Elämä, päättymätön kafkamainen painajainen

/ JK

Totta kai olen täysin valmis, olen täydellisen väsynyt tähän päättymättömään kafkamaiseen painajaiseen mitä elämä tässä maailmassa on.

Helsingin Yliopistoon joukkomurhaa suunnitellut nainen (entinen mies) kiteytti yhdessä viesteistään elämäntilanteensa näin. Nainen oli vakavasti masentunut ja melkein kaikin muinkin tavoin psyykkisesti tolaltaan.

Osasin samaistua tuohon näkemykseen. Tämä häiriintynyt nainenhan on oikeassa.

Elämämme on käsittämätön kafkamainen painajainen, ja voin todistaa sen.

Selitys on yksinkertainen: ihmistä ei ole luotu kukoistamaan jälkiteollisessa, jälkimodernissa yhteiskunnassa. Olemme kehittyneet viettämään aikamme joidenkin kymmenien tai satojen tuttujen ihmisten tiiviissä heimossa, jahtaamaan ja keräilemään ruokaa ja sitten mahat täynnä vuolemaan nuotion äärellä ajankuluksi isorintaisia naispatsaita. Luontaiset ongelmat: pitää saada ruokaa, ja pitää löytää pari, jonka kanssa tehdä lapsia, ja sitten vahtia kumpiakin. Luontaiset viholliset: naapuriheimo.

Tämä on niin tylsä truismi, että nolottaa kirjoittaakin sitä. Mutta silti sitä ei ymmärretä, ennen kuin se otetaan lähtökohdaksi ja viitekehykseksi keskusteluihin aiheesta. Ihmisen elämä on melkein kaikilla tavoin erilaista kuin se, mihin hänet on luotu: ihmisiä on liikaa, eivätkä he todistetusti ole ystäviä eivätkä vihollisia, joten keneenkään ei voi täysin luottaa. Kaikkialla on näkymättömiä rakenteita kuten veroilmoituksia. Maisema kotisi ikkunasta on eräänä aamuna muuttunut – on aloitettu uuden huoltoaseman rakennustyöt, joten äkkiä ikkunastasi ei näy enää sitä samaa metsää kuin joka aamu.

Jos ajat ”autolla” liian lujaa sellaisen tolpan nokassa olevan pömpelin kohdalla, joitakin viikkoja myöhemmin kotiovesi reiästä saattaa tipahtaa tai olla tipahtamattakin paperinpala, joka tarkoittaa, että sinun pitää siirtää tällaisella hohtavalla näytöllä (”tietokone”) numeroita (”euroja”) sellaiseen riviin, jossa on toisia numeroita (”tilinumero”). Ja tämä on vielä hirveän suoraviivainen esimerkki. Nyt kun työpaikkoja lopetetaan automaation tieltä, on vain ajan kysymys, milloin ihminen voi elää elämänsä puhumatta toisille ihmisille ollenkaan. Tilanne on metsästäjä-keräilijäheimolaiselle aivan käsittämätön, ja vastaa psykologisesti ostrakismin rangaistusta, eli sitä kauheinta rangaistusta, jonka ihminen voi hirmuteostaan saada: heimosta hylkäämistä ja jättämistä yksin kuolemaan luontoon.

Virtuaalielämä on ostrakismia.

Paitsi että yhteiskunnalliset rakenteet ovat ennennäkemättömän haastavia ja tekniikka tekee asioista jatkuvasti omituisempia, nyt ollaan mylläämässä myös pään sisäisiä rakenteita. Meille esimerkiksi opetetaan nyt, ettei olekaan miehiä ja naisia, ja että miehet eivät haluakaan tehdä lapsia naisten kanssa ja naiset miesten kanssa, vaan kukin voi olla ihan mitä vain, eikä sitä voi, eikä saa, ennalta tietää eikä ylipäänsä huomatakaan, ellei tee sitä juuri oikealla tavalla. Ja meille opetetaan, ettei ole meidän heimoa, koska kaikki ihmiset vain ovat, eikä esimerkiksi itäafrikkalaisen muslimipaimentolaiskansan edustaja ole enää yhtään sen vähempää meidän heimoa kuin mekään, ja on hirvittävä sosialinen virhe olla uskomatta tätä. Meidän kaupunki ei olekaan enää meidän, ja kun se ei ole meidän, ei se ole enää kaupunkikaan, se on tiheä keräymä taloja, joiden ikkunaverhojen raoista vilkuillaan, mitä ulkona tapahtuu ja päätetään olla menemättä sinne.

