Viimeaikaisten geopoliittisten tapahtumien pitäisi kaiken järjen mukaan aiheuttaa myyntipiikin Like-kustannukselle. En nimittäin tiedä parempaa tapaa tutustua venäläisyyteen kuin kirjailija Viktor Jerofejevin tuotanto. Paitsi että Jerofejevin lauseen taju on huomattava, hän osaa panna maansa poikki ja pinoon erittäin viihdyttävällä tavalla. Suosittelen lämpimästi tässä yhteydessä erityisesti seuraavia teoksia:

* Venäläisen sielun ensyklopedia (2009, suom. Jukka Mallinen) oli mielessäni Sotshin kisojen alla, kun protestanttisen etiikan maista tuli toimittajia ilmeisesti ensi kertaa Venäjälle ihmettelemään paikallista rakennuskulttuuria. Muistattehan tämän etnosentristisen naureskelun: kyllä ne mokaavat kaiken – tässäkin vessassa on yleisöpaikkoja!

Se nosti mieleeni tämä kohtauksen Vysnij Volotsekin huusseista:

Julkiset käymälät Venäjällä ovat enemmän kuin valtatie isänmaan historiaan. … Huussit pelasti vahva vierasheimoisia vaikutuksia vastustava asenne. Meillä on millä ylpeillä. Me olemme voittaneet sovinnaisuudet. Olemme siirtyneet avoimeen huussiavaruuteen. … Olen nähnyt paljon satumaisia huusseja [Venäjällä], ne ovat kaikki tavalla tai toisella epäkunnossa ja paljastavat epäsuorasti lännen filosofisen hössötyksen, mutta missään en ole nähnyt sellaista bysanttilaista ihmettä kuin Visnij Volotsekissa.  Siellä miesten ja naisten osaston välinen seinä ei lähde alhaalta vaan ylhäältä, katosta. Päätä ei näy, mutta kaikki muu on kuin vitriinissä. Kaiken ikäiset eukot istuvat rivissä, kusevat ja paskantavat tunteella reikiin, päättömänä. Alushousuja, anatomiaa, piereskelyä ja talk showta. Kuka polttaa, kuka lukee lehteä, kuka keskustelee päivänpolttavista aiheista, kuka vain pinnistää kiihkeästi kaiken muun unohtaen. Eroottinen teatteri, tuijota niin kauan kuin haluat, vaikka lemu on tietysti sakea. Me tulimme sieltä ulos ja päätimme olla matkustamatta pidemmälle. Miksi? Kaikki on synnyinmaassa muutenkin äärimmäisen kiihkeää. (osoitteleva kursivointi omani)

* Sittemmin tilanteen vakavoiduttua Krimin tapahtumien jälkeen olen palannut satiirisen romaanin Hyvä Stalin (2007, suom. Jukka Mallinen) visioon venäläisestä vallankäytöstä. Tämä näyte löytyi kirjaimellisesti ensimmäiseltä avaamaltani sivulta:

Venäläinen valta on läpinäkyvä. Se on luotu herättämään inhoa lännessä. Pasternakin vainoaminen, Hrustsevin kenkä YK:ssä, Tsekkoslovakian miehitys – kaikkialla on samat pelottelun piirteet. Sellaisten tekojen hienostuneisuus perustuu siihen, että ne herjaavat törkeästi inhimillisiä arvoja, joille sivilisaatio rakentuu. Lapsuudessa meille sanottiin: sama kuin pieraisisi lammikkoon. Ihailen Venäjän valtion kykyä pilata maineensa.
Mutta vallanpitäjien kasvava ärtymys on minusta ymmärrettävä, ja tunnen sitä kohtaan jopa empatiaa. Maassa ei ole kaikkein yksinkertaisintakaan järjestystä, lain kunnioitusta. Venäjän laki on aina ollut niin ihmisen vastainen, että sen ohittaminen on sankariteko eikä rikos. Valta ei halua takaisin kommunismiin, mutta se tukeutuu Venäjän valtiollisuuden perusmalliin, joka tunnustaa yhtenäisen vallan pystysuoran akselin. Ikuinen pelko, että valtava ja hyvin pitkä maa murtuu rusahtaen kuin ranskalainen patonki, on Venäjän hallitsijoiden öinen painajainen.

Eurooppalaisen liberalismin energia on liian heikkoa Venäjälle paitsi kehittämään, edes uusintamaan muita johtamismuotoja. Jokainen Venäjän hallitsija virittäytyy tahtomattaankin Stalinin aallolle.

Jerofejevia suosittelen lukulistalle kaikille, jotka haluavat ymmärtää Venäjää ja mikä Vladimir Putinia ajaa. Ymmärtäjistä on pulaa, niin kaukana venäläisyydestä hyvätapaiset länsieurooppalaiset intellektuellimme ovat.