Kävimme äskettäin vaimoni kanssa hääpäivämatkalla Venetsiassa – ensimmäinen visiittini tuohon myyttiseen kaupunkiin. Halusin jakaa parhaan oman löytöni, sellaisen, joka ei löydy jokaisesta matkaoppaasta.
Aiemmilla Italian-matkoilla minulle oli jo tullut tutuksi Il Papiro -ketju. Il Papiro tekee hyvin kauniita paperituotteita, vihkoja ja kirjoitustarvikkeita, mutta se on hintava – ja selvisi, että aivan tarpeettoman hintava. Venetsiassa on samalla alalla pienyrittäjiäkin. Ostin esimerkiksi kaupasta nimeltä Liber (San Marcon lähellä, Mercerie San Zulianilla) viehättävän kauniin ”ikuisen kalenterin” eli almanakkakirjan, sekä semi-kitschin mutta hyvää mieltä tuovan matkamuistoprintin. Lisäksi kaupungissa on tietysti tolkuttomasti niitä turistisettejä sulkakyniä, suurennuslaseja yms. myyviä liikkeitä.
Mutta varsinainen paperialan helmi löytyi Ca’ Foscarin sillan kupeesta Dorsoduron kaupunginosassa, jotakuinkin niillä paikkeilla, missä San Polo vaihtuu Dorsoduroksi. Siellä törmäsin Paolo Olbin paperikauppaan ja pysähdyin tuijottamaan näyteikkunaa alaleuka ehkä erkaantuneena yläleuasta.

Paolo Orbi Ponte Ca’ Foscarin kupeessa.
Ikkuna oli somistettu punaisilla väreillä painetuilla, tavattoman tyylikkäillä vihkoilla ja albumeilla. Marmoroidulla paperilla päällystettyjä kuulakyniä oli tarjolla myös pari jäljellä, ja sanoin vaimolleni, että tuolta pitää ostaa vähintään yksi kynä – harmi, että ostimme jo eilen niitä vihkoja kotiin…
Kello oli nyt 15.25 ja liike oli päivätauolla, siis kiinni, 15.30 asti. Meinasin jäädä odottelemaan, mutta silloin vanha herrasmies asteli hitaasti liikkeen takahuoneesta ja niksautti oven lukon auki.
Vanha herrasmies on Paolo Olbi. Paljastui, että hän painaa liikkeensä takahuoneessa itse vanhanaikaisella painokoneella klassisen elegantisti koristeltuja paperituotteita, kuten kirjoja, vihkoja, albumeita, kirjepapereita ja -kuoria. Jos liikutte Venetsiassa, Olbilta löytyy paperituotteiden ystävän paratiisi.
Erilaisten ja erikokoisten vihkojen ja papereiden lisäksi seinillä oli upeita valokuva-albumeita niin painetuilla pahvikansilla kuin kohokuvioisilla nahkakansillakin (jälkimmäiset muistaakseni 75€ hintaluokkaa, edelliset edullisempia). Ja viimeistään menetin sydämeni, kun huomasin seinällä kehystettynä tämän kuuluisan täysosumasitaatin:

Maailmassa ei ole mitään, mitä joku ei voisi tehdä vähän halvemmalla vähän huonommin, ja ihmiset, jotka tuijottavat vain hintaa, ovat hänen luontaisia saaliitaan.
Hulluinta tässä oli, että Olbin hinnat olivat huomattavasti halvempia kuin Il Papirossa tai Liberissä. Harmitti, että olimme jo ostaneet kotiin ja tuliaisiksi muistivihkosia muualta, kun täältä niitä olisi saanut alle kympillä. Teki melkein mieli kertoa, että ostin vastaavia paljon kalliimmalla eilen Il Papirosta, nostakaa hyvä mies toki hintojanne. Mutta Olbi ei puhunut englantia, ja kielitaidottomuuteni takia en saanut keskustelua miehen kanssa aikaiseksi. Olbi laski yhteenlaskuna ostosteni summan paperille ja antoi valitsemani marmoripaperisen kynän vieläpä lahjaksi kaupan päälle: ”Present”.

Huomaa takaseinän kuva Aldus Manutiuksesta, kirjapainannan signorista.
Ehkäpä vastalahjana joku suomalainen löytää tämän kirjoituksen ansiosta Olbin kaupan ja osaa ostaa sieltä erinomaiset tuliaiset ihan liian halvalla. Omat ostokseni painoivat käsimatkatavaroissa aika lailla, mutta ilahduttavat nyt ja tästä eteenpäin pitkään.

Vasemmalla ylhäällä Liberin almanakka. Vasemmalla Il Papiron ylihintainen muistipaperivihko. Keskellä ja oikealla Paolo Olbin vihreä muistivihko ja punainen päiväkirja sekä kuulakynä. Alla Olbin kirjepapereita K-kirjaimella. Loput menivät jo tuliaisiksi!
Tässä Olbin liikkeen sijainti Google Mapsissa. Periaatteessa jos kävelet San Polosta Dorsoduroon lähelläkään Canal Granden vartta, Olbi on matkan varrella. Foscarin joen yli kun menee vain tuo yksi silta. (Seuraava on lännessä San Margherita -aukiolla.)
Linkkejä:
Olbin nettisivut ovat täällä – myös englanniksi, mutta kuten arvata saattoi, ilman nettikauppaa: http://olbi.atspace.com/index_eng.htm
Tuuheampitukkainen Olbi vuodelta 2010:
”Paolo showed us how they create wood plates of the patterns for the book-covers, inspired by old Venetian designs and typesetting (Beppi’s role) by hand using old plates and type (which Terence, a book designer/publishing manager in a former life was thrilled to see), to binding the books 100% by hand.”
”Signor Olbi of Venice began his craft in 1962 as a bookbinder. In 1975, he began producing beautiful gift articles such as journals, photo albums, frames and agendas, all handcrafted using the finest of Italian materials: vegetable-tanned Tuscan leather, which becomes softer and more beautiful with time, and rich and elegant Venetian papers.”
”Olbi paused on a page with a photograph of himself and the actor Johnny Depp, who always drops in when he is in the city, and who once commissioned a beautiful book from Olbi made of leather and the precious metals of an antique German bible. Venice is full of expensive stationary shops but the fact remains that Paolo Olbi is one of the only bookbinders left in a city that was once the print[i]ng and publishing capital of Europe.”
Kiitos tästä! Venetsian matkaa suunnittelemassa. Nämä vihkot ovat upeita ja, ilmeisesti, muualla törkeän kalliita.
Hei!
Kiva kuulla.
Hinnat taitavat Venetsiassa nousta aina sen mukaan, mitä lähemmäs San Marcoa mennään.
Olbilla ei muistaakseni ollut marmoroitua paperia valikoimissa, joten jos juuri sellaista haluaa, pitää käydä muuallakin. Näin jonkun videon, jossa väitetään, että Olbi oli lanseerannut koko marmoroidun paperin 1970-luvulla, ja sitten kun kaikki alkoivat tehdä sitä, hän vaihtoi tuohon painatustekniikkaan.