Ja nämä uudet opit voivat jatkuvasti vaihtua tai olla vaihtumattakin. ”Aikaa on seurattava”, eli on allokoitava huomattava määrä mentaalienergiaa ja efforttia sen opettelemiseen, miten ensi kuussa on elämänsä elettävä, koska muuten siihen ei ehdi varautua, ei ehdi jännittää vatsalihaksia ennen iskua. Pehmeää pikku näpäytysiskua, kyllä vain.

Ekologisesti ajateltuna nämä ovat uusia mentaalisia ympäristöjä, ja ihmisiä pakkosiirretään niihin omilta mailtaan. Ne koettelevat ihmisen skitsofreniansietokykyä ja kaikki pienet koettelemukset kasautuvat, eikä ole näköpiirissä, että tämä koettelu muuta kuin lisääntyisi tulevaisuudessa, eikä ole näköpiirissä, että ihmisen psykologia äkkiä kehittyisi paremmaksi skitsofreniansietokyvyssä.

Eli yhä useampi tulee jatkossa reputtamaan. Skitsofrenian (niin metaforisen kuin patologisen) käyrä on jyrkästi nouseva.

Kasvojen blurraaminen tekee tästä henkilöstä itsensä näköisemmän.

Kasvojen blurraaminen tekee hänestä itsensä näköisemmän.

Mikä eteen?

Se riippuu. Parhaiten selviytyvät ovat niitä neofiilisiä liberaaleja, jotka ovat perineet geneettisesti korkean Openness to experience- persoonallisuuspiirteen aivojensa rakenteeseen: he siis saavat dopamiinipalkkion nähdessään uusia, heille stimuloivia asioita. He eivät voi ymmärtää, miten muista ihmisistä kaikki tämä vapaus ja stimulaatio ei olekaan siunaus. Heidän ratkaisunsa on: lisää samaa, mutta miksi puhua siitä niin negatiivisesti? Lisää vapautta ja luovuutta, lisää sirpaleisuutta ja monimuotoisuutta ja väriä elämään kaikilla tasoilla, lisää sen hokemista, kuinka tärkeää on, että elämä on arvaamatonta ja epävalmista ja suloisesti vinksallaan, eikä koskaan voi tietää mitä huominen tuo (tai voi olla tuomattakin).

Päinvastainen on heistä luonnevika. En tiedä uskovatko he evoluutioon. Tai lukevatko historiaa.

He ovat etuoikeutettujen joukoista etuoikeutetuimpia. Heidän aivorakennettaan ei voi kukaan heiltä viedä. Eurovaaleissa Eurooppa äänesti juuri ahdasmielisen rajoittuneesti, joten etuoikeutetut toimittajat haukkuvat eurooppalaisia nyt tyhmiksi ja pahoiksi.

Toimittaja Asta Leppä kirjoittaa viime perjantain Suomen Kuvalehdessä asiasta. Hän pohtii liberaalien ja konservatiivien eroja ja on nähnyt kirjoitukseensa kiitettävästi vaivaa, mutta valitettavasti hän kirjoittaa näkemättä omien ja siteeraamiensa auktoriteettien neofiilisten silmälasien läpi. Lopputulos Lepällä on siis jotakuinkin, että konservatiivit ovat sellaisia kuin ovat, koska he ovat pelokkaita ja ahdasmielisiä eivätkä osaa suhtautua uuteen sinä ihanana mahdollisuutena, joka se tietysti liberaaleille on. He pelkäävät uutta ja muutosta, joten he pelkurimaisesti ja tyhmästi pakenevat konservatismiin, joka tietysti on lähtökohtaisesti väärin ja tyhmää. On täysin käsittämätön ratkaisu haluta lisätä ”kyttäämistä ja kurinpitoa”, jota yhteisö näille liberaaleille aina vain tarkoittaa tässä parhaassa Edistyksen tarinan perinteessä.

