The Right Place (Sopiva paikka) translated for Words Without Borders

The August 2014 issue of the magazine Words Without Borders contains my short story The Right Place (Sopiva paikka) expertly translated by Douglas Robinson. Glad to be featured!

You can read the whole issue online here: http://wordswithoutborders.org/current-issue/ and my story here: http://wordswithoutborders.org/article/the-right-place

Pic by Susanna Majuri via WWB

A New North: Contemporary Writing from Finland

This month we present writing from Finland. Due to historic and linguistic circumstances, Finnish literature has received less attention in the English-speaking world than it merits. Our guest editor, the prominent Finnish translator Lola Rogers, has selected an exciting group of contemporary writers, many of whom appear in English for the first time. Leena Krohn’s depressed writer presents the reading from hell. In stories of parents and children, Mikko Rimminen finds unexpected obstacles on a train, and Shimo Suntila looks in on a single parent wrangling two rambunctious girls. Two pieces here bring history to life, as Sofi Oksanen pens a vivid recreation of the bombing of Talinn in 1940 and Antti Tuuri observes an expat Finnish construction crew working in Russia under the local Communist Party in 1930. Pasi Ilmari Jääskeläinen’s dementia patient loses his memory but develops second sight. Daniel Katz calculates the literal weight of words, while Maritta Lintunen’s librarian receives a package from the past. Tiina Laitila Kälvemark’s fragile woman struggles to recover her sanity. Kari Hotakainen’s multiple narrators struggle with anger and ennui. Joonas Konstig’s fretful young man seeks an appropriate setting for an important question. And Petri Tamminen acknowledges a lifelong trait.

”Sopiva paikka” is one of the three semi-autobiographical (sort of) stories with Karhu and Ella as main characters in my first book, the short story collection Ahneet ja viattomat (The Greedy and the Innocent, Gummerus 2008).

Kesä vuonna 2014

En bloggaa nyt kesällä niin ahkerasti. En tiedä kuinka paljon olen internetissä muutenkaan, toivottavasti en hirveästi. Kirjoitan kolmatta romaaniani, se edistyy hyvin. Sen lisäksi koetan viettää vähän kesää jossain vaiheessa sekä katsoa jalkapalloa.

Olen varannut kesäksi paljon luettavaa, kuvassa ote lukulistasta. Haluan tässä jakaa erityisesti rakkautta tuolle päällimmäiselle:

012

Pari asiaa:

* Kesän Mondo-lehdessä 6-7/14 on repparini Saimaan polkupyöräretkeltä. Tämä liila kansi:

MO0614_kansi_lowSuviretki Saimaalla

Saimaan hienot järvimaisemat ovat omiaan muutaman päivän pyöräretkelle ihanaan Kesä-Suomeen.

Juttu sisältää mm. maaseuturomantiikkaa, hitaan matkanteon ja kylähulluuden ylistykset sekä Joel Lehtosta.

* Unohdin mainita, että Image-lehdessä Tuomas Sorjamaan tyylisivuilla oli maaliskuussa mikrohaastatteluni. Koetin kopioida sen tähän, mikä teko mahdollisesti rikkoo jotain IP-lakia, mutta en onnistunut, koska ei tästä saa selvää, joten en varmaan rikkonut mitään. Tältä maaliskuun Imagen Hip-sivu näyttää ilman rillejä:

IMG* Tässä kerron Pk-seudun kirjastojen sivuilla otteita kesän lukulistastani. Sisältää myös, ensi kertaa, pari sanaa tulevasta romaanistani.

* Tässä on kaikenlaista tulossa, mutta niistä sitten kun aika on. Hesari-kolumneja kirjoitan läpi kesän (palstalleni on linkki tuossa palkissa alaoikealla). Pienemmistä ilmoitusluonteisista asioista koetan laittaa aina Twitteriin tiedotteita. Twitter-tilini löytää sieltä, ja tuossa alaoikealla on linkki sinnekin.

* Syksyllä jatkan kirjoittamisen opettamista Palmenian kirjoittajakoulutuksessa (ilmoittautuminen on jo alkanut) sekä Kriittisessä Korkeakoulussa.

Hyvää kesää!

Raakaversio, ensiversio, toinen ja viimeinen – Romaani patsaana

Tämä romaani, jota kirjoitan (kutsun sitä vuorotellen nimillä ”tuleva romaani” ja ”nykyinen romaani” –  minulle se on nykyinen, lukijoille tuleva): sen raakaversio valmistui juuri. Raakaversio tarkoittaa tässä, että olen kirjoittanut sen linjat nyt kerran läpi alusta loppuun. Luuranko on valmis. Siitä puuttuu kaikki liha ja vaatteet ja tatuoinnit ja arvet, mutta nyt minulla on runko, johon niitä kiinnittää.

flat,550x550,075,f

Menetelmä on vähän erilainen kuin edellisissä romaaneissa. Etenkin Totuuden naisista kirjoitin niin, että en varsinaisesti tarvinnut luurankoa, kehikkoa. Sellainen oli minulla paperilla ja post-it-lapuilla ja mentaalisena muistikirjana. Tiesin melko varhain, mitä minkäkin vaiheen jälkeen edes suunnilleen tapahtuu. Näin siis patsaan valmiina, joten saatoin lähteä muovaamaan sitä heti.

Ajattelin sen oikeastaan niin, että romaani oli valmiina marmorimöykyn sisällä, kunhan hakkasin tarpeettomat osat vain pois.

marble

Tässä nykyisessä romaanissa en nähnyt patsasta valmiina heti. Tavallaan minulla oli alussa ne vaatteet ja tatuoinnit jne., mutta ei selvää muotoa, jonka päälle ne asettuvat. Joten olen lähtenyt hahmottamaan muotoa kirjoittamalla ensimmäisen läpimenon, raakaversion. Siitä puuttuu valtavasti fyllinkiä, mutta luut ovat suunnilleen paikoillaan.

Tästä on vielä pitkä matka ’ensiversioon’, jossa patsas on jo ensimmäistä kertaa valmis, suunnilleen ihmisen näköinen ja toivottavasti jo elää. Ja jota sitten hiotaan uusilla versioilla kunnes päästään siihen lopulliseen versioon, jonka painokoneet monistavat. Ehkä ensi vuoden puolella. (Pelkään tässä vaiheessa, että romaani on niin edeltäjätön ja odottamaton, että se hankaloittaa sen vastaanottoa mutta sellaista se on.)

Mutta juhlistan nyt tätä välietappia tällä postauksella sekä huomisilla Gummeruksen Kukan päivän juhlilla.

Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki – artikkelini Poliisiammattikorkeakoulun valintakoekirjaan

Jos haluaa poliisiksi, kynnys on nyt sen verran korkeampi, että joutuu lukemaan minunkin tekstiäni. Poliisiammattikorkeakoulun uusi valintakoekirja Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki – Kahdeksantoista näkökulmaa poliisin työhön on juuri julkaistu, ja yksi sen artikkeleista on minun kirjoittamani. Kirjailija valehtelee ja puhuu totta perustuu luentoon, jonka pidin Poliisiammattikorkeakoulun kuulusteluopin kurssilla vierailevana luennoitsijana syksyllä. Se oli erinomainen kokemus.

Artikkelini (s. 152->) ei tietysti käsittele poliisin työtä sinänsä, koska ihan kaikkien alojen asiantuntija en minäkään ole, vaan se pohtii totuuden ja valehtelun kysymyksiä kirjailijan ja kirjallisuuden näkökulmasta. Näin muun muassa: miten kirjailija luo totuudellisuuden illuusion; miten valehdella yksityiskohdilla; mitä ihminen tekee kun hän puhuu; näkökulmatekniikka ja epäluotettava kertoja totuuden paljastamisessa ja peittämisessä; miksi Liam Gallagher ei lue romaaneja ja miksi pitäisi.

Kirja on kaikkien luettavissa sähköisenä osoitteessa:

http://www.polamk.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/pages/195952FA63E49DE8C2257C47003DE590

Rådjurens himmel – Min novell på svenska

Ruotsiksi on ilmestynyt suomalaisten novellien antologia Rådjurens himmel (Tranan 2013). Ilokseni kokoelma on saanut nimensä novellistani Kauriiden taivas (Ahneet ja viattomat 2008).

