Ensimmäisessä kolumnissani ajatuksia lastenviihteestä ja ironiasta: https://yle.fi/uutiset/3-11427597

Ironisiin ihmisiinhän ei oikein luoteta, koska ironia ja valehtelu ovat lähes sama asia. Edellinen sitä, kun sanotaan päinvastaista kuin tarkoitetaan, jälkimmäinen sitä, kun sanotaan päinvastaista kuin on totta.

Kolumni on niukka laji, siinä ei ehdi käsitellä asiaa kauhean laajalti. Muuten voisin huomauttaa mm. Itse ilkimyksen alkuperäisnimestä: ”Olen halveksuttava”. Tekijät eivät siinäkään tunnu seisovan työnsä takana… Ja tietysti aivan eri aihe olisi ironia ja satiiri maailman muuttamisen välineenä. Kirjallisuuden suuret satiirikot usein käyttivät kynäänsä pistomiekkana, aseena jonkin asian puolesta. Totalitarismissa taas ironia voi olla ainoa väline puhua totta…