…siis Flyntin mukaan Keith Richards oli asunut siellä, ja koska kartano sijaitsi maaseudulla länsi-Englannissa, jonka kukkuloilla todellakin asui villihevosia (ne eivät kuuluneet kenellekään eivätkä englantilaiset syöneet hevosia), varmasti Keef oli saanut siellä  inspiraation Wild Horsesiin, joka mitä slovareihin tulee, oli bändin hyväksymiä Sabbathin Solituden, Kingston Wallin Shinen ja tietysti Lionel Richien Hellon ohella.

 

”We are taking over this town!”

Pubi aukesi puiseen saliin, kuutisen pöytää penkkeineen, baaritiski etuvasemmalla, vessat takaoikealla ja vessojen edessä parin neliömetrin lavantapainen, jossa jakkaralla istui kiharatukkainen nuorimies. Se soitti akustista kitaraa ja lauloi mikkiin

Mike alkoi heti soittaa:
”Uh-oh, we’re in trouble, something’s come along and it’s burst our bubble…”

Koska kaikki ajatukset johtaa lopulta kuolemaan. Kaikki liittyy ajan kulumiseen, kuolemaan ja unohtamiseen. Everyone I know, goes away, in the end.

Veli oli vaitonainen, väritteli värityskirjoja, katsoi piirrettyjä, vanhoja Merrie Melodies ja Silly Symphonies -pätkiä: oli vanha talo, joka jäi pilvenpiirtäjien varjoon ja uhattiin purkaa, toisessa oli karnevaalit, joissa erilaiset keksit ja leivokset lauloivat ja tanssivat. Noissa on loistavat musat, Mike sanoi.

(Viimeinen osa täällä)