Koronakevät on takana. Siltä se tuntuu. Se poikkeustilaenergia, jonka maaliskuu latasi ilman täyteen, on rauennut. Tauti ei toki ole kadonnut, lainsäädäntö on yhä poikkeuksellista etenkin tämän kuun loppuun, kesälläkin… Mutta enää ei tunne elävänsä poikkeuksellista aikaa. Ylen tartuntaseurantasivuilla rekisteröidään vain muutamia tartuntoja päivässä, valtaosa Helsingissä. Espoossa on esimerkiksi tänään rekisteröity yksi tartunta. Rekisteröimättömiä lienee tietysti monin kerroin enemmän, mutta ei maailmaa muuttavasti. Sanomalehtien nettietusivut ovat koko viikon olleet  täynnä jo muita uutisia kuin koronaan liittyviä, koronajutut ovat siellä enää tilkkeenä. Parhaimmillaan huhtikuussa muita uutisia ei etusivuilla edes ollut.  Olen jättänyt taas lehdet lukematta. Samoin tuntuu näiden päiväkirjojen jatkaminen turhalta. 

Ensimmäinen viikko poikkeustilapäiväkirjojen jälkeen oli meillä paluu arkeen. Meillä kävi vieraita, eikä vain terassilla vaan sisällä asti. Tytär lähti viikonlopuksi kaverinsa perheen mökille. Lapset olivat koulussa, me pyöräilimme pojan kanssa aamuisin päiväkotiin… istuin työhuoneella päivät lukemassa Paasikiven päiväkirjat loppuun ja sitten alusta uudestaan. Hahmottelemassa alkua seuraavaan romaaniini. Se on jatkoa Vaaran vuosille.

Nyt kun kirjastot ovat taas auki, taustatyö siihen on mahdollista.

Olemme välitilassa koronan suhteen. Vielä on liian varhaista arvioida kevättä jälkiviisaana. Oliko se esimerkiksi ylireagointia; mitä tehtiin oikein, mitä väärin, mitä olisi pitänyt tehdä…?

Omalta kohdalta väärin meni: En koskaan joutunut opettelemaan sitä kitaran soittoa. Pääsimme vähän liian helpolla.

Puutarhan hoito, toukokuun teema poikkeustilapäiväkirjoissa, taas on yhä nouseva trendi. Istutin viljelylavaan perunaa, punajuurta, mansikkaa, yrttitarhaan viittä eri yrttiä. Nurmikkokin vihertää jo. Kaniinit vilahtelevat tekemässä tuhojaan mutta harvoin.

Tämä kehonpainovoimaharjoittelu oli sekin kevään parhaita asioita. Vaihtelu vuosien melko samankaltaiseen saliohjelmaan on tehnyt hyvää – lyhyet 10-20 minuutin treenit kotona ovat myös aikataulullisesti ja psykologisesti kevyitä hoitaa, erotuksena reissuista kuntosalille kaikkine vaatteidenvaihtoruljansseineen… Kaupungin kuntosalit ovat yhä suljettu toistaiseksi, joten jatkan nyt näin toistaiseksi minäkin.

Karanteenitreeni:

ma & to Taputuspunnerrukset , Ghetto glute ham raise, timanttipunnerrukset
ti & pe Pistoolikyykyt, vatsaa
ke & la Leuat, pystypunnerrus
su Lepo

Olen jo alustavasti nostalginen tämän kevään suhteen. Kuuntelin Shostakovitshia enkä voinut palauttaa Seikkailutarinoita pojille -kirjaa kirjastoon (siinä oli se Dumas). Myös muun muassa perhe-Agricola, Tintti-piirretyt ja Pieni talo preerialla tullevat aina muistuttamaan keväästä. Enkä varmaan voi kulkea enää Kaskiniityllä muistamatta Perhospuisto-retkeämme…

Kevät 2020 oli paras aikoihin – paras sitten herrasmiesvuosikevään 2017.  Tämä kevät oli merkittävää aikaa, kohosteista aikaa, toisin sanoen kiinnitti erityishuomion itseensä, nousi tavallisen yläpuolelle kuin kolmiulotteisena kaksiulotteisen ajan keskellä. Olen hyvin kiitollinen, että sain kokea sen. Harmituksista yksi nousee yli muiden: Kahden viikon päästä olisin ollut Firenzessä… 

Koulut loppuvat ensi viikolla. Harrastukset loppuisivat nekin, joten kesä on normaalia aikaa, suunnilleen samanlaista kuin muinakin kesinä, mitä nyt kotimaanmatkailun kesä. Ja ehkä järjestämme tupaantuliaisetkin, ehkäpä ihmiset uskaltavat kesällä tulla. Minä kirjoitan, kuten muinakin kesinä. Kesä jatkuu, kesä, kuten muulloinkin.

Vain ilman kättelyitä.

Loppuun kevään kuvakollaasi.

 

Kiitos kaikille lukijoille.