Rådjurens himmel är en bred presentation av novellistiken från vårt grannland Finland, med texter av både finska och finlandssvenska författare som spänner från 1900-talets början fram till i dag. Här återfinns för svenskar kända namn som Monika Fagerholm, Rosa Liksom och Johanna Holmström, men även författare som tidigare inte publicerats i Sverige. Antologin innehåller bland annat noveller skrivna i det modernistiska 1950-talets kyligt observerande ton, banbrytande kortprosa från 1980-talet, exempel på new weird-litteraturen med dess tydliga fantasyelement, och ett flertal texter skildrade ur ett barns perspektiv ett vanligt grepp i finsk novellkonst. Från realism till absurdism ger de tillsammans en rik bild av den finländska litteraturen.

https://i0.wp.com/tranan.nu/files/2013/09/9468632223_ea70279718_k.jpg

Medverkande författare:

Jyrki Vainonen, Tuuve Aro, Johanna Holmström, Rosa Liksom, Daniel Katz, Sari Malkamäki, Juha Itkonen, Susanne Ringell, Outi Alm, Joonas Konstig, Veijo Meri, Anja Erämaja, Sari Vuoristo, Riku Korhonen, Maritta Lintunen, Lars Huldén, Irja Sinivaara, Monika Fagerholm, Maarit Verronen, Armas Alvari, Taina Latvala, Sinikka Nopola, Eeva Tikka och Petri Tamminen.

Författare:
Marjut Hökfelt (red.)
Sidantal:
369 sidor
Översättning:
Marjut Hökfelt
Formgivning:
Åsa Eklöf
ISBN:
978-91-86307-68-4

http://tranan.nu/bocker/finland-berattar-radjurens-himmel/

Epäkaupallisia tiedotteita & esiintymisiä

– Käsikirjoitusten jättö Gummeruksen Suureen Romaanikilpailuun on päättynyt. Käsikirjoituksia tuli hurja määrä. Nyt on vuorossa käsikirjoitustorniin kiipeäminen, ja tammikuussa keräännymme päättämään voittajia. Lisätietoja tulossa aivan lähiaikoina tänne.

– Pidän Eiran Aikuislukiossa luennon nimeltä Totuus miehistä keskiviikkona 13.11. klo 15.30. Luento kuuluu Mies muutoksessa -luentosarjaan. Luento on avoin kaikille, siis muillekin kuin koulun opiskelijoille. Laivurinkatu 3.

– Minulla oli ilo ja kunnia vierailla myös Tampereella Poliisiammattikorkeakoulun kuulusteluopin kurssilla viime kuun lopussa. Luennoin aiheesta totuus ja vale kirjallisuuden näkökulmasta. Kokemus oli mainio ja yleisö mahtavan kiinnostunutta. Kirjoitin luennon pohjalta esseen, joka julkaistaan joulukuussa (tai viimeistään tammikuussa) Poliisiammattikorkeakoulun sivuilla. Siitä lisää myöhemmin.

– Esiinnyn Laaksolahden kirjastossa ke 20.11. klo 18, Veininkatu 24, Espoo. Tervetuloa kuuntelemaan ja kyselemään.

– Näinä päivinä ilmestyy myös Teema-lehden numero, jossa on haastatteluni. Teema on Helsingin yliopiston kirjallisuustieteen opiskelijoiden lehti, joka kuunteli näkemyksiäni avantgarde-kirjallisuudesta sekä siitä, mitä totaalinen romaani oikein tarkoittaa. Lehteä saanee ainakin yliopiston päärakennuksesta ja Akateemisesta kirjakaupasta.

– Hyvää isänpäivää!

Kirjamessut ja muita esiintymisiä

Esiinnyn Helsingin Kirjamessuilla 24.10 torstaina klo 13.30 – 14.00 Katri Vala -lavalla. Minua ja Mooses Mentulaa haastattelee toimittaja Anna Laine. Esiintymisen jälkeen kello kahdelta pyörin Gummeruksen osastolla ja siitä eteenpäin ties missä päin hallia ainakin klo viiteen asti. Lukija, tule tervehtimään!

Keskiviikkona luennoin Tampereella, mutta tilaisuus on suljettu. Siitä lisää myöhemmin. Sen sijaan luentoni Eiran aikuislukiossa ke 13.11. klo 15.30 on yleisölle avoin. Lukion reaaliaineiden yhteiskurssi Mies muutoksessa toteutetaan avoimena luentosarjana, jossa miesteemaa lähestytään mm. biologian, uskonnon, elokuvan ja kirjallisuuden näkökulmista. Minä pysyn tässä viimeisessä lestissä.

Edit. La 26.10.

Tästä linkistä näkee YLElle televisioidun haastattelun, jossa keskustelen kirjamessuilla toimittaja Tuula Viitaniemen kanssa aiheesta Totuus naisista:
http://areena.yle.fi/tv/2067961

Giacomo Leopardin mietteitä suomeksi

Käänsin keväällä valikoiman italialaisen runoilijan Giacomo Leopardin ( 1798 – 1837 ) ajatuksia. Liitän pari otetta tähän alle. Loput on luettavissa kulttuurilehti Kerberoksen tuoreesta numerosta 2/2013, saatavilla Akateemisesta kirjakaupasta 6 euron hintaan.

Leopardilla on maine pessimistinä. Maine on vain osin perusteltua: osa ajatuksista antaa todellista synkemmän kuvan maailmasta, mutta tällaisia on vähän, ja enimmäkseen hänen ns. pessimisminsä on vain poikkeuksellista tarkkanäköisyyttä ja illuusiotonta rehellisyyttä. Minusta Leopardi oli nerokas. Hän oli ehkä jopa nero.

Kääntäjänä olen noviisi ja toivon kokeneimmilta armeliaisuutta käännöksiäni kohtaan. Kääntäminen on niitä asioista, joita oppii arvostamaan kun sitä yrittää itse. Leopardin lause on totta puhuen hänen heikoin puolensa: se on täynnä kiiloja ja turhia täsmennyksiä. Olen koettanut varovaisesti saattaa lausetta sulavampaan muotoon, ettei kaikki kömpelyys lankeaisi minun syykseni ja lukijan niskoille.

Leopardin Ajatukset löytyy netistä italiaksi täältä ja englanniksi täältä. Suomeksi on muutamia julkaistu aiemmin Tommi Nuopposen käännöksinä Numminen-Nuoppola-Viikilän Ensyklopediassa (Poesia 2011). Leopardia olen lainannut aiemmin tekstissä Miksi luen klassikoita.

Giacomo Leopardi

9. Kenenkään, joka vastoin muiden mielipidettä on ennustanut jonkin asian tapahtuvaksi juuri niin kuin se tapahtui, ei tulisi kuvitella, että häntä vastustaneet myöntäisivät jälkeenpäin, että hän oli oikeassa ja että hän oli heitä viisaampi ja kaukonäköisempi. Ei, he kieltävät joko tapahtuneen tai ennustuksen taikka väittävät, että olosuhteet jollakin tavalla muuttuivat. Tai sitten he keksivät jonkin toisen keinon vakuuttaa itselleen ja muille, että heidän mielipiteensä oli oikea ja vastakkainen erehtyi.

24. Kun jotakuta kehutaan, on harvinaista elleivät kehut ole alun perin lähtöisin hänen omasta suustaan. Egoismi on nykyään niin voimakasta ja kateus ja inho, joita ihmiset tuntevat toisiaan kohtaan, niin vahvaa, että jos haluaa itselleen mainetta, ei riitä että tekee kunnian arvoisia tekoja. Sinun pitää mainostaa tekojasi tai, mikä ajaa vähintäänkin saman asian, löytää joku jatkuvasti ylistämään niitä sinulle itsellesi ja suosittelemaan niitä yleisön korvaan, opastamaan heitä esimerkin voimalla ja innokkaan periksiantamattomasti toistamaan noita ylistyksiä. Osoitit sitten minkälaista suuruutta, olivat saavutuksesi sitten miten hienoja tahansa, älä luota siihen, että yleisö sanoisi sanaakaan omaehtoisesti. He tuijottavat ja pysyvät vaiti. Jos voivat, he estävät muita huomaamasta. Jos haluat kohota yhteiskunnassa, vaikka aidoillakin ansioilla, sinun pitää karkoittaa vaatimattomuus. Tässä mielessä maailma on kuin naiset, koska kummaltakaan ei ole mitään saatavissa vaatimattomuudella ja pidättyväisyydellä.

27. Ei ole varmempaa merkkiä siitä, että joku ei ole kovin filosofinen tai viisas, kuin että hän toivoo kaiken elämän olevan viisasta ja filosofista.

