Tiedetoimittaja Marko Hamilo lähestyi minua kirjaidealla viime vuonna. Suomessa tarvittaisiin kipeästi kirjaa, joka osaisi selittää viimeaikaisen arvokonservatismin nousun maassamme. On nimittäin niin, että liberaalit eivät yleisesti ottaen ymmärrä, mistä konservatiivisessa ajattelussa ja etiikassa on kyse. Niinpä näistä on tarjolla lähinnä olkiukkoja, joita edistykselliset voivat sitten itsetyytyväisessä hurmoksessa kynsien lämmittelyyn poltella.
Vaan maailma ei olekaan jakautunut niin nätisti hyviksiin ja pahiksiin kuin edistyneistö luulee. Toivon mukaan kirjamme auttaa ymmärtämään tämän.
Se ilmestyy Minerva Kustannukselta maaliskuussa nimellä Mitä mieltä Suomessa saa olla. Suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit. Sen ovat toimittaneet Hamilo, professori Timo Vihavainen ja minä. Muut kirjoittajat ovat esseisti Timo Hännikäinen, VTM Heidi Marttila, matemaatikko Jukka Aakula sekä sosiologi Erkki Lampén. Lainaan tähän kustantamon kirjaesittelyn kevään katalogista, joka on nyt ilmestynyt:
Mitä mieltä Suomessa saa olla
Suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivitHätkähdyttävän ajankohtainen puheenvuoro arvomaailmojen yhteentörmäyksestä nyky-
Suomessa.
Onko maamme poliittinen järjestelmä halvaantumassa moraalikysymyksiin keskittyneeseen
ja tunteita herättävään vastakkainasetteluun? Mistä arvokonservatismin nousussa todellisuudessa
on kyse? Kirjoittajien mielestä arvoliberaaliksi itseään kutsuva sivistