Haastattelu Kivenlahden kirjastolle

Espoon Kivenlahden kirjasto täyttää lokakuussa 30 v. Paikka on minulle tärkeä, koska olen syntynyt ja kasvanut Kivenlahdessa, ja sattuneesta syystä olen asioinut kirjastossa aika taajaan lapsena ja nuorena. Kirjasto arvostaa paikallista kirjailijaa, ja koska en pääse lokakuussa paikan päälle, kuvasimme kirjastolaisten kanssa videohaastattelun vanhan kouluni kallioilla. Kerron siinä kivenlahtelaisista taustoistani ja ne näkyvät kirjoissani, ajoittain hyvinkin konkreettisesti.

Ja koska ylihuomenna, la 7.9. vietetään Kivenlahti-päivää enkä ikävä kyllä pääse taaskaan, videohaastattelu edustaa minua silloinkin. Video on nähtävissä Kahvi-Kaisassa klo 12.30-15.00. Kahvi-Kaisahan on se punainen tupa Kivenlahdenkatu 10:n sisäpihalla, ostarin viereisessä korttelissa. Päivän järjestäjä on Kivenlahti-Stensvik ry.

Saako lähettää terveisiä? Terveisiä vanhoille kavereille Kivenlahdesta!

Kahvi-Kaisa

32 ilmasta.

Kirjoita luovasti Palmeniassa + Oriveden Uuden Kirjan Päivät

Tänä syksynä opetan kirjoittamista Kriittisen Korkeakoulun Kirjoittajakoulussa sekä Helsingin yliopiston koulutuskeskus Palmeniassa. Kriittisen opiskelijahaut syksyksi on tehty, mutta Palmenian kurssillani Kirjoita luovasti on vielä muutama paikka vapaana. Kirjoita luovasti on monipuolinen johdatus luovan kirjoittamisen alalle. Se on verkkokurssi, eli tapahtuu täysin netin välityksellä kurssin omassa oppimisympäristössä Moodlessa. Vierailevana opettajana kurssilla käy myös kirjailija Helena Sinervo. Tervetuloa mukaan. Kurssilla on ollut aina hieno yhteishenki.

Palmenia järjestää kurssiensa avoimien ovien päivän Helsingin keskustassa ke 28.8. klo 14.30 alkaen. Tilaisuudessa on mm. Venla Hiidensalon alustus aiheesta Sosiaalisen median hyödyntäminen kirjan markkinoinnissa. Kaikki kirjoittamisesta ja kirjoittamisen opiskelusta kiinnostuneet ovat tervetulleita. Tilaisuus on maksuton.

*

Oriveden Opisto järjestää Uuden Kirjan Päivät elo-syyskuun vaihteessa. Tiedossa on koko viikonloppu kirjoja ja kirjallisuuskeskustelua. Luen perjantaina otteen romaanista Totuus naisista ja lauantaina 31.8. luennoin aiheesta Onko kaikki tosiaan jo sanottu. Esiintyjinä lisäkseni Virpi Hämeen-Anttila, Maria Peura, Juha-Pekka Koskinen, Heidi Köngäs, Sirpa Kähkönen, Leena Lehtolainen, Sirkku Peltola, Leevi Lehto, Pirjo Hassinen, Markku Envall ja Petri Tamminen. Uuden Kirjan Päivien ohjelman saa luettavaksi klikkaamalla tästä kohtaa ”Haaveet”. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan.

Oriveden Opisto on vanha alma materini, joten on erityisen mukavaa palata sinne tällä kertaa luennoijan roolissa. Opiskelin Orivedellä sanataidetta lukuvuonna 2002 – 2003 ja kirjoitin ensimmäisenä päivänä Jyrki Vainosen novellikurssin naapuriluokassa (en osaa työskennellä seurassa) aloitukset tarinoihin, jotka myöhemmin valmistuivat ja kansiin painettiin novelleina Kauriiden taivas ja Rikhard II.

Suuri romaanikilpailu

Gummeruksen suuri romaanikilpailu julkistetaan tänään avatuksi. Tässä on jollekulle erinomainen tilaisuus voittaa romaanikäsikirjoitukselleen paitsi kustannussopimus, myös kunniaa, mainetta ja rahaa, tärkeysjärjestys väiteltävissä.

Etsimme erinomaisia romaanikäsikirjoituksia

Gummerus ja Elisa julistavat alkaneeksi Gummeruksen suuren romaanikilpailun. Kilpailun tavoitteena on löytää kiinnostavia, omaäänisiä romaanikäsikirjoituksia ja tukea suomenkielistä kirjoittamista.

