Poikkeustilapäivät 44 ja 45: Laumojen ajan loppu ja ihana vappu

Päivä 44, keskiviikko


Miettikää messuja, isoja halleja, joissa kokoontuu ihmisiä ympäri maailmaa oman asian tai harrastuksen ympärille. Minä mietin Frankfurtin kirjamessuja, Essenin pelimessuja, mutta jokin teille tuttu messu. 

Mitä jos tämä pandemia  jääkin elämään. Ihmiset alkavat karttaa messuja tautipesinä. Con crud oli käsite jo ennen, nyt se otetaan tosissaan. Messut muuttuvat epäkannattaviksi järjestää, keksitään uusia muotoja. 

Mutta samahan pätee muihin massatapahtumiin. Stadionit täynnä penkkiurheilijoita, rokkifaneja? Kesärokkifestivaalit?

Nämä ovat kaikki leimallisen 1900-lukulaisia asioita. Ennen 1900-lukua konsertit tarkoittivat kulkemista oopperatalolle illaksi. Siellä istui permannolla satoja ihmisiä, aitioissa ja lehtereillä saman verran, he olivat varakasta väkeä ja siis keskimäärin terveempää ja vastustuskykyisempää. Urheilutapahtumat olivat nekin paljon pienempiä, ja jo antiikista lähtien yleisönä oli etupäässä varakasta eliittiä. Olympialaiset, jalkapallon mm-kisat, nämähän lähtevät kaikki lentoon vasta 1900-luvun ehtiessä jo pitkälle. 1900-lukua joku nimittikin ”massojen aikakaudeksi”.  Sota oli sekin pitkälti vähemmistöjen puuhaa ennen Suurta sotaa.  (Napoleonin Grande Armée oli jo suuri mutta silti alle kymmenesosa Ranskan IMS armeijasta). 

Massojen aikakausi oli paitsi vaurauden ja demokratian ansiota, ennen kaikkea sen mahdollisti muutama ratkaiseva keksintö. Ignasz Semmelweis keksi käsienpesun 1860-luvulla, Pasteur vahvisti sen bakteeriteoriaksi, ja 1800-luvun loppuun mennessä oli moniin tauteihin tarjolla jo rokotteita. Fleming keksi penisilliinin 1920-luvulla ja antibiootit yleistyivät 1940-luvulta alkaen.

Nämä mahdollistivat massojen kokoontumisen. Nämä mahdollistivat massojen aikakauden samoin kuin e-pillerit mahdollistivat hippisukupolven. Taudeilla oli nyt ennenkuulumattomat laumat levitä, mutta niitä voitiin torjua ennalta rokotteilla ja hoitaa jälkeenpäin. Tuntemattomien tapaaminen ei ollut enää sitä hengenvaarallisempaa, mitä kauempaa he tulivat ja siis erilaisemman bakteerikannan omasivat. (Amerikan alkuperäiskansat kuolivat käytännössä eurooppalaisten tauteihin, ei aseisiin.) Foinikialaiset olivat viisaita, noin kaukokauppa kannatti hoitaa ennen Semmelweissia ja kumppaneita.

Semmelweiss et al. mahdollistivat messut, olympialaiset, jalkapallon mm-kisat, Rion sambakarnevaalit…

Mitä messut olivat ennen bakteeriteoriaa? Maailmannäyttelyitä. Nähtävyydet tuotiin ihmisten luo, ihmiset eivät matkustaneet.  Ennen 1970-lukua ulkomaanmatkailuun vaadittiin joko pääsy harvalukuiseen eliittiin tai sitten merimiehen tai sotilaan ammatti. 

Koronan pessimistisimmät ja kauaskantoisimmat ennusteet toistavat, että maailma ei palaa entiseensä. Mitä jos 1900-luvun massojen aikakausi loppui nyt? 

Ehkäpä ei, mutta ajatusleikki on hurja ja tärkeä leikkiä. Penkkiurheilu etänä, ei paikan päällä, ainakaan suurilla stadioneilla (liput sitäkin kalliimpia – hyvästi demokraattiset massat). Rockmusiikki etänä, hyvästi festarit. Stadionkeikat vaihtuvat klubeihin ja kamareihin. Että nämä olisivat olleet vain välivaihe, anomalia, ja nyt palattaisiin taas normaaliin, jatkettaisiin 1800-luvulta taas, nyt nykyteknologian avittamana toki. 

Kuvitelkaa mustavalkoinen näkymä varhaisista jalkapallokisoista: Pelé nahkakuulan kanssa, lehterit täynnä lätsäpäisiä miehiä. Kuvitelkaa nuori Bruce Springsteen täyden stadionin edessä kitara kädessä. Kuvitelkaa, että nämä olivat 1900-luvun poikkeusilmiöitä siinä missä valaanluukorsetit 1800-luvun leimallinen ilmiö ja miesten valkoiset rullaperuukit 1700-luvun. Ne tulivat ja menivät, ja niiden tilalle tuli muuta. 

”Niin 1900-luku, se oli se aika kun miehet ajoivat naamakarvansa ja ihmiset kokoontuivat laumoittain yhteen”, kertaavat lapset historiaa 2200-luvulla.

*

”Me ei olla luettu pitkään aikaan tätä Montne Triston kreiviä… Kato tässä on se Edmond, ja sillä on keppi ja hienot vaatteet. Ja se on aina vihanen tälle kun se laitto sen vankilaan. Se on se Danglars, se on pahis.”

