kiinalaisilta tutkijoilta. En ole näistä spekulaatioista juuri kirjoittanut, koska netti on täynnä spekulointia muutenkin, mutta salaliittoteorioita toki on esitetty. Otsikoiden mukaan Yhdysvaltain presidentinkin toimesta, mutta liian usein kun perehtyy hänestä kirjoitettuun tapaukseen, kaiken takana onkin toimittaja, joka esittää tyhmää ja huumorintajutonta saadakseen kohuotsikkoja ja poliittisen vastustajansa näyttämään pahalta. Mutta tässä IL:n jutussa ei ole siis kyse salaliittoteoriasta:

Wuhanissa todella on virologian instituutti. Virallisesti se on korkeimman turvallisuusluokan laboratorio. Niissä käsitellään maailman vaarallisimpia viruksia. Washington Post on uutisoinut, että Yhdysvaltain Kiinan-suurlähetystö oli huolestunut laboratorion bioturvallisuudesta ennen koronaviruspandemiaa. Asiasta tiedotettiin myös ulkoministeriötä.

Yhdysvaltain tiedediplomaatit vierailivat laboratoriossa useampaan kertaan vuonna 2018. He lähettivät Washington Postin mukaan kaksi varoitusta pääkaupunkiin laboratoriosta. He myös ilmaisivat huolensa, että laboratorion tutkimus lepakoiden kantamasta koronaviruksesta voisi aiheuttaa uuden Sarsin kaltaisen pandemian.

BBC korostaa omassa jutussaan, että Wuhanissa tehty lepakoiden koronavirustutkimus oli julkinen ja laillinen.

Ulkoministeriltä tällainen vihjailu on vaikuttamista, politiikkaa, ei informaation kantamista. Mutta kiinnostavaa kyllä, jos ”kaiken taustalla” olisikin julkinen puoli eikä yksittäinen lounastaja.

Illalla jo eilisestä odotettu hallituksen tiedotustilaisuus lopulta alkaa. 1.6. on nyt uusi merkkipaalu. Silloin mm. kokoontumisrajoitus muuttuu kymmenestä 50:een hlöön ja ravintoloita ja muita julkisia tiloja availlaan pikkuhiljaa. Urheilusarjat käynnistyvät. Eläintarhat, huvipuistot, kerhotilat saavat avata rajoitetusti. Mutta kirjastojen toiminta sallitaan välittömästi! Tätä olemme odottaneet.

”Emme tiedä kuinka pitkään virus on osa suomalaista yhteiskuntaa”, toteaa opetusministeri. Mutta 14.5. jatkuvat tosiaan lasten ”työelämä”, koulut ja päiväkodit, ja nyt saadun tiedon mukaan kesäkuussa alkaa normalisoituminen meille muillekin. Paitsi vanhuksille ja sairaille. Heillä poikkeustila jatkuu…

Ministerillä on hyvä ilmaus: Suomi on toistaiseksi ”kahden metrin yhteiskunta”. Siinä on ainesta tarttua. Se on sopivasti epärationaalinen, po. kahden metrin turvavälin yhteiskunta, mutta mieli ymmärtää kyllä ja täyttää aukon, askartelee hetken aukon parissa ja sitä kautta kiinnittyy ilmaisuun. Vielä alkusointu siihen niin ilmaus olisi liimaa.

Nuorempi tytär on puistossa leikkimässä kaverinsa kanssa pitkään. Vanhempi saa ison koulutehtävänsä valmiiksi (esitelmä Englannista) ja siitä iloisena suostui opettelemaan Castles of Mad King Ludwigin.  Tämä on hyvä portti peliharrastukseen, tarpeeksi helppo oppia mutta tarjoaa silti näkymän lautapelaamisen tarjoamiin syvyyksiin, mielen eksploraatioon. Helppo tyttären tämä on oppia, olisi oppinut jo aiemminkin, nythän menee jo Terraforming Marskin

Päivä 50, tiistai 

Kesällä jatkuu siis lasten partio – tosin se on kesälomalla ja suuret leirit on ehditty jo perua, mutta ehkä tytöt pääsevät pienille reduille. Kirkon toiminta saa käynnistyä taas, poikkeustila oli kiertotie estää myös uskonnonvapautta.  (Pienet teatterit) ja museot voivat jatkaa toimintaansa, elokuvateatteritkin sillä 49 henkilön ylärajalla. Linnanmäelle ja Särkänniemeen pääsisi rajoitetusti… Minulla on Tapiolan kirjastossa 2.6. esiintyminen Historiallinen rikos Espoossa. Se näyttäisi toteutuvan!

Mutta elämää kahden metrin yhteiskunnassa tulee kestämään pitkään, mahdollisesti siihen asti kun rokote keksitään, arviolta kevät tai syksy 2021. Lainaan pitkälti IL:n juttua, koska tämähän on introvertille suomalaiselle parannus eikä koettelemus.

