”There was that law of life, so cruel and so just, which demanded that one must grow or else pay more for remaining the same.” (Norman Mailer)

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

Kuolemalla pitäisi olla kasvot joita lyödä.

On perhe, jonka isä kuolee ennen aikojaan. Tarina näyttää lasten kautta kolme tapaa selvitä. Sisaruksista vanhin Toma opiskelee yliopistolla kahdeksatta vuotta. Hän puhuu japanin kieltä ja tuntee kuuluvansa eliittiin. Älykköpoika löytää heimon lukkopainisalilta. Äidiltä hän ei uskalla kysyä, miten isä kuoli. Keskimmäinen Henriikka romahtaa. Hän ottaa lääkkeitä. Sitten lääkkeet ottavat hänet, ja hyvän perheen tyttö ajautuu vääriin piireihin. Nuorin Samu syyttää itseään isän kuolemasta. Hän pyrkii armeijan jälkeen rauhanturvajoukkoihin Afganistaniin, missä kuolemaa ei pääse pakoon.

Romaani on alusta asti jännitteinen, lihallinen ja ankara. Se tavoittaa täsmällisesti nuoruuden suuruudenhulluuden, horjuvuuden ja uhman. Terävä kerronta huipentuu taidokkaassa dialogissa, jossa ihmiset peittävät enemmän kuin paljastavat.

Joonas Konstigin teoksessa Karamazovin veljekset kohtaa Fight Clubin.

Sanottua:

”Joskus lupaavaa erikoisteosta seuraa pingottunut välityö, joskus teennäinen taideluomus. Toisinaan pelkkä hiljaisuus. Ja sitten on näitä tapauksia, joissa onnistuneen äänenavauksen jälkeen alkaa varsinainen laulu, täydellä äänellä, rikkaasti ja vakuuttavasti. Joonas Konstigin romaani Kaikki on sanottu ylittää komeasti ne runsaat lupaukset, joita hänen kuvaavalla nimellä Ahneet ja viattomat julkaistut esikoisnovellinsa antoivat kolme vuotta sitten.” (Parnasso)

”Joonas Konstig on kirjoittanut sukupolviromaanin, jossa 1980-luvulla syntyneet saavat identiteettinsä, oman äänensä ja puheoikeutensa.” (Savon Sanomat)

”Kaikki on sanottu on verevä ja iholle asti tuleva kuvaus nuorten aikuisten karusta maailmasta, jossa kuitenkin voi myös toivo sarastaa.” (MeNaiset)

”Nykyajan nuorten aikuisten elämänmenoa sekä sisarusten välisten suhteiden ja äidin ja lasten välien kuvaus on tarkkanäköistä. Lukijan on helppo samaistua romaanin hahmoihin ja tapahtumiin, niin tutuilta ja tosilta ne tuntuvat.” (Kaleva)

”Joonas Konstig on tarkka ja taitava kertoja, siitä ei ole epäilystäkään.” (Helsingin Sanomat)

”Kirjoittajan kerronta vie helposti mukanaan, elämään ja kokemaan rujoja ja arkojakin aiheita ja tunteita. Kuolema kulkee myös jossakin rinnalla, koko ajan. Sujuva, mielenkiintoinen, sisarusten välisiä suhteita sekä heidän ihmissuhteitaan ja maailmankuviaan peilaava teos, jota voin suositella kaikille kotimaisen proosan ystäville.” (kirjavinkit.fi)

”En haluaisi päästää tätä kirjaa käsistäni, mutta sen maailma imi niin mukaansa, ettei sitä voinut lukea hitaamminkaan…. Onko minun pakko jättää Henkku, Samu ja Toma oman onnensa nojaan, enkö saisi seurata heidän elämäänsä vielä ihan vähän aikaa?” (upotus.blogspot.fi)

*

Minä olen itse aina ajatellut, että teos on neljä romaania yhdessä. Kunkin sisaruksen oman tarinan voi lukea erikseen, ja neljäs tarina on niistä muodostuva kokonaisuus, Luoman perheen romaani.

Kaikki on sanottu voitti Kalle Päätalo -palkinnon 2012. Palkintoraadin perusteluista:

Joonas Konstigin romaani Kaikki on sanottu on jännitteinen ja ankara tarina kolmesta lapsesta, jotka yrittävät selvitä isänsä ennenaikaisesta kuolemasta – kukin tavallaan. Kerronta tavoittaa täsmällisesti nuoruuden suuruudenhulluuden, horjuvuuden ja uhman. ”Joonas Konstig tarjoaa tarkkojen havaintojen ja taidokkaan dialogin kautta yksityisestä yleiseen laajentuvan kuvan 2000-luvun nuorista.”

Nettikauppoja: Kirjaseuranta.fi