Linkit edellisiin osiin : I, II, III
II kirja
Bach aloittaa, Gounod jatkaa, Ave Maria, sanat tulevat viimeiseksi, ne ovat kaikkein vanhimmat.
And death shall have no dominion.
Eeva halusi nyt laulaa laulun, jossa on veli. Hänen mieleensä tuli Kulkuriveljeni Jan, sen hän osasi.
Hyvää musiikkia Warhammer 40.000:n taustalle:
Simone Simons oli siinä kuparisena kiiltävässä tukassaan, hevin nätein nainen. Mike katsoi sen kuulaita vaaleita kasvoja: Minkä ikäinen olit kun tajusit, että sääntöjä ei ole?
”Varhaisilla keikoilla kaikki tytöt menettivät kontrollin ja monella tapaa. Ajattele Beatlesin ja Rolling Stonesin keikkoja. Tytöt virtsasivat alleen. Kun keikkoja järjestettiin teattereissa ja muissa venueissa, penkit piti käsitellä keikkojen jälkeen hajuvesillä, jotka peittivät virtsan hajun.”
Hänen kätensä löysi heti kirjan, joka oli painettu Miikan pääälakea vasten, kun hänet oli mitattu. Krokotiili Napsis. Napsis on eräänlainen timbuktulainen krokotiili.
Hän selasi levyjä läpi kuin valokuvia vanhoista ystävistään ja laittoi soimaan yhden harvoja klassisia, Glenn Gouldin Goldberg-variaatiot.
Joonas Konstig 
Luulin jo, ettei huumoria ole, mutta onhan timbuktulainen krokotiili. Luotan siihen, että se riittää.
Moi!
Jos näistä soundtrackeista saa kuvan Perkeleestä kovin totisena kirjana, kuva on harhaanjohtava. Kirja tulvii huumoria ja satiiria.
Minua muuten jopa nuo Bolt Thrower ja Simone Simons -osiotkin pistävät virnistyttämään, viimeistään kun tiedän kohtausten sisällöt. Hevi noin syvemminkin osaa genrenä nauraa itselleen.