Opiskelin kulttuuriantropologiaa aikoinaan pääaineena, ja sen ja aivotutkimuksen havainnot ovat ilahduttavan yhteneviä. Molempien pohjalta voi esittää ihmismielen toimivan dikotomioilla. Se tarkoittaa mustavalkoisia kahtiajakoja: yö ja päivä, mies ja nainen, elävä ja kuollut, raaka ja keitetty. Me ja muut. Maahanmuuttaja ja suomalainen. Rasisti ja hyvä ihminen. Tällä tavalla rasismi toimii. Ja antirasismi. Ne ovat saman ilmiön kääntöpuolet.
Tässä artikkelissa ”antirasisti” ei tarkoita vain ihmistä, joka ei ole rasistinen. Niin rasisti kuin antirasistikin määritellään äärimmäisiksi ihmisiksi. He ovat äänekkäitä vähemmistöjä, jotka ovat vuorenvarmoja asiastaan, jonka puolesta toimimisessa tarkoitus pyhittää keinot. Suurin osa ihmisistä on jotain näiden väliltä: heidän elämässään eivät rotukysymykset ole kovin tärkeitä. Rasisti ja antirasisti ovat ihmisiä, joiden elämää ja ihmiskäsitystä määrittää keskeisesti rotu (tai tarkemmin sanottuna etninen alkuperä tai kansalaisuus jne. mutta lyhyt ilmaus kelvatkoon). He miettivät rotukysymyksiä, tuovat niitä esiin ja näkevät ympärillään rotuun liittyviä ongelmia.
Rasisti ajattelee: Umayya Abu-Hanna on väärässä, koska rotu.
Rasisti siis vastustaa mielipidettä sen lausujan takia.
Fanaattinen antirasisti ajattelee: Umayya Abu-Hanna vastustaa rasisteja, joten se, joka vastustaa häntä, on rasisti. Ihminen, jonka mielestä Umayya Abu-Hanna on väärässä, on rasisti.
Antirasisti siis vastustaa mielipidettä sen lausujan takia.
Siinä missä rasistisen ajattelun harha on helppo huomata, antirasistien silmänkääntötemppu on vaikeampi. Siinä oletetaan, että koska A liittyy B:hen (Abu-Hannan vastustajien keskuudessa esiintyy rasismia), B aiheuttaa A:n (rasismi aiheuttaa kaiken Abu-Hannan vastustuksen). Silti molempien ajattelussa menee yhtä lailla sekaisin kaksi asiaa: yhdistetään Abu-Hannan mielipide ja tämän syntymämaa niin kuin nämä liittyisivät jotenkin ratkaisevalla tavalla toisiinsa.
Molemmat sivuuttavat sen vaihtoehdon, että ihminen saattaa olla oikeassa tai väärässä täysin riippumatta perimästään tai taustastaan. Rasistin mielestä palestiinalainen suomikriitikko on a priori väärässä, antirasistin mielestä väärässä ovat palestiinalaista kriitikkoa vastustavat suomalaiset. Antirasisti sivuuttaa vaihtoehdon, että Abu-Hanna ei pakosti ole oikeassa, koska väitteen totuus ei ole hänelle keskeisintä: hänelle tärkeintä on löytää rasisteja (mahdollisimman paljon) ja tuhota heitä, ts. haistaa väärää ajattelua ja rankaista siitä.
Jos oikeasti haluaisimme ja pystyisimme voittamaan rasismin, meidän pitäisi pystyä rikkomaan dikotominen ajattelu. Siinä auttaisi, jos jaamme ihmiset kolmeen kohtaan portaattomalla spektrillä tähän tapaan:
Rasistit (pieni joukko, jonka mielestä rotu, syntyperä, jne. määrää ihmistä)
.
.
normaalit ihmiset (suurin joukko, tavallista kansaa kaikkia rotuja. Ei kovin rasistista, eikä koko rotukysymys ole heidän elämässään erityisen tärkeä: heillä on tärkeämpiäkin huolenaiheita.)
.
.
