Päivä 53, perjantai

 

Tänään on VE-day, eli Victory in Europe -juhla Saksan antauduttua 1945. Helsingissä järjestettiin sen kunniaksi suurtanssiaiset Rautatientorilla, kävipä siellä eräs Hugo Salokin. Tungoksesta löytyy videota täältä:

https://areena.yle.fi/1-3670112

Englannissa Churchill piti puheen kansalle ”sireenipuvussa” ja knallissa, sitten laulettiin Land of Hope and Glory. Tätäkin Vaaran vuosissa kuunnellaan:

VE Day – 8 May 1945

Voitonpäivää Tapiolassa juhlitaan edelleen innokkaasti puutarhatöillä. Viimeiset pupuverkot ensin, ja sitten uusien tuijien istutus. Raijaan multasäkkiä ja kuorikatetta eilisen Charles Ingalls mielessä. Tytöt koettavat säkkejä ja kysyvät, oliko ne sen viljasäkit yhtä painavia kuin nämä. Varmaan painavampia, nehän oli isompia, vastaan. Oho… 

Kun ei syö ja pysyy liikkeessä, suoritusmoodissa, virtaa riittää kun rasvaa palaa. Untakin tarvitsee vähemmän, luen Karamazoveja taas yöllä.

Sitä ennen Viettelykoulu-dokumentti (tanskalainen, kertoo kolmesta venäläisistä naisesta. Hyvin kiinnostava, katsomme loppuun vaikka yö on pitkällä. Viimeinen seuratuista naisista on liian fiktiivinen toimiakseen enää fiktiossa: Köyhä yh-tyttö haluaa löytää varakkaan miehen. Häntä ja hänen nuorta poikaansa säälii, mutta sävyt alkavat muuttua hänen päästyään naimisiin (naisia seurattiin jopa 6 vuotta!).  Nainen muuttuu Lumikin äitipuoleksi. Kun juhlissa jollain on kauniiksi kehuttu Max Maran mekko, hän riitelee miehensä kanssa että lähde ostamaan minullekin se, hän oli minua kauniimpi. Tällaista ei voisi enää kirjoittaa fiktioon, liian fiktiivinen hahmo. Ja erityisen fiktiivinen on perheen symboli. Varis häkissä! Kuka pitää varista, siivekästä rottaa lemmikkinä häkissä? Sen nähtyään arvaa, ei, tietää, että kaikki ei ole hyvin.

*

Koronakevään globaaliksi hahmoksi noussut Ruotsin Tegnell Financial Timesissa: Rokotteen saamiseen menee ”vuosia”. Täytyykö Suomen sulkeutua syksyllä taas uudestaan, kun toinen aalto tulee ja niin harva on sairastunut?  Ruotsiinkaan ei luultavasti tule laumaimmuniteettia, hän nyt sanoo. Tuntuu menevän ristiin aiemman kanssa.

”But Mr Tegnell said uncertainty about how long virus immunity would last meant it was unlikely Sweden would reach “herd immunity”, a level of the disease where so many people are infected — usually about 80 per cent — that it stops spreading. “I don’t think we or any country in the world will reach herd immunity in the sense that the disease goes away because I don’t think this is a disease that goes away,” he added.” 

Jutussa väitetään joidenkin tatuoineen Tegnellin kuvaa itseensä, muotilehti on analysoinut hänen pukeutumistaan, jne. Tegnell vaikuttaa häkellyttävän itsevarmalta sillä oikealla, ei-rehentelevällä tavalla, joka saa vaikuttamaan kuin hänellä olisi jumalaista tietoa mitä muilla ei. Tämähän on tärkeämpää kuin olla oikeassa. On tärkeämpää vaikuttaa olevansa oikeassa kuin olla oikeassa. Ihmiset antavat väärässä olemisen anteeksi, jos vaikutti olevansa oikeassa; sen sijaan jos olit oikeassa muttet vaikuttanut vakuuttavalta, et ollut ihan oikeasti oikeassa. 