Poikani selaa poikakirjaversiotaan Monte Criston kreivistä kiinnostuneena ja muistelee sen sisältöä. Eikä siitä ole kuin viikko, kun se kerrattiin uusiksi, tämän ensimmäisen kerran jälkeen. Olen riemuissani… 

*

Tytöt pyöräilevät iltapäivällä hakemaan Espoon kaupungin uusia koululounaita. Nyt ne ovat ensi kertaa siis lounaita eikä eväspusseja. Länsiväylän jutun mukaan pussit eivät olleet suosittuja, mutta näihin on ilmoittautunut paljon enemmän hakijoita. Juuri kun lapset poistuvat kotoa, alkaa sataa rakeita, isoja valkoisia kuulia. Ne muuttuvat rännäksi, ja lopulta leijuu lumihiutaleita.

Suomen vappusää on sentään normaali.

Kaupungin ruokasäkit sisältävät einespitsaa, -makaronilaatikkoa, -pinaattiohukaisia, rasvatonta maitoa, näkkileipää, tomaatteja ynnä muuta. Myös kilon maidotonta margariinia, jolla on kätevä karkottaa jäniksiä puutarhasta, kunhan osuu napakasti.

Varmistuu, että koulut aukeavat taas 14.5. kuten oli määrä. Yhdysvalloissa koronaan on menehtynyt enemmän ihmisiä kuin Vietnamin sotaan.

Länsiväylässä ilmestyy haastatteluni. Netissä se on täällä. (Joku muu kuin minua haastatellut toimittaja on lisännyt otsikon lukematta kirjaa…)

 

Päivä 45, vapunaatto

Poikani tulee antamaan minulle herätyspusun ja alkaa puhua nopeasti:

”[Siskolla] on ilmapalloja tukassa, mä oon innoissaan kun äiti jää kotiin ja ilonen, ja äiti puhals mulle vihreen ilmapallon, mä käyn hakemassa sen.”

Ja pian hän tulee esittelemään ilmapalloaan. Ja siskolla tosiaan on kaksi pientä ilmapalloa nutturassaan. Vappua on ilmassa. 

*

Kivenlahti-seuralle kirjoittamani ”omaelämäkerta” on netissä: Vaaran vuosien Kivenlahti.

Vuonna 1945 vappu oli ensi kertaa vapaapäivä. Työläisten juhla vapautettiin töistä heti jouduttuamme Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Kevät oli kylmä tuolloin, vanhoissa valokuvissa ihmiset kulkevat paksuissa takeissa vielä toukokuussa, vaikka vappuna kyllä näytti aurinko paistavan. Elonetistä näkyy vappumarsseja 75 vuosi sitten, näitä banderolleja kannetaan Vaaran vuosissakin... Tunnistan nyt stadionyleisön joukosta neuvostotiedustelija Jelisejevin, arkikielellä vakoojan, en ollutkaan huomannut häntä aiemmin. Mies, oikealta nimeltään Sinitsyn, tulee vastaan aikakauden valokuvissa siellä täällä…

https://elonet.finna.fi/6f9869a4-fc04-444b-8698-6acb1af549dd

*

Käymme päiväkodissa moikkaamassa opettajia. Heistä on selvästi kiva nähdä poikaamme pitkästä aikaa. Hän saa vastapaistetun munkin ja puuhapussin vapuksi. Juttelemme paluusta, 14.5. luultavasti poikakin palaa päikkyyn kun kerta tytötkin menevät kouluun. 

Vappuostoksilla. Lisää teetä Thehuoneesta, serpentiiniä ja pojalle vappumiekka Tigerista. Alkosta proseccoa, souria ja greippiolutta ja Kraken-rommia. Kaupasta grillattavaa, Sorrenton sitruunoita kakkuun. 

Kotona juodaan kahvit Kaisan Cafen poropiirakan ja korvapuustin kanssa… Kyllä meidän kelpaa. Taloushuolet väistyivät saamieni koronatukirahojen myötä. Elämä hymyilee ja ihana vappu edessä, vaikkakin kotipihalla.

Vaimo käy vielä lasten kanssa vappupallot ostamassa. Lähimmät kävelevät vappukoirat löytyy Munkkiniemen Etolasta. Kaksi corgia ja dinosaurus!

Minä valmistan perunasalaattia. Kaupan perunasalaatit sisältävät kaupan majoneesia, se on maitotalousruokakulttuurissa takapakkia barbariaan.

Juhlapäivälliseksi grillaamme ribsejä ja possunfilettä, pekoniparsaa ja paprikaa. Juomme proseccoa ja Espoon Oman Panimon alea, kello 18. eteenpäin ylioppilaslakki päässä ja vihreä neulesolmio kaulassa, koska on vappu.

Vappujuhlat keskeyttää vain karannut ilmapallo. Nähtävästi käveleväkin vappupallo pystyy karkaamaan taivaalle, sillä sinne pojan dinosaurus leijuu tuulenpyörteen mukana. Ensin tuulenpuuska vie sen naapurin puuhun, sitten sieltä korkealle yläilmoihin ja aina horisonttiin asti. Tärkeitä lapsuuden kokemuksia tämäkin…

Hyvää eristyksellistä vappua kaikille!