28. Ihmislaji jakaantuu kahteen joukkoon: ne jotka määräilevät ja ne joita määräillään. Koska mikään laki tai valta, ei mikään filosofinen tai yhteiskunnallinen kehitys voi estää jokaista syntyvää ihmistä kuulumasta jompaan kumpaan näistä joukoista, ei auta kuin valita – siis jos pystyy valitsemaan, sillä läheskään kaikki eivät aina pysty.

45. Paras lääke pilkatuksi tulemiseen kuten muihinkin murheisiin on aika. Jos maailma tuomitsee työmme ja mielipiteemme, olivat nämä sitten hyviä tai huonoja, meidän ei tarvitse muuta kuin jatkaa sisukkaasti eteenpäin. Vähän ajan päästä aihe väljähtyy ja pilkkaajat jättävät sen löytääkseen uusia uhreja. Ja mitä vakaammin ja piittaamattomammin esiinnymme ja halveksumme muiden lausuntoja, sitä pikemmin kaikki mikä ensin tuomittiin tai mitä pidettiin outona aletaan hyväksyä ja nähdä normaalina. Ihmiset eivät usko kenenkään olevan väärässä jos tämä ei anna periksi, ja lopulta he tuomitsevat itse itsensä ja armahtavat meidät. Tästä syystä, kuten usein sanotaan, heikot elävät toisten tahdon ja vahvat oman tahtonsa mukaan.

106. Ihmiset nauravat niille asioille, joita heidän muutoin pitäisi ihailla, ja he paheksuvat kuten Aisopoksen kettu asioita, joita he kadehtivat. Suuri rakkaustarina, joka päätyy suurten koettelemusten kautta suureen onneen, on yleinen kateuden aihe ja sitäkin syvemmin sitä paheksutaan. Jalomielisen luonteen tai sankarillisen teon pitäisi tulla ihailluksi, mutta ihmiset kokisivat nöyryyttävänä joutua ihailemaan näitä, etenkin jos kyseessä ovat heidän vertaisensa. Joten ihailun sijasta he pilkkaavat. Tämä menee niin pitkälle, että kunniakkaat teot ruoditaan aina tarkemmin kuin häijyt. Kaikki toimivat häijysti, joten sen saa anteeksi. Mutta kunniakkuus on epätavallista ja tuntuu vaativan arvostusta tai ansaitsevan ylistystä, jota yleisö ja etenkin läheiset ihmiset eivät halua vilpittömästi myöntää.

Keskustelutilaisuus: Mihin nykyromaani pystyy

Kriitikko, kirjailija Jukka Koskelainen ehdotti minulle keväällä keskustelutilaisuutta Totaalisen romaanin manifestini tiimoilta. Nyt se toteutuu ensi keskiviikkona otsikolla Mihin nykyromaani pystyy? Keskustelua tämän ajan proosasta.

Uskonpa, että tilaisuudesta tulee kiinnostava. Jukka Koskelainen alustaa ja haastattelee romaanin nykytilasta, ja keskustelemme omastani ja muiden alan ihmisten romaaninäkemyksistä. Minulla on yhtä sun toista sanottavaa aiheesta. Lupaan raottaa samalla verhoa ja paljastaa, mitä Totuus naisista -romaani on syönyt, mitä siitä on löydetty ja mitä ei.

Tilaisuuden järjestää Helsingin Työväenopisto, aika ja paikka on keskiviikko 18.9. klo 16.50–18.20, Opistotalo, Viipurinsali, Helsinginkatu 26.

Tervetuloa kuuntelemaan, keskustelemaan, tapaamaan.

Ohessa esittely Työväenopiston sivulta:

Mihin nykyromaani pystyy? Keskustelua tämän ajan proosasta
Ke 18.9. klo 16.50–18.20 Opistotalo, Viipurinsali, Helsinginkatu 26
Kirjailija Joonas Konstig julkaisi Parnassossa (1/2012) ohjelmallisen kirjoituksen Totaalisen romaanin manifesti. Hän peräänkuuluttaa romaanitaidetta, joka ”nielee ihmiset ja maailman karvoineen päivineen ja toisaalta käyttää ylpeänä koko tarinankerronnan historian kuluessa kertynyttä ammattitaidon arsenaalia”, romaania, joka säilyttää kontaktin lukijoihin eikä joudu Elokuvan syrjäyttämäksi; romaanin, jolle ei käy kuten marginaaliin joutuneelle runoudelle. Kirjallista keskustelua Konstigin kanssa käy Jukka Koskelainen.