Siinä Tegnell ainakin on oikeassa, että menee pari vuotta ennen kuin tiedämme, oliko hän oikeassa.

 

Päivä 54, lauantai

THL:n Salminen kertoo yllättyneensä siitä, miten kuuliaisesti suomalaiset ovat noudattaneet määräyksiä. ”Hämmästyksellä katsoin vappua, kaupunki oli todellakin tyhjä.” Suomalaisten kuuliaisuus ei kuitenkaan ole suuri yllätys. Kansakuntahan syö suosiolla margariinia…

Suomen linja saa kovaa kritiikkiä TuTa-professori Paul Lillrankilta:

Koronavirus aiheutti professorin mukaan maailmanlaajuisen pandemian lisäksi myös pelkopandemian, ja siksi taudin taltuttamiseen käytetyt keinot ovat olleet tuhoisampia kuin itse tauti, kun yrityksiä kaatuu, työttömyys kasvaa ja koronavelka jää seuraavien sukupolvien maksettavaksi.

–Kun lasketaan lock downin (sulkemisen) hinta ja hyödyt, nähdään että sulkeminen on lievittänyt kuolleisuutta ja säästänyt elinvuosia, mutta samalla talous on kärsinyt ainakin hallituksen ilmoittaman 20 miljardin euron verran. […]

Tuotantotalouden professori on tehnyt laskelmia koronarajoitustoimilla säästyneiden elinvuosien hinnasta.

–Tämä on vain karkea laskelma, mutta koronarajoitustoimilla saadun yhden lisäelinvuoden hinta on laskujeni mukaan puolesta miljoonasta miljoonaan euroon – vähintään.

Yleensä lääketeollisuudessa lasketaan yhden elinvuoden hinnaksi 30.000 – 50.000€, joten nyt lasku oli kymmenkertainen. Kuolleiden mediaani-ikä Suomessa on 84 vuotta. 

Lillrank sanoo: ”Massapsykoosi tulee yhtä aikaa kaikille, mutta siitä parannutaan yksi kerrallaan. Kun kaveri menee pubiin kaljalle, eikä hänellä käy mitään, uskallan minäkin mennä.”

Pitää tunnustaa jotain.

Minä lähdin tänään ulos kaljalle. 

En pubiin, mutta parin kaverin kanssa vuokrasaunaan. Kirjoitin tästä vienon istutuksen parisen viikkoa sitten. Mutta nyt se toteutui. Perheissä tästä oli keskusteltu, jotkut kaveriporukasta jättivät väliin, me neljä emme.

Ensi kertaa metrossa sitten helmikuun. Mukavin metromatka pitkään aikaan, koska metro on tyhjä, Tapiolan asemalta kyytiin nousee kolme ihmistä. Rautatientorin kohdalla joka looshissa on yksi ihminen tai seurue. Mieleen tulee mallinnusvideot siitä, miten kauas pisarat leviävät – jos joku metrossa pärskähtäisi, ilmastointi varmaan levittäisi pisarat jokaiselle, tämä on jostain syystä pelkkä avoin käytävä… Mutta kukaan ei pärskähdä. Jos matkustaisi joka päivä metrossa, varmasti joku pärskähtäisi edes allergiasta. 

Herttoniemessä tapaan kaksi kaveria. Ei halailuja. Jännittävää. Olo on kuin pahallapojalla, ollaan vähän harmaalla alueella ehkä. Vielä kolme viikkoa sitten en olisi lähtenyt, mutta nythän uudet tuulet puhaltavat…?

Taksiin… Taksi on aika intiimi tila. Kuski tapaa paljon ihmisiä, ei pleksejä…

Että tekee hyvää päästä ensi kertaa saunaan koko poikkeustila-aikana. Naistenpäivästä äitienpäivään ilman saunaa… Furuvikin saunatila on riittävän iso neljälle, jokaiselle on oma nurkkansa. Vapautuneet tutut jutut, vähän niin kuin normaalisti, vähän… Kun poseeraamme pihalla valokuvaa meistä lähetettäväksi porukan lopuille kavereille, meillä on suunnittelemattakin metrin turvavälit toisiimme. 

