Innostuin moderneista lautapeleistä marraskuussa 2015. Sen jälkeen olen paitsi pelannut niitä hurjasti, perustanut lautapeliblogin ja ollut mukana luomassa Pelaajien valinta -palkintoa, myös lukenut valtavasti peleistä ja niiden historiasta yrittäessäni kartuttaa sivistystäni alalta. Tälläinen nykyaikainen artikkeli sieltä, blogipostaus täältä -tyylinen oppi on väistämättä pirstaleista. Aina niin tärkeät suuret linjat jäävät helposti hahmottumatta.

Siksi tartuin kärkkäästi vastikään Avaimelta ilmestyneeseen Mikko Saaren kirjaan Löydä lautapelit.

Saarihan on suomalaisen analogisen pelaamisen ja pelituntemuksen avainhenkilö. Hän pitää johtavaa suomenkielistä pelisivustoa Lautapeliopasta ja on kirjoittanut aiemmin kirjat perinteisistä korttipeleistä (150 korttipeliä) sekä tietääkseni ainoan suomenkielisen tätä edeltävän lautapelikirjan Uudet lautapelit (2007).

Toisin kuin tuo edellinen kirja, Löydä lautapelit ei ole jäänyt kiinni kirjoitushetkeensä. Saari on ottanut kirjoittaakseen modernien designer-lautapelien matkan tähän päivään, ja pääpaino on tämän matkan virstanpylväissä pikemminkin kuin nykyhetken hittipeleissä. Kirja esittelee pelipaljoutta nyt mekaniikkojen mukaan lajiteltuna. Kokonaisuutta voisi järjestää varmaan muillakin tavoin, mutta tämä toimii näinkin. Saaren lause on sujuvaa asiaproosatyyliä, jota lukee mielellään.

Miksi perinteinen Afrikan tähden ”heitä noppaa ja liiku” on niin vanhentunut pelimekaniikka? Miten saksalaisen koulukunnan ns. europelit löivät läpi 1990-luvulta alkaen ja mullistivat lautapelit?  Kuka keksi, että myös yhteistyöpelit voisivat olla aidosti kiehtova pelimuoto, eikä mitään hyvän mielen tiiminrakennuspuuhastelua kuten minäkin aluksi luulin? Miten kehittyi työläistenasettelu , pelityyppi, jossa pelaajat asettelevat vuorotellen pelimerkkejään laudan eri toimintoruutuihin?  Miksi modernien lautapelien kannessa on nykyään pelin suunnittelijan nimi?  Entä mikä oli viime vuosisadan tärkein pelikeksintö? Tällaisiin kysymyksiin Löydä lautapelit vastaa.

Kirja olisi ollut kovasti tarpeen kolme vuotta sitten peliharrastusta aloittaessani, mutta yhtä lailla se kiinnosti ja opetti minua yhäkin. Jos luette koskaan kirjallisuushistoriaa, tiedätte ehkä tunteen, kun joka aukeamalla esitellään joku kiinnostava kirja ja laitat nimiä talteen ”tuo pitää kyllä lukea” -listalle. Tai muistatteko saman, jos katsoitte Mark Cousinsin pitkää dokumenttisarjaa elokuvien historiasta?  Oho, tuo pitäisi nähdä…

Minulle kävi samoin pelien suhteen Saaren kirjan parissa. Kahlasin Löydä lautapelit melkein yhdessä illassa, ja kun tartuin siihen uudestaan, tein muistiinpanoja niistä peleistä ja pelityypeistä, jotka omasta pelisivistyksestäni vielä puuttuvat. Kirja on  eri genrejen merkittävimpien teosten peruskurssi. Monta niistä olen ehtinytkin jo pelata, mutta esimerkiksi 1960-luvun ehkä paras peli Acquire pitäisi ehdottomasti vielä kokeilla, osakepeleistä vähintään Chicago Express alkuun ja saisipa joskus kokeiltua sosiaalisen päättelyn pelejäkin. Ai niin, ja sen julkkispelin pistän pystyyn ensi vuonna mökillä.

Löydä lautapelit on pikemminkin viisaan konkarin luentosarja kuin myyntipitchi. Saarella on historiallinen kokemus aiheesta, ja sitä ei voi korvata jälkikäteen lukemalla. Kenelle kirja sitten on omiaan? Sanoisin, että kaikille lautapeleistä jo valmiiksi vähänkin kiinnostuneille, pelikokemuksesta riippumatta. Satunnaisen Aliaksen pelaajille kirja on aivan liian syvä,  mutta jos vaikka Carcassonne tai Catan on herättänyt uteliaisuuden katsoa, mitä muuta hyviä pelejä vielä on, Löydä lautapelit levittää harrastuksen auki kuin uuden mantereen. (Ja kertoo muuten samalla, mitä kotisääntöjä Carcassonnen suunnittelija Klaus-Jürgen Wrede itse käyttää.)

Kokeneemmallekin peliharrastajalle kirja tarjoaa oivalluksia. Esimerkiksi vuorojärjestyksen problematiikka työläistenasettelupeleissä tai abstraktien ja kombinatoriaalisten pelien erottelu tarjosivat minulle ahaa-elämyksiä. Lisäksi kirja kertoi paljon valaisevia tarinoita esimerkiksi pakanrakennuksen tai roolipelien historiasta.

Löydä lautapelit on nyt aiheen suomenkielinen perusteos, jota on helppo suositella kaikille värikkäiden puupalojen suomista iloista kiinnostuneille.