Kilpailun voittaja saa Gummeruksen kustannussopimuksen ja 10 000 euron rahapalkinnon. Lisäksi jaetaan muita palkintoja kilpailussa menestyneille. Kilpailuun osallistuvat voivat halutessaan julkaista kirjansa sähköisessä muodossa Elisa Kirjassa.

Minulla on ilo kuulua tuomaristoon, joka valitsee voittajat joulukuussa. Muut tuomarit ovat  kirjailijat Taina Latvala ja Aki Ollikainen sekä Gummeruksen toimituspäällikkö Nina Gimishanov ja kustannustoimittaja Salla Pulli.

Osallistumisaika päättyy lokakuun lopussa. Sinulla on siis reilu neljä kuukautta aikaa hioa käsikirjoituksesi huippukuntoon.

http://www.suuriromaanikilpailu.fi/

Totuuden uusi painos ja uutisia

P1030333

Totuus naisista on nyt toisella painoksella. Lukijat ovat löytäneet sen ja pitäneet siitä ja maailma ei ole paha. En lähde tässä kommentoimaan vastaanottoa sen kummemmin kuin parilla asialla: Ihmiset taitavat lukea kirjoja paljon vähemmän tarkasti kuin kuvittelin. Romaanissa on tasoja, joita ei ole juurikaan huomattu ja jopa juttuja, joita ei ole ollenkaan löydetty. Ja kyllä, kirja sisältää lunastuksen nimelleen. Mutta eihän sitä nyt ole siellä alleviivattu sentään.

* Esiinnyn Tapiolan kirjastossa to 23.5. klo 18.00. Sijainti on oivallinen, koska paitsi että Tapiolan kirjasto on romaanin tapahtumapaikkoja, olen kirjoittanut romaanin ensimmäisiä lukuja siellä marraskuussa 2011. Tervetuloa paikalle!

Liityin Espoon kirjailijoihin viime vuonna, ja järjestön antologiassa Espoo – Kirjailijoiden kaupunki (2010)  grand old man Uolevi Itkonen pahoittelee sitä, ettei vielä ole kirjoitettu ”sitä” espoolaisromaania. Haluaisin nyt tarjota Totuuden tavoittelemaan titteliä The great espoolaisromaani. Sen kirjoittaja on syntyperäinen espoolainen, se tapahtuu ympäri Espoota ja kuten eräs bloggarikin kirjoitti, on kovin espoolainen. (Linkin takaa löytyy, kuten usein tapahtuu, uusia linkkejä kirjan blogiarvioihin.)

* La 25.5. on Nuoren Voiman Liiton järjestämä Sanaamo – Nuorten sanataidetapahtuma, jossa minä ja Sirpa Kähkönen annamme palautetta nuorten novelleista.

* Syksyllä aloitan luovan kirjoittamisen opettajana Kriittisessä korkeakoulussa. Kriittinen on ehkä maan paras paikka saada luovan kirjoittamisen opetusta, joten suhtaudun virkaani innolla ja antaumuksella.

* Syksyllä ilmestyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta tietoteos Dialogi kaunokirjallisuudessa (toim. Aino Koivisto ja Elise Nykänen). Se kiinnostaa, eikä kiinnostusta latista yhtään, että siinä tutkitaan myös minun kaunokirjallisuuttani.

Mitä vielä? Kaikenlaista muutakin erinomaista on tekeillä, mutta niistä ei voi vielä puhua. Hyvää helatorstaita, äitienpäivää ja mitä näitä on.

Helmikuu, elämäkerta

Pyöritystä! Mahtavaa.

Tiistaina 19.2. olin Nuoren Voiman Liiton Prosak-klubilla Marko Gustafssonin haastateltavana ja lukemassa luvun kaksi Totuus naisistasta. (Kun joskus kyllästyn elämään, sen tunnistaa siitä, että lakkaan taivuttamasta taivutusmuotoja.) Valokuvan pelastaa illan toinen esiintyjä Sirpa Kähkönen.

Minähän olen sitä koulukuntaa, joka ei uskalla lukea omaa valmista kirjaansa, koska pelkää löytävänsä sieltä jonkin epätäydellisen partikkelin tai jotain, mikä on mahdollisesti tulkittavissa virheeksi. Mutta kun lukee yleisölle ääneen, sitä ei ehdi huolehtia moisesta. Lisää lukutapahtumia Suomeen!

Torstaina 21.2. kävin televisiossa Ylen Aamun kirjassa Nadja Nowakin ja Seppo Puttosen haastateltavana. Juttu löytyy Areenasta, mutta en suosittele katsomaan sitä ennen kuin olet lukenut kirjan, koska se sisältää spoilerin. Enkä puhu nyt Koskikarien autosta.