Lopputulos on juuri mitä konservatiivi olettaisi kliseisimmissä sterotypioissaan liberaaleista. Lepän artikkeli loppuu (tuoksahtaen kiitettävästi itseironiselta):

Itse en tunnu löytävän oikein mitään viiteryhmää. Sosiologi Teija Mikkolan kymmenisen vuoden takaisessa väitöskirjassa iso määrä punavihreään arvomaailmaan sitoutneita ihmisiä oli samassa jamassa. Skeptisiä puolueita kohtaan, vailla poliittista kotisatamaa, epämääräisesti tyytymättömiä asioiden hoitoon.

ja, aivan kuten [Helsingin Yliopiston tutkija Markus] Jokela kuvaa itseään, he eivät osanneet sanoa, millaisia asioita heidän ihannepuolueensa pitäisi edes ajaa.

Näkemyksistä kenelläkään ei sitä vastoin ollut pulaa.

Ehkä individualistinen aika on tehnyt meistä niin kranttuja, että puolueen pitäisi vastata näkemyksiämme aivan täydellisesti. Jos nimittäin äänestäisimme jonkinlaista kompromissiä, emme olisi enää ”aitoja”. Ja se taas olisi ahdistavaa.

Se vain, ettei täydellisessä puolueessa voi olla kuin yksi jäsen.

Minä itse.

Minä yksin, ymmälläni. Mutta ymmällä olo on ainoa vaihtoehto, koska kaikki muu on tyhmää ja ahdasmielistä eli väärin.

Nyt kun ensimmäinen WoW-sukupolvi pääsee murrosikään, on täysi syy pelätä lisää joukkomurhia. Jotkut ahdasmieliset ja rajoittuneet ihmiset kun eivät vain ymmärrä, kuinka tärkeää on antaa elämän hämmentää vain.

*

Puolueettomampi käsitys liberaalin ja konservatiivin eroista tarjoillaan tässä kirjassa.

20 kommenttia artikkeliin ”Elämä, päättymätön kafkamainen painajainen”

  3. En ole ihan varma lukeudunko konservatiiveihin siinä mielessä, että nyky-yhteiskunnassa on häviävän vähän mitään mitä haluaisin konservoida. Eikä sillä, että effortillani asiassa olisi paljon merkitystä: se, millä ei ole edellytyksiä jatkoon, kuten yhteiskunnan irvikuva jossa elämme, ei voi säilyä – halusi sitä tai ei. On kai ylipäätään mahdollista olla konservatiivi todella vain silloin, kun omaksuu jatkokelpoiset arvot ja niille rakentuvat toimintatavat. Siinä mielessä voisin lukeutua konservatiiviksi, mutta käytän itse mieluummin nimikettä kristitty, vaikka eipä niillä tässä asiassa havaittavaa eroa ole.

    Se, mistä olen neofiileille julmetun vihainen, on se, että tuhon siemenet, joita he kylvävät minkä ehtivät, sattuu kipeimmin sellaisiin tahoihin, joilla ei ole ollut heidän haihatteluihinsa mitään osaa.

    • Minulla on tuntuma, että aika usein lasten saaminen tekee radikaalista ihmisestä vähän konservatiivisemman. Erilaiset murrokset ja kumoukset alkaa näyttää epäilyttävän vaarallisilta ja sitä tyytyy kehnompaankin status quoon ajatuksella että jos sitä nyt sais kuitenkin vähän mieluisampaan suuntaan tyrkittyä.

      Tuntumalla on jotain tieteellistäkin näyttöä, löytyy blogauksestani Tiede lumevaikutuksena tjsp.

      • Ehkäpä tässä tarkoitat konservatismilla yhteiskunnallista muutosta ennemmin evoluution kuin revoluution keinoin, ja tukeutumista jo toimiviksi osoittautuneisiin ratkaisuihin sen sijaan, että lähtisi omillaan pööpöilemään zulupohjalta. Todettava kyllä on, että toivoakseni piakkoin toteutuvan isyyteni myötä olen tullut havainneeksi oman poliittisen kantani ongelmallisuuden.

        Minä kun olen enemmän tai vähemmän (kansallis)libertaari ja kannatan mahdollisimman suurta yksilönvapautta. Sen rajaaminen vain tulee hirmuisen ongelmalliseksi kun otetaan huomioon vajaavaltaiset, kuten esimerkiksi lapset. Täysin libertaristisessa yhteiskunnassa kun kuka hyvänsä saisi näyttää vaikka omille pilteilleen kotonaan lapsiporskaa ja asiaan olisi vaikea puuttua. Ok, ”täysin libertaristinen” tarkoittaa tässä käytännössä anarkiaa, mutta osoittaa sen, että mahdollisimman suurellakin vapaudella on syytä olla rajat.

      • Joo, en oikein usko revoluutioihin, tai oikeastaan yhdistän sen sanan ensinnä verenvuodatukseen. Enkä myöskään kovin herkästi luota yksittäisten ihmisten, älykkäidenkään, harkintaan ja järkeilyyn, ellei niillä ole ennakkotapauksia puolellaan. Kai se on jonkinlainen konservatiivinen varovaisuusperiaate, mutta en tykkää ihmiskokeista. (Siis yleisellä tasolla – henkilökohtaisesti, itselleni, olen hyvin kiinnostunut uusista ideoista ym.)

        Ihminen on sosiaalinen olento ja sosiaalisilla olennoilla on yhteiset pelisäännöt/yhteisiä pelisääntöjä. Yhteistyö on ihmisyyden ytimessä, ei se että jokainen tekee mitä huvittaa. Itse asiassa, jos hyvän elämän määritelmäksi tulisi, että jokainen saa tehdä mitä ikinä huvittaa, siitä seuraisi rappiota, koska valvomattomana ja ilman vaativia standardeja ihminen taantuu lapseksi ja alkaa taas leikkiä kakkapökäleillään (tähän ei ole tutkimusviitteitä…).

  4. Jeps!

    Olipas virkistävän selkeä, looginen ja neutraali postaus, joka kaiken lisäksi avasi jonkin verran uusia näkymiä polulle, jotka olen itsekin melko kauan samoillut. Tai sanotaanko, että visioni hieman kirkastui entisestään, metsä ja puut näkyvät entistä selkeämmin.

    Täytyypä tutustua tuotantoosi tarkemmin. Kiitos tästä!

    Lalli IsoTalo

  6. Ko. naisen nettikirjoituksista:

    ”Tarvitsen tunteen arvostuksesta ja menestyksestä; että saan tunnustusta kiistattomalle neroudelleni. Tarvitsen ihmiskunnan ja yhteiskunnan muuttumisen sellaisiksi että tekee mieli olla osa niitä. Tärkein ja ensisijaisin askel ol rahasta ja kilpailusta ja mielivaltaisista rajoitteista luopuminen niin että jokainen saa elää vapaasti ja huolettomasti ilman uhkauksia ja kiristyksiä. Ihmisten yleisen pikkumaisuuden ja itsekkyyden katoaminen olisi myös suotavaa, mutta kuitenkin toissijaista; pystyn olemaan toimintakykyinen ilmankin, mutta en pysty tekemään työtä, jossa joudun auttamaan tuntemattomia.”

    Halusin kiinnittää huomion lainauksen toiseen lauseeseen ja etenkin loppuun: ”en pysty tekemään työtä, jossa joudun auttamaan tuntemattomia”.

  7. Mutta mitä ihmettä on metaforinen skitsofrenia? Annat myös ymmärtää, että (patologinen) skitsofrenia olisi jotenkin kasvussa. Niinkö?

  8. Lisättäkööt että myös USA:ssa kohauttanut Elliot Rodger tapaturma oli hyvin samankaltainen. Oikeastaan kaikki kouluampujat ym. vastaavat edustaa samaa settiä, he ovat eläneet usein täydellisessä sosiaalisessa isolaatiossa lähinnä tietokone ainoana kaverina – eli ns. heidän heimo on heidät hylännyt.

    Japanissahan tuollaisia kutsutaan ns. Hikikomoreiksi http://en.wikipedia.org/wiki/Hikikomori
    Heitä on Japanissa jopa miljoona: Hikikomori (ひきこもり，引き籠もり) roughly translates to “pulling inward,” and has affected around 1% of the population, or close to a million reported cases. Statistically made up of young males, the person becomes so introverted that they seek refuge in their rooms and some don’t come out for years.