Vesi on kahdeksanasteista. Samaan aikaan vuodesta käydään vedessä Vaaran vuosissa, mietin sitä kirjoittaessa, kuinka kylmäksi vesi tulee kuvata, miltä toukokuun merivesi tuntuu. Oikein kuvaus meni, on aivan jäätävää pulahtaa, pystyy hetken kääntyilemään ja sukeltamaan, ja sitten takaisin laiturille.

Baariin ei jatketa, ei Eerikin pippuriin iltapalalle.  Kuuntelemme Kaija Koota ämyristä rantapenkille ennen kotimatkaa. (Kuuntelimme suomi-iskelmää ironisesti kunnes ironia unohtui ja nyt vain kuuntelemme. Aivot eivät oikeasti tunnista ironiaa.) Muutaman tunnin sentään elämä tuntui normaalilta. Tosin normaalius vain korostaa illan epänormaaliutta. Poikkeuksellinen saunailta. Sitäkin tärkeämpi. Ainutlaatuinen…

 

Päivä 55, sunnuntai

Tytöt ovat käyneet jo keräämässä valkovuokot, kun herään. Kolme olutta on tuhonnut yöuneni. Heräsin keskellä yötä syömään ja juomaan. Koronakeväänä kolme olutta riittää jättämään jälkensä seuraavaan päivään. Aamulla kun kurkku on karhea, heti herää ajatus: jos tuli korona metrosta, taksista, saunasta, tämä on se istutus, ensi viikolla luette jatkoa. 

Mutta kyllä tästä hyvä äitienpäivä saadaan. Onnittelulaulut, kortit, aamiaiset, lahjat… tytöt ovat käyneet kaksistaan ostamassa äidille hienon teemukin.

Poika suostuu vasta nyt askartelemaan äitille kortin ja lahjan, kun muillakin on. Nyt hän on sen tekemisestä jo innoissaan. Teemme piirustuksen, jossa pahis kaappaa äidin mutta sheriffi pelastaa.  Sheriffi on hän, pahis isi. Sitten kuvaan pitää lisätä kiltti perhonen, kaunis kukka ja sydän. 

Onnittelukierrokset mummeille, jo tutut keskustelut rappukäytävässä. Vaari antaa tytöille simaa ja ötökkähotellin. Kiinnitämme sen vajan seinään illalla.  Ötökkähotellit ovat ilmeisesti nyt trendikkäitä. Tytöt aloittavat vihkoon ötökkähotellin vieraskirjan. Asukkaita odotellaan…

Bauhausin myymät turf-jotakin seedbooster-nurmikonsiemenet eivät ole viikossa osoittaneet mitään elon merkkiä. Nyt poimin mummolamatkalla Motonetistä Greencaren nurtsinpaikkausseosta, illalla kylvän ne, vähän multaa ja vettä päälle… Puutarhanhoitajakin minusta löytyi koronakeväänä. Olen tähän puuhaan nyt niin kiintynyt, että suunnittelen yhtä sun toista muutakin. Uusi vaja kesällä. Uudet aidat sitten. Viljelylava, siihen juureksia? Yrttilava keittiön liepeille…? Rajattomasti mahdollisuuksia. Tilaa hifistelylle vähän liikaakin, mutta lähdetään nyt hitaasti liikkelle… 

Grilliruokia omalla pihalla, rieslingiä sen kanssa. 

Nyt eläminen tuntuu kuin olisimme airbnbssä lomalla jossakin ihanassa paikassa. 

Yksi pupu nähty enää pihalla. Katosi vajan alle pysyvästi. Onko se muuttanut sinne vai tunneloinut…?