Nadja Nowak haastatteli minua radion puolelle Viikon kirjaan. Siellä päästiin syvemmälle kirjan teemoihin. Ohjelman kuulee Yle Radio 1:ssä tiistaina 12.3. klo 17.20 ja
sunnuntaina 17.3. klo 8.20. Ensimmäisen lähetyksen jälkeen ohjelma on kuultavissa Ylen Areenassa. En osaa yhtään sanoa, miten suoriuduin ensimmäisestä radiohaastattelustani. Oli yllättäen vaikea sopeutua formaattiin, että repliikkini menevät periaatteessa suoraan yleisölle, mutta kokonaisuus kuitenkin editoidaan. Silti haastattelu oli nautinto Nadjan ansiosta. Oli hyvin palkitsevaa, kuinka paljon hän kirjasta piti ja kuinka kiinnostuneena hän oli kaivanut sen pinnanalaisiakin teemoja esiin. Hyvä lukija on tärkeintä mitä kirjailija voi toivoa.

Tiistaina 26.2. vietettiin kirjan julkkareita Lavaklubilla. Tässä pidän kiitospuhetta yleisölle ja kaikille, jotka auttoivat minua kirjan synnyssä vastamalla mitä omituisimpiin kysymyksiini (”Mitä olutta nuoriso joi Leedsissä vuonna 1980?”).

64564_10151719557949186_288202291_n

Laitan vielä tähänkin kiitokset kolmelle henkilölle, jotka erityisesti mahdollistivat, että kirjasta tuli sellainen kuin se oli:

Ville Raivion tekemä työ miesten klassisen tyylin puolesta oli kirjalle paitsi resurssi myös keskeinen inspiraatio.

Turo Sumun avuliaisuus oli kallisarvoista.

Antti Virtasen ansiosta saatoin tehdä päähenkilöstä talouden ammattilaisen.

Jos olen tehnyt asiavirheitä, ne ovat omiani. Lisäksi haluan kiittää saamastani taloudellisesta tuesta Suomen Kulttuurirahastoa, Kirjastoapurahalautakuntaa sekä Alfred Kordelinin säätiötä.

*

Kirjan ensimmäiset blogiarviotkin ovat jo ehtineet tulla.

Ironiahan on se, että jos jokin filosofia ja uskonnonfilosofia minuun vetoaa, ne ovat stoalaisuus ja buddhalaisuus. Molemmat vasiten varoittavat riiputtamasta omaa onnellisuutta ulkoisiin tekijöihin kuten muiden ihmisten mielipiteisiin. Ja silti, silti näiden lukijoiden ja kommentoijien innostus tekee minut iloiseksi. Se luo toivoa, etten ole tehnyt turhaa työtä viimeiset kymmenen vuotta. Epiktetos, M. Aurelius ja Siddharta eivät olleetkaan nuoria kirjailijoita.

Sinisen linnan kirjasto

Kirjava kammari

Leena Lumi

*

Teen mielelläni promotöitä kirjan tiimoilta, joten ota reippaasti yhteyttä minuun tai kustantajalleni Gummerukseen. Kaikenlaista hommaa onkin jo vireillä, niistä lisää tuonnempana.

Blogini postaustahti on hidastunut syksystä samaa vauhtia kuin yleinen tuotteliaisuutenikin. Mutta ensi viikolla laitan kevyempää artikkelia vaihteluksi.

Totuus löytyy kirjakaupasta

Todistusaineistoa eturintamasta: Totuutta löytyy nyt kaupoista.

14022013

Epäkaupallisia tiedotteita:

– Ti 19.2. klo 19.00 alkaen luen kirjasta otteen ja keskustelen siitä toimittaja Marko Gustaffssonin kanssa Nuoren Voiman Liiton Prosak-klubilla. Illassa esiintyy myös Sirpa Kähkönen. Paikka on Kansallisteatterin Lavaklubi. Tilaisuus on maksuton.

– To 21.2. olen vieraana Ylen Aamun kirjassa noin klo 8.15.

– Pe 22.2. on kirjan virallinen julkaisupäivä.

– Ti 26.2. klo 19.00 – 24.00 vietetään kirjan julkistamisjuhlia, taas Kansallisteatterin Lavaklubilla. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille.

Arvostelukappaleita, kuva- ja haastattelupyyntöjä, esiintymisehdotuksia ym? Kyllä vain. Ota yhteys Gummerukselle tiedottaja Karoliina Timoseen:

karoliina.timonen(a)gummerus.fi

+358405916532.