    Kerron tähän vielä omia näkemyksiä: Olen ihan psyykkisesti terve ja fyysisesti ym. mutta tavallaan vähän ns. syrjäytynyt nuori. Minut on kasvatettu siten että kulttuurille tyypillisesti isäni ja äitini käy töissä pitkää päivää usein jopa eri kaupungeissa ja tulee kotiin vain nukkumaan, siten vaivoin tunnen edes heitä. Asun täysin vieraaassa kaupungissa ns. heimostani ja suvustani eikä vanhemmillani ole juurikaan edes sen ihmeemmin kontakteja tässä kaupungissa. Minut on laitettu vaan systeemiin oman onneni nojaan, ainoana kasvattajana lähinnä tietokone, tv tai ns. samanikäiset kaverit. Tämä on luonnollisesti aiheuttanut minulle suurta hämmennystä siitä mikä on paikkani tässä maailmassa ja mitä helvettiä minun on tarkoitus tehdä täällä. En voi muutakuin todeta että tämä nyky-yhteiskunta on tavallaan vähän sairas. Olen sen verran katkera näistä tapahtumista että taidan omat mahdolliset lapseni kotikouluttaa enkä vain sysätä heitä ”systeemiin” ilman että viitsisin edes tutustua heihin, lisäksi aion palata heimomailleni ja kenties lähelle sukua ettei heistä kasva juurettomia ja hämillään olevia niinkuin minusta.

    Peace

    • Kiitos todella paljon kommentistasi. Rupesin miettimään, että maassamme on varmaan paljon samansuuntaisia kokemuksia kuin sinulla. Oma nuoruutenikaan ei tuosta niin kaukana ole, etten osaisi samaistua siihen. Hmm. Taidan kirjoittaa tästä lisää.
      Juurissa on se hyvä puoli, että jonkinlaiset sellaiset voi kasvattaa yhdessä sukupolvessa: perheen omat juuret ja perinteet voi istuttaa niin että omat lapset kasvavat niihin ja saavat niistä tukea. Olen perheellisenä aika paljon miettinyt, minkälaisia perinteita, juuria ja maaperää sitä lapsilleen tarjoaa. Se on hyvin palkitsevaa minulle jo isänäkin ja toivon mukaan lapsille oikein hyväksi myös sitten kun alkavat asioista tajuta.

      • Kirjoitan vähän omiani tänne nyt aiheen tiimoilta: Olen kierrellyt ympäri Suomea ja asunut erilaisissa opiskelija-asuntoloissa niin olen nähnyt tätä nuoriso-”kulttuuria” missä tuijotetaan tuota ”hohtavaa näyttöä” valtaosa päivästä, Ja tämä ei koske edes kaikkia ns. tilastoissa olevia syrjäytyneitä nuoria vaan vaikka ns. kävisi töissä ja opiskelisi niin hekin loppupäivän ja viikonloput omistaa tuon hohtavan näytön katsomiseen ilman että he osoittaisi mitään mielenkiintoa siihen mitä ”ulkomaailmassa” tapahtuu tai esim. mielenkiintoa naisia kohtaan, Tietenkään tämä ei päde kaikkiin mutta ehkä 1/5 tai 1/4 nuorista, etenkin miehistä. Se on ihan mielenkiintoista kun on vaikka 3 ihmisen soluasunto ja kaikki tuijottaa omassa kopissaan ”hohtavaa näyttöä” kuukaudesta toiseen, siinä voi sitten kukin miettiä että onko kaikki vallitsevassa kulttuurissa kohdallaan kun se sallii tämän erittäin yleisen ilmiön.

        Toinen seikka joka myös kertoo että kaikki ei ole kohdillaan on ns. ”Jopa joka viides vuonna 1987 syntyneistä on käynyt psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai syönyt psyykenlääkkeitä. http://www.hs.fi/kotimaa/a1373254834853

        Monet etenkin vanhat ikäpolvet sanoo että mitäs nämä nuoret valittaa kun ajat oli meidän aikana paljon kovempia ja kuinka me olemme pilalle hemmoteltuja. Lienee totta että noin elintasollisessa mielessä ajat on meille parempia, eikä meidän paljon tarvi murehtia riittääkö ruoka, jokatapauksessa tämä nykykulttuuri saattaa psyykkisesti olla hyvin raskasta tuleville sukupolville.