Antirasistit (pieni joukko, jotka aktiivisesti ja äänekkäästi toimivat rasisteja vastaan)
Suomalaisten haukkuminen rasisteiksi ei minusta palvele kenenkään paitsi näiden kahden ääriporukan tarpeita. Se voi muuttua itseään toteuttavaksi ennusteeksi, jolloin suomalaiset alkavat uskoa sen ja syntyy käsitys rasistisesta suomalaisesta – aivan kuin ahneesta juutalaisesta jne. Tämän ongelmia ei ehkä tarvitse laajemmin selventää. Tai sitten ihmisten syyttely vain kärjistää ihmiset laitaporukoiksi – fanaattisiksi, äänekkäiksi, valkoisiksi rasisteiksi tai fanaattisiksi, äänekkäiksi, valkoisiksi antirasisteiksi. Ja nämä poteroituvat asemiinsa ilman yhteyttä, ja huutelusota vain kiihtyy.
Syyttelyssä on myös vaarana negatiivisten assosiaatioiden vuotaminen maahanmuuttajiin. Malliin: ”Ennen kuin tuli htämä monikulttuurisuus ja hnämä maahanmuuttajat, kukaan ei haukkunut minua rasistiksi. Pirunmoinen sotku koko monikulttuurisuus.” Tämä ei tietenkään ole loogista ajattelua, mutta eihän ajattelu ole.
Pölhöjä ja kaikenlaisia suustaan häijyjä ikäviä ihmisiä tulee aina olemaan. Vääristä ihmisistä pääsee täysin eroon vain totalitaristisessa diktatuurissa. (Pelkään sen olevan molempien fanaattisten laitaporukoiden unelmakin, vaikka jäsentymätön). On melkoisen todennäköistä, että pölhöjä on yhtä lailla niin Suomessa kuin maailmallakin. Siis että pölhöjä tulee niin Viitasaarelta kuin Amsterdamista kuin Haifastakin. Että pölhöys on riippumaton rodusta ja syntymäpaikasta. Eikä – ja tämä taitaa olla keskeisintä – pölhöjen ehkä kannattaisi antaa leimata koko porukkaa.
Mutta huutelu jatkuu Internetissä. Sosiaalisessa mediassa ei vaalisalaisuuksia kunnioiteta. Pelkäänpä etteivät huutelijat ole rakentamassa parempaa, moniarvoisempaa, on-vain-harmaan-sävyjä-yhteiskuntaa. Kunhan tykkäävät lyödä totuuksillaan toisia päähän.
Joonas Konstig 
Mustavalkoista… Itseäni tökki Abu-Hannan saamissa kommenteissa se, että yksilön kokema rasistinen kohtelu kiistetään. ”Et ole sellaista kokenut, emmehän me suomalaiset… Itsessäsi on vikaa, katso peiliin.” Kyllä näitä juttuja on liikkunut niin molella tasolla ja niin monesta lähteestä, että olen vakuuttunut siitä että ’makukriittisen’ keskustelun ja jytkyn vanavedessä matalaotsainen yksilöön kohdistuva rasistinen häirintä on nostanut päätään. Haukutaan neekerieksi ja toivotetaan hyvää menomatkaa, syjetään naamalle, ei oteta bussin kyytiin tai vedetään taksijonossa turpaan. Ei helvetti, sitä en hyväksy!
Jokaisen sivistyneen suomalaisen pitäisi kertoa näille rasistimulkuille selkeä viesti: ”Otan rasistiset loukkaukset henkilökohtaisesti ja tulen sinut niistä tuomitsemaan. En aio katsoa hiljaa sivusta.”
Kyllä noihin törkeimpiin tapauksiin pitäisikin puuttua. En kiistä enkä hyväksy niitä, minä vain olen henkkoht säästynyt todistamasta sellaisia. Ainoa mitä tulee mieleen, on välikohtaus bussissa viime kuussa. Olin matkalla Espoosta Helsinkiin. Pysäkiltä sisään astui mies, joka osti lipun, käveli käytävälle ja palasi kohta takaisin kuskin luo. Kuulin hänen puhuttelevan kuskia sanalla ”neekeri”: olemme nykyään herkkiä huomaamaan moiset sanat. Kuski, somali, pysäytti pysäkin kohdalla, nousi kopistaan ja vaati miestä poistumaan. Mies väitti saaneensa kuskilta Espoon sisäisen lipun seutulipun hinnalla. Bussi seisoi, kuski vaati miestä poistumaan koska häntä ei puhutella noin, mies vaati oikean lipun tai rahansa takaisin, ja tässä vaiheessa hän sanoi, että jos tulee tarkastajat, ei ne häntä usko koska hän on eestiläinen.
Myönnän, en halunnut lähteä puuttumaan koko soppaan. Halusin ehtiä ajoissa tapaamiseeni. En silti usko, että puuttumattomuuteni ajoi meitä yhtään lähemmäs Auschwitzia.
Tarkoitatko, että kukaan bussissa ei reagoinut? Silloin ollaan jo hyvin lähellä sellaista yhteiskuntaa jossa rasismi on arkipäiväistä ja hyväksyttyä. On naivia ajatella, ettei puuttumattomuudellamme olisi mitään vaikutusta.
Kyllä siihen joku mies meni kyselemään, että mikäs täällä on hätänä. Ja nainen huomautti virolaiselle, ettei tuolla lailla asioita hoideta.
Osuvaa tekstiä. Toivoa vain saa, ettei tämä ”ääristely” ala tosiaan toteuttamaan itseään. Haavisto minusta kampanjansa aikana erittäin kypsästi huomio ”älymystön” holhoavaa ja halveksivaa asennetta ”ABC:llä kahvittelevaan persuporukkaa” kohtaan. Ja ihan naama peruslukemilla jo haaveiltiin demokratiasta, jossa äänestysoikeus olisi vain ”järki-ihmisillä”. Siinä jo itsekin olin radikalisoitua. Ja juuri ”väärään” suuntaan. Ihan noin protestiksi.
Joo. Suomalaisissa on paljon vastarannankiiskeyttä, että kun tullaan komentamaan, miten pitäisi elää, aletaan tehdä ihan piruuttaan päinvastoin. Tunnistan tätä itsessänikin.
Haluaisin antaa kaksi pientä kritiikin siementä
Ensinnäkin, koko teksti jää tällaisessa muodossa olkinuken tasolle. Tekstissä maalataan (sangen stereotyyppinen) kuva kahdesta väestönryhmästä ilman sen kummempia perusteluja. Tämän voisi korjata hieman tarkemmalla ryhmien määrittelyllä, tai jopa lähdeviittauksilla.
Toisaalta taas, iso osa argumenttiasi tuntuu olevan se, että kyseessä on äärimmäisiä ajattelutapoja. Tämä ei sinänsä ole hyvä argumentti, sillä historian saatossa moni äärimmäinen ajattelutapa on myöhemmin omaksuttu yleiseksi totuudeksi. Tällaisista esimerkkejä mm. demokratia, tasavaltalaisuus, ja kyllä, antirasismi.
Näkisin siis, että antirasistit eivät ole mikään mustavalkoisen ajattelun muoto, joka vasta hiljattain on nostanut päätään. Pikemminkin, antirasistinen ajattelu dominoi koko länsimaista kulttuuria kylmän sodan ajan, ja vasta hiljattain ihmiset ovat alkaneet ”ymmärtää” ja ”suvaita” maahanmuuttokriitikkoja, aka. rasisteja.
Kirjoitimme juuri sosiaalisissa medioissa / blogeissa käytävästä keskustelukulttuurista (jos sitä ylipäätään on) ja miten se ilmenee esim. ruoka- ja ravitsemusaiheissa. Samaa joukkoälyä ja -älyttömyyttä pohdimme myös tämän Abu-Hannahin Hesarin jutusta alkaneen rasismikskustelun yhteydessä ja siksi juttumme voikin antaa näkökulmaa tällaiseen yleiseen netissä tapahtuvaan teknologian muokkaamaan väittelykulttuuriin:
http://ruokapyramidihuijaus.blogspot.fi/2013/01/satkynuket-teknologian-nayttamolla.html