Syötäväksi kasvatetut Readberryssä

Readberry.fi on uusyhteisöllisen ajan digitaalinen kirjapiiri, jossa sähkökirjan ostaja saa pääsyn keskusteluun muiden kirjan lukijoiden kanssa. Readberryn nokkamies Mikko Aarne pyysi minua esilukijaksi keskustelemaan Elina Lappalaisen tuotantoeläinten kohtelua käsittelevästä Syötäväksi kasvatetut -kirjasta.

Laitoin esittelykseni johdannon omaan tulokulmaani:

Olen ollut kiinnostunut ruoasta seitsemäntoistavuotiaasta asti. Silloin pamahdin kasvissyöjäksi, ja seuraavat seitsemän vuotta olin sitä ärsyttävintä sorttia oleva kasvissyöjä, joka halusi muiden tietävän sen. Sittemmin ryhdyin sekasyöjäksi ja innostuin ravintotieteestä. Olen viimeisen seitsemän vuoden ajan opiskellut ravitsemusta amatöörinä, se on, intohimoisena rakastajana. Se on minusta tavattoman tärkeä ja kiehtova aihe. Väitän (ja tämä ymmärrettävästi sapettaa monia formaalisti koulutettuja ravintotieteilijöitä) jopa tietäväni yhtä sun toista ravinnon vaikutuksesta meihin.

Tältä taustalta kirjoitin joulukuun 2011 Imageen esseen Lihan ilot, joka oli kunnon lehtijutun tapaan reippaan poleeminen vegetarismin lyttäys. (Linkitän esseen kotisivujeni kautta, koska siellä on kiinnostuneille bonusraita: http://wp.me/p2s6Fa-Q )

Olen ja en ole kirjan kohderyhmää. Olen hyvin kiinnostunut siitä, mitä syön ja mitä meille syötetään. Teen perheeni ruoat lähinnä itse: tällä viikolla meillä syödään mm. nieriätäytteisiä uuniperunoita, burgundinpataa, punajuuripaistosta (jauhelihaa, Aura-juustoa) ja poronkäristystä. Eineksiä ja muita teollisia metkuja kartamme. Syömme keskivertoa vähemmän sokeria ja tärkkelystä, enemmän luonnollisia rasvoja ja luomua. Eläinproteiini kuuluu jossain muodossa joka aterialle. Nostelen painoja, ehkä se proteiinin arvostus on sitä kautta opittu. Harrastan metsästystä, ja tälläkin hetkellä pakkasessani on viimekuinen rusakko, syksyinen pyynrääpäle sekä appiukon kalastamaa kuhafilettä. Arvostan perinteistä, puhdasta, aitoa ruokaa, ja tähän kuuluu eläinten kohteleminen eläiminä, ei teollisena lihatahnana.

Mutta yhtä aikaa lähden lukemaan tätä kirjaa hieman skeptisenä. Jokin siinä, myönnän, ärsyttää. Nimi ”Syötäväksi kasvatetut” nostattaa halun vastata parhaalla teininasaalilla: ”DAA!” – totta kai ne on kasvatettu syötäväksi. Kirjan esittelyteksti (johon Lappalainen on toki syytön, ne tehdään kustantamoissa) väittää, että ”mielikuvissamme possut, vasikat ja tiput ovat suloisia eläinvauvoja”. Eivät minun mielikuvissani. Tämänlainen disneymäinen luontokäsitys on mahdollista vain paljasjalkaisille kaupunkilaisille, jotka saavat vasta teini-ikäisinä kuulla, että liha on muuten kuollutta eläintä. Kuten minulle.

Tiivistäen. Hunajamarinoitu broilerisilppu on häpeä jokaiselle osapuolelle, mutta niin ovat myös ne teolliset papanat, joita hyväuskoisille länsimaisille naisille myydään soijarouheen muodossa synnittömänä terveystuotteena.

Odotan ja toivon, että kirja rikkoo siihen kohdistamani ennakkoluulot. Todennäköisesti opin jotain uutta, ja se on aina hienoa. On muuten myös mukava olla osallistumassa keskusteluun.

Elina Lappalainen - Syötäväksi kasvatetut

Tervetuloa mukaan lukemaan. Tuosta painojen nostelusta valmistelenkin blogiesseetä.

And now for something completely different. Illalla on Gummeruksen suurin vuosijuhla Kaarlenpäivän illallinen, eli tilanne on tämä:

Harkitsen myös housujen käyttöä.

Harkitsen myös housujen käyttöä.