        Kun vertaa aikoihin vaikka sata vuotta takaperin niin silloin suurin osa ihmisistä asui hyvin väljästi omilla tiloillaan, usein lähellä sukua ja isossa perheessä. Kouluissa käytiin ehkä silloin tällöin opettelemassa lukemaan ym. mutta muuten autettiin perhettä töissä, esim. jos oli seppä niin poika auttoi sepätöissä ja hänestä itsestäkin tuli seppä ennenpitkää jne.. vaimonkin yleensä sai ilman sen suurempia vaikeuksia ja elämä oli siinä mielessä hyvin yksinkertaista.

        Nykyään vanhemmat käy töissä ja lapset laitetaan tuohon systeemiin jo hyvin nuorella iällä, esim. päivähoitoon, lapset haetaan vain illaksi kotiin nukkumaan ja tuota jatkuu koko lapsen elämä. Lapset on pitkälti oman onnensa nojassa ja lasten kesken tarhassa ja kouluissa ja heidän kesken vallitsee hiarkia. ”Koulukiusaaminen on yleistynyt peruskoulun yläluokkien oppilailla. Nyt seitsemän prosenttia tytöistä ja joka kymmenes poika ilmoitti tulleensa kiusatuksi vähintään kerran viikossa lukukauden aikana.” http://www.terveysinfo.fi/uutiset/artikkeli_lue/802
        Se voi olla nuorelle lapselle vaikea käsittää miksi hänen heimonsa – vanhemmat -pakottaa hänet tuonne muitten kiusattavaksi vuosikausiksi. Metsästäjä-keräilijä heimossa se vastaisi sitä että metsästäjä pariskunta päivittäin veisi lapsensa naapuriheimoon hakattavaksi, ei kovin loogista eikös…?

        Toinen tekijä on se ammatit ei usein enää periydy isältä pojalle, toki osin saattaa käydä näin, mutta usein ei enää. Työmarkkinat saattaa olla epävakaita ja joutuu muuttamaan paljon työn perässä ties minne. Tämä luonnollisesti on erittäin haastavaa ja hämmennystä aiheuttavaa, eikä mikään ihme siis jos syntyvyys on laskussa moderneissa maissa: kukapa perhettä haluaisi perustaa. Ihmisille ja eläimille luontaista lienee jäljitellä vanhempiaan ym. heimolaisia ja siten omaksua heidän toimintamallit mitkä edesauttaa selviytymiseen – ammatti – mutta nykyään tämä jatkuva uudelleenkouluttautuminen, pätkätyöt ja ammatin perässä muuttaminen aina uusien ihmisten ympäröimäksi ovat omiaan aiheuttamaan suunnatonta stressiä mitä kaikki ei ehkä kestä.

        Kolmas tekijä on se että nykyään yhteiskunta on menossa yhä enemmän kohti ns. palvelu-yhteiskuntaa, eli naiset pärjää usein jopa paremmin kuin miehet työmarkkinoilla, ”Vuoteen 2007 mennessä tarkastellun ikäluokan naiset suorittivat enemmän ja korkeampia tutkintoja kuin miehet: korkeakoulututkinnon oli suorittanut miehistä 28 ja naisista 45 prosenttia. Naiset ovat suorittaneet sekä yliopisto- että ammattikorkeakoulututkintoja enemmän kuin miehet”
        Tästä on tullut vääristymä minkä seurauksena parisuhdemarkkinat ei enää kohtaa, eikä toisaalta kaupungeissa etenkään ole mitään yhteisön-painetta tai suosituksia pariutua, tämän seurauksena meillä on massottain sinkkuja. Tilastokeskuksen tuoreimpien asuinolotietojen mukaan Suomessa oli vuoden 2007 lopussa 2 476 500 asuntokuntaa, joista yhden henkilön asuntokuntia oli 999 800 eli 40 prosenttia. http://tilastokeskus.fi/til/asuolo/2007/asuolo_2007_2008-05-21_tie_001.html
        Yhden hengen asunnot on Suomen eniten kasvava ja kohta dominoiva asumismuoto.
        Lisäksi vaikka kouluttauisi niin sekään ei välttämättä takaa parisuhdetta, esim. jenkeissä on analysoitu että Massamurhaajat Elliot Rodger ja Elokuvateatteri murhaaja James Holmes ei saanut naisia, korkeasta koulutuksesta huolimatta.
        So, James Holmes was rejected by women… How does that lead to killing? To answer that question, we need to take a step back.
        Initially, James Holmes did everything right that society told him to do. He was a ”good guy”. He was smart, ambitious, motivated. He had a good life ahead of him. In years past, that would have made him very desirable to women. In today’s world, however, it didn’t get him very far… Today, it made him a loner and a nerd, with no social skills and no dating prospects.
        http://www.psychologytoday.com/blog/the-attraction-doctor/201208/james-holmes-mental-illness-or-social-frustration
        Kuten arvostetussa psychologytoday.com:ssa analysoidaan.
        Japanissa toi tuota ilmiötä havaita erittäin osuvasti, onhan Japani yksi moderneimmista maista maailmassa.
        The Japanese weekly Playboy magazine reported in its latest edition that according to a study done by the Japanese Institute of Population and Social Security Research almost one in four Japanese men aged 30 to 34 is still a virgin.
        http://www.asianoffbeat.com/post/Japanese-Playboy:-1/4-of-Japanese-Men-Between-30-to-34-Still-Virgins-news-567
        ’Japanese men are straight but they are not interested in women that much,’ explains Natsuo. ’They don’t aggressively try to get girlfriends.

        Her friend Yamiko adds: ’They are afraid to get real contact with humans.’

        A recent survey by Japanese insurance company Meiji Yasuda Life found that a third of Japanese men under 40 have never dated women at all, although women themselves aren’t much better.

        ’They are afraid to get real contact with humans.’ – Yamiko

        A survey by the Japanese Family Planning Association done earlier this year found that 45 per cent of women between 18 and 24 ’were not interested in or despised sexual contact.’
        http://www.dailymail.co.uk/femail/article-2473167/Why-Japans-20-somethings-stopped-having-sex.html
        Suomi ei ole kovin kaukana noista luvuista mitä nuoriin ja nuoriin aikuisiin tulee…

        Noh mikä avuksi, noh niitä on monia vaihtoehtois kulttuureja niin länsimaissa kuin muuallakin mitkä tarjoaa identiteettiä, perinteitä jotka kulkee sukupolvissa ja yhteisöllisyyttä. Suomessa mieleen tulee mm.lestadiolaiset jotka ei kärsi monista näistä ongelmista mitä yllä on mainittu.

        Juu kunhan omiani tuli vähän kirjoiteltua. 8)

      • Tuollainen kuvaamasi hiljainen epätoivo, vieraantuminen ja depressio on minusta merkittävimpiä yhteiskunnallisia ongelmiamme, mutta kovin moni ei pidä ei sen korjaamista kauhean korkealla tärkeysjärjestyksessä pidä. Ollaan huolestuneempia vaikka kilpailukyvystä tai jonkin tuhannen hengen riistetyn/”riistetyn” vähemmistön oikeuksista. Liberaali projekti on niin pitkällä ihanneyhteiskunnassaan, että sen kannattajien on vaikea ymmärtää, että se yhteiskunta ei välttämättä olekaan ihanteellinen. Omat tapamme – sekin sosiaalidemokraattinen tapa, että valtio huolehtii lapsista, vanhuksista ja sairaista että työkykyiset pääsevät työpaikalleen – ovat aina aika kyseenalaistamaton, itsestäänselvä, läpinäkyvä meille.

        Kaikki ovat nyt ainutlaatuisen rikkaita, eli jokaisella on varaa omaan hohtavaan näyttöön, jota yksin tuijottaa. Siitä ei ole vaivaa. Kaikesta muusta on nykyään vaivaa. Windows ehkä pettää, mutta Apple ei petä koskaan – kuten muut ihmiset.

        Seksiroboteille on massiiviset markkinat kunhan ne kehittyvät tarpeeksi tyttöystävämäiseksi. Siinä menee sitten hikikomoreilta viimeinenkin insentiivi lähteä tapaamaan oikeita ihmisiä IRL.

        Nykyään naisen saa ainakin Ruotsissa helpommin olemalla rikollinen kuin kunnon mies: http://www.ehbonline.org/article/S1090-5138%2814%2900077-4/abstract

        We linked data from nationwide total population registers in Sweden to test if criminality is associated with reproductive success. Further, we used several different measures related to monogamy to determine the relation between criminal behavior and alternative mating tactics. Convicted criminal offenders had more children than individuals never convicted of a criminal offense. Criminal offenders also had more reproductive partners, were less often married, more likely to get remarried if ever married, and had more often contracted a sexually transmitted disease than non-offenders. Importantly, the increased reproductive success of criminals was explained by a fertility increase from having children with several different partners. We conclude that criminality appears to be adaptive in a contemporary industrialized country, and that this association can be explained by antisocial behavior being part of an adaptive alternative reproductive strategy.

        Mitä tämä kaikki lupaa yhteiskunnalle, huolestuttaa. Ehkä lestadiolaiset perivät maan, kun me masennumme työkyvyttömiksi. (Kiinnostavaa muuten, miten heidän elämäntavoistaan joko vaietaan, tai sitten heitä loataan. Tai ehkä olen vain missannut kaikki YLEn dokumentit, joissa seurataan lestadiolaisperheen arkea.)

  9. Niin en tosin tiedä onko nuo ongelmat mitä tässä jutussa esitetään ja yleisestikin ihan suorassa korrelaatiossa sen kanssa kuinka ”liberaali” maa on. Esim. nuo ”oireet” on iskenyt kaikkein lujimpaa Japanin ja E.Korean kaltaisiin maihin, joita monet voisi pitää kohtaisen konservatiivisinä ainakin verrattuna Eurooppaan, oikeastaan en ihmettelisi vaikka tuonkaltaisia oireita alkaisi esiintyä jo Iranin:kin kaltaisissa maissa.

    Olen tutkinut jonkin verran erilaisia psykologisia tutkimuksia ja etenkin käyttäytymistä rotilla erilaisissa ympäristöissä ja vaikuttaisi siltä elinympäristö ja etenkin kaupungistuminen vaikuttaisi huolestuttavalla tavalla niin rottien kuin ihmisten käyttäytymiseen.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Behavioral_sink

    Mitä siihen tulee perivätkö lestadiolaiset maan, niin siltä ei kyllä näytä ikävä kyllä. Lestadiolaisten määrä ei ole kasvussa vaan pikemminkin laskusuunnassa, ja kirkko maallistuu päivä päivältä joten vaihtoehtoiskulttuuri pian kuihtuu olemattomiin. Koko Eurooppa on pitkälti erittäin syvissä vesissä noin psykologisessa mielessä, eikä vaihtoehtoiskulttuuria ole näkyvissä. USA:ssa missä valtio ei juurikaan ole yhtä aktiivinen ihmisten elämässä, niin sinne on sensijaan syntynyt monia terveitä ja hyvin elinvoimaisia ala-kulttuureja jotka tulevat perimään maan.
    Näitä on mm. amishit, mennoniitit, mormonit, hutteriitit, haredi-juutalaiset, hasidic-juutalaiset ja muut uskonnolliset liikkeet jotka vaikuttaisi välttyneen suurelta osalta näistä oireista.
    http://www.dailymail.co.uk/news/article-2187733/Amish-fastest-growing-religious-groups-US.html
    Etenkin amish:sit luonnollisesti toteuttaa tuota täysin tervettä elämäntapaa ja olen lähes 100% varma että heidän keskuudessa itsemurhat, syrjäytyneisyys, mielenterveysongelmat, ym. on lähes olematon ongelma.

    • Joo, se oli olevinaan sellainen lyhennelmä käytännössä koko ekasta maailmasta. Nuo Aasian maat ovat kulttuurisesti sosiaalisempia (kollektiivisempia) kuin länsimaat, eristäytyminen on siellä vielä radikaalimpaa.

      Hieno video. Tom Wolfe on näköjään kirjoittanut tuosta, en ole sitä vielä lukenut, pitää korjata jossain vaiheessa.

Kommentointi on suljettu.