Helsingin yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Tuomas Aivelo muistuttaa, että vaikka rajoituksia ryhdytään asteittain purkamaan, se ei tarkoita paluuta samanlaiseen normaaliin elämään kuin aiemmin.

– Etäisyyttä joudutaan pitämään merkittävässä määrin siihen saakka, että meillä on rokote tai tehokas hoito tai muutoin päästään ulos tästä tilanteesta. …

Aivelo katsoo, että ”kahden metrin yhteiskunnassa” etenkin sisätiloissa, kuten työpaikoilla ja ravintoloissa, on varmistettava riittävä turvaväli käytännön järjestelyin, esimerkiksi siten, että pöytiä sijoitetaan tavallista kauemmas toisistaan. …

Aivelosta keskeistä ”kahden metrin yhteiskunnassa” se, että muita kuin välttämättömiä lähikontakteja pyritään välttämään.  …

Aivelosta ”helpot keinot” kannattaa pitää yhä käytössä, esimerkiksi turvavälit kauppojen kassajonoissa.

Kahden metrin turvaväli on Aivelosta hyvä pitää mielessä kesäloman ohjelmaa, kuten piknikejä, pohtiessa. Ulkona virus ei todennäköisesti tartu yhtä helposti kuin sisällä.

– Jos matkustaa samalla autolla jonkun kanssa samaan paikkaan, riski on jo siinä. Ei hypitä pöydästä toiseen ja porukka, jonka kanssa mennään rannalle, niin sitten ollaan sen kanssa, eikä vaihdella, Aivelo toteaa. …

Scheinin katsoo, että kahden metrin periaatetta tulisi soveltaa myös liikennevälineisiin jättämällä tyhjiä penkkirivejä.  (Lähde: IL)

Suomen elämä jatkuu kesäkuussa siis samansuuntaisena kuin Ruotsissa tähän asti.
 
Kirjastot aukeavat kunhan heräävät. Tilasin juuri pari kirjaa omaksi, kohta näitä voi taas lainata. Kirjasto, tuo sosialistinen Spotify, mikähän sen sulun vaikutus on myyntiin ollut tänä keväänä? Omat kirja- ja pelihankintani ovat nousseet. 
Nyt taas laskuun. No, nyt on tuettu Suomen ja euroalueen taloutta. 
 
 

Isoäiti kävi tuomassa pojallemme synttäriterveiset: minun vanhoja ritarilegojani nyt uudelle leikkijälle. Poika kun ei nyt voi mennä  isoäidin luo niillä leikkimään pitkään aikaan… Poika on ritareista innoissaan ja näyttää millaisia turnajaisia niillä käydään. 

Nautimme kahvit ja vanhat vaniljapullat terassilla auringossa. Isoäiti on sen verran innoissaan lastenlasten näkemisestä, että meinaa hetkeksi kaapata pojan syliinsä, hätkähtää saman tien. ”Oi, nyt mä koskin sitä…!” Varsinainen koronakevään skandaali, kosketus takkiin.

*

Pistoolikyykyissä on kehitys ollut selkeintä. Nyt menee hyvin vähäisellä tuella, ilman käsivoimia siis, heilumatuella jo syväkyykky ja pienellä lisäboostilla pitkiä sarjoja. Tämä ”vankilatreeni” on ollut hirveän mukava tapa treenata. Mitenköhän jatkan, kun kuntosalit taas aukeavat…? 

Illalla ovikello soi. Poikamme setä on yllättäen siellä tuomassa synttärilahjaa. Huvittavinta on, että hänen ollessaan pihalla täti kaartaa omalla autollaan myös paikalle samoissa aikeissa. Joten pojan synttärit jatkuvat ja lahjasaalis kertyy. Hän osaa olla iloinen ja kiitollinen lahjoistaan kyllä, kyselee ”keneltä sain tän” jälkeenpäinkin.

Ilta on lämmin ja ilmassa on kevättä ja nostalgiaa. Muistelemme sisarusteni kanssa koronan alkuvaiheita, veljellä on hieno kertomus seikkailuistaan Kanarialla ”silloin kun tämä oli vasta alkamassa”, joskus päivänä –X, miinus jotakin ennen poikkeustilaa. Se oli sentään jännittävää aikaa, nyt on tällaista hidasta hiipumista pois… Muistelemme kuin vanhukset jo-sankarillista nuoruutta.

Yksi kommentti artikkeliin ”Poikkeustilapäivät 49 ja 50: Kohti kahden metrin yhteiskuntaa

  1. Hah, katsoin että pelin nimi liittyy Mannerheimiin: ”Terraforming Marski”.

    Koitin kommentoida tuohon Hesarin arvosteluun, että Konstig julkaisee myös tällaista sujuvalukuista Koronapäiväkirja-blogia. Eivät julkaisseet kommenttia, ei siellä kyllä muitakaan kommentteja näy. No, ehkä tuo nyt sitten olisi ollut jo liikaa mainosta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.