Viime jaksossa näkökulmahenkilömme sai lapsi-burnoutin, yhden päivän etuajassa jo torstai-iltana ennen viikonloppua. Mutta pitkäperjantai tuli vastaan ja vapautti hänet lastenhoitotehtävistä päivän etuajassa. Hän pääsee työhuoneelle.

Kuusi tuntia työhuoneella! Se on koronakevään shampanjaa, ylellisyysherkkua. Baudelaire jo kirjoitti, kuinka työ on paras lääke. Sen totuutta hoen itselleni aina kun on mieli maassa. Nautin ideoinnista ja lukemisesta sekä taustatyöksi että huviksi.  Rick Hansonin Resilience on jäänyt minulta kesken työhuoneen hyllyyn. Se on taas kirjoja, joka antaa lukijalle yhden asian. (Valtaosa kirjoista tarjoaa yhden asian.) Hansonin ajatus on yksinkertainen ja toimiva. Se on omine sanoineni hyvissä hetkissä viipyminen. Kiitollisuuden oppimista tämäkin: pysähdyt sanomaan itsellesi,  silloin kun mikä tahansa on hyvin, kuinka hyvin se on. Ymmärrät sen. Jäät siihen hetkeen 10 sekunniksi vähintään. Kolme kertaa päivässä.

Huoltovarmuuskeskuksen suojainhankinnat Kiinasta ovat päivän lööpeissä. Melko kiusallista, kun juuri ulkomaillakin ylistettiin suomalaisten varautumista. Maskikauppasotkussa ovat erikoisista syistä kauneusalan yrittäjä Jylhä ja erinäiset yritteliäät liikemiehet kovissa ulosottoveloissa sekä perintätoimisto Helvetin Enkelit? HVK:n johtaja Lounema eroaa iltapäivällä. Myös työministerin eroa vaaditaan lehdissä. 

*

Kotimatkalla hain Otaniemestä Olarin Panimon pääsiäisjuomat. Hazy Hoodzin he olivatkin myyneet loppuun, antavat korvikkeeksi kaksi lestiä Oatmeal IPAa. Pitkään hurjassa nosteessa Suomessakin ollut pienpanimobuumi on nyt kaatua tähän koronakaranteeniin… OP on kuitenkin keksinyt alkaa myydä olutta suoraan tankeista 0,75 litran viinipulloihin pullotettuina.  Nimittävät tätä viinipullomallia ”growleriksi”. Suomeksi se olisi ’lesti’, hassua ettei muuten kotiinpäinvetävä panimo ota tilalle tätä tai muuta omaa termiä. Cooliushan määritellään myös kielellisesti. Se joka lanseeraa sanat, on cool; se joka omaksuu muiden sanat ei. Sen takia slangisanat vaihtuvat niin usein: niillä tehdään distinktiota. Ja sen takia meille tuodaan nykyään niin paljon termejä amerikasta, lukeva yhteiskuntaluokka haluaa osoittaa oppineensa ”coolit” amerikkalaistermit ekojen joukossa, näin muututaan itsekin cooleiksi vaikka ei ollakaan Brooklynista. Kenen sanoja käytät, sen lauluja laulat…

Jenni Haukio lainaa Twitterin pääsiäisterveisessään Eeva-Liisa Manneria:

…Kirkkaat aamut kohoavat, päivä ja yö vaihtelevat, sade ja kuulas ilma. Vuodenaikojen lähtö ja paluu, lintujen laulu, äänien häipyminen, aamu ja ilta, kevät ja syksy 
alati hämmästyttävät minua.” -E-L Manner (1964).
Valoisaa pääsiäistä! 

Sunnuntaina päättyy paasto, silloin on monelle ajankohtainen myös Mannerin vertaisryhmäläisen Paavo Haavikon runo:

Kun on huono aika on paras ostaa parasta viiniä.
                                                 En selitä miksi.
[- – ]

Ja:

Ihan turha
         kun minä kuitenkin
aion juoda
        koko pullon
ihan turha
         maistaa ensin

Niinkin omituiseksi on mennyt maailma koronan takia, että Suitsupply pitää alennusmyynnin. Tällaiseen poikkeustilaan pitää varmaan nyt tarttua. Tilaan heidän netti-Outletistaan puoleen hintaan puuvillatakin.  Itselleen pitää olla armollinen, siitähän Rick Hansonkin muistuttaa. 

Päivän ruokana purkki tonnikalaa.
Päivän treeninä kevyt kehonpainotreeni, vaikka eilen treeni jäi väliin kokonaan, mutta ollaan nyt armollisia.

1×50 etunojapunnerrusta
1×50 kyykkyä

 

 

Päivä 25, lankalauantai

Herään jo viideltä. Paastolla energiaa riittää, se se on ja valoisuus. Kun syö vähemmän niin energiaa on enemmän. Keho polttaa silloin rasvojaan energiaksi, virtaa riittää koko ajan tasaisesti.  Syöminen katkaisee virranjaon, ruoansulattelu, insuliini.  Väsymys on yleensä ylensyöntiä. Nälän tunteeseen vaatii hetken totutella, sitten se menee pois, sekin on tottumuskysyms – keho on tottunut syömään tietyn määrän tiettyyn aikaan, sen pitää oppia pois tavasta. Viime vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa pääsiäispaastoa, jätin lounaat syömättä. Olin vireä ja hyväntuulinen ne viisi viikkoa. Tänä vuonna minulla oli niin kunnianhimoinen saliohjelma, ettei siitä olisi selvitty ilman lounaita. Sitten tuli korona ja jäin kotiin tekemään vankilaworkouttia. Olisi voinut jättääkin lounaat. 

Tänään keitän puuroa aamiaiseksemme. Joskus on tärkeä syödä köyhästi, ja mikseti tänään. Ajoittainen paastoaminen tai ”paastoaminen” on ihmiskunnan oletusarvo. Kirjoitetun historian aikana ihmiskunnan enemmistö on ajoittain paastonnut vapaaehtoisesti, etupäässä skonnolliset paastot ovat ohjanneet tähän. Tässä on isoja eroja. Ortodoksikristityillä paasto on yleistä mutta helppoa. Paastopäiviä on siellä täällä pitkin vuosikalenteria, mutta nälkää ei nähdä, ruokavalio on vain köyhä. Tämä on kuin Ruotsin koronastrategia. Muslimeillä on lyhempi ja vastaavasti ankarampi paasto, kuukausi, jolloin saa mässätä (vain) auringon laskettua. Juutalaisten paastosta kuulin viime syksynä. Se on näistä eniten short sharp shock: pelkkä vuorokausi mutta ilman yhtään mitään, ei edes vettä. Siis täysi lockdown. 

Käyn pyöräretkellä keskipäivällä. Niin käy näköjään puoli Tapiolaakin. Silkkiniitty on harvoin näin täynnä ihmisiä, pyöräilemässä, kävelyillä, lastenvaunulenkeillä. Sosiaalisen etäännyttämisen paradoksi, kaikki etäännyttävät itsensä samaan paikkaan. Onko muuta etäännyttämistä kuin sosiaalinen? Jos puhuisimme pelkästä etäännyttämisestä, ei kai kukaan luulisi sen tarkoittavan henkistä etäännyttämistä?

Mutta miksi ’lankalauantai’? Kotimaisten kielten keskus vastaa:

”Pitkäperjantai on käännöslaina päivän ruotsinkielisestä nimityksestä långfredag. Monissa tutuissa kielissä korostetaan toiseen tapaan päivän merkitystä kristityille: englannissa perjantai on ”hyvä” (Good Friday), unkarissa venäjän ja viron lailla ”suuri” (nagypéntek), ja ranskassa ja sen lähikielissä taas puhutaan ”pyhästä perjantaista”. Saksassa lähestytään asiaa hieman eri kannalta ja puhutaan ”suruperjantaista” (Karfreitag).

Suomen vanhassa kirjakielessä on ollut pitkäperjantain nimitys lankaperjantai, joka on mukaelma ruotsin kielen pitkäperjantain nimityksestä. Yhdyssanan alkuosa lanka- on alkusoinnun vaikutuksesta liitetty myös pitkäperjantain jälkeisen lauantain nimitykseen lankalauantai, eikä sillä ole siis mitään tekemistä yleiskielestä tutun lanka-sanan kanssa, vaikka sitä onkin sittemmin selitetty erilaisilla maataloon liittyvillä töillä. Tällaisia alkusoinnullisia lempinimiä on myös muilla piinaviikon eli hiljaisen viikon päivillä.”

 

Alkusoinnuissa on magiaa, eikä tämä ole edes vertauskuva. Ihmisaivoissa on hahlo, johon alkusoinnut loksahtavat. Ei tarvitse perustella, miksi perjantai on ”pitsaperjantai”. Ihmiset kuulevat sanan pitsaperjantai ja kokevat että aivan, pitsaperjantai on juttu, se on olemassa, perjantaisin syömme pitsaa. Se on hypnoosia, he alkavat syödä pitsaa perjantaisin. Alkusointu perustelee, alkusointu oikeuttaa, alkusointu on argumentti. Eilen kirjoitin ”lapsi-burnoutista” – ’pentupurnutti’ olisi äärettömästi kertaa parempi, koska edellinen ei jää mieleen ollenkaan, jälkimmäinen saatta jäädäkin.

*

Karitsanviulu menee yöksi maustumaan. Huomenna herkutellaan.

Etukäteisvinkki. Sunnuntai-iltana aiomme katsoa Andrea Bocellin konserttia tyhjässä Milanon Duomossa. Konsertti alkaa Suomen aikaa klo 20.00 ja löytyy Youtubesta Bocellin sivulta.