Edistysusko on moniosaista: uskotaan, että ihmisessä voi tapahtua kehitystä; ja että sitä on jo tapahtunut; ja että meidän pitää tehdä kaikkemme, jotta suunta jatkuu.

Edistysuskovaisilla ihmisillä on paljon tarinoita. Yhteistä on dramaturgia:

ALKU: Vuosimiljoonat kaikki oli huonosti.

KESKIKOHTA: Mutta sitten ihmisille valkeni totuus. Yleensä 1970-luvulla.

LOPPU Nyt ollaan ihanasti matkalla edistykseen. (Ihan vielä ei kuitenkaan olla perillä, joten taistelun on jatkuttava.)

Tämä tarina pätee sitten mutatis mutandis mihin vain. Ennen ei osattu kasvattaa lapsia, mutta sitten tuli kasvatusteoria X. Ennen alistettiin ihmis/eläinryhmää X, mutta sitten oivallettiin totuus ja parannettiin tavat. Ennen syötiin tyydyttynyttä rasvaa, mutta onneksi tuli Pekka Puska.

Miestenvaatetuksessa edistystarina menee näin:

Aiemmin miehet oli pakotettu käyttämään tylsää pukua ja turhaa solmiota, ja kaikki näyttivät ihan toistensa kopioilta, eikä kellään ollut vapautta toteuttaa itseään… Mutta onneksi tuli 1970-luku ja vapautti miehet, ja nyt miehet saavat olla ihanan rentoja ja ainutlaatuisia lumihiutaleita ja chillata!

Kantani tähän on paholaisen asianajajan. Jos Mihail Bulgakovia seurataan, kantani on paholaisen. Romaanissa Saatana saapuu Moskovaan on kohtaus, jossa nimihenkilö pitää taikurina mustan magian esityksen. Hän pyytää yleisön joukosta vapaaehtoisen ja kyselee tältä nyky-Moskovasta: miten kaupunkin on nykyään erilainen. Siinä sitten mutistaan jotain busseista ja puhelimista, mutta maestro tivaa vielä tarkemmin: ovatko moskovalaiset muuttuneet, sisäisesti? Onko edistytty?

Vastaukseksi omaan kysymykseensä hän kylvää yleisön joukkoon seteleitä. Sosialistisen Moskovan väestö syöksyy yhtä ahneesti niiden perään kuin vähemmän edistyneetkin kansat.

En tiedä, kuinka totuudenmukaisen kuvan Charlie Chaplinin Kaupungin valojen katunäkymät tarjoavat sotien välisen ajan pukeutumisesta. Olisiko studio pukenut ohikulkijaa esittävät statistit omilla rahoillaan? Tai ohjeistanut heitä, että älkää pukeutuko normaalisti, vaan laittakaa parasta ylle?

Melkein toivon näitä jälkimmäisiä, mutta enpä usko. Jos oletetaan, että seuraavat katunäkymät ovat edes vähän sinne päin, edes jotenkin realistisia… mitä se kertoo meille nykytilanteesta?

 

Kaikki näyttävät hyvältä, kaikki. Kunnoittavilta ja kunnioitettavilta, siltä että heillä on oma itse ja elämä hallussa. Miten ihmiset, jotka vannovat edistyksen nimiin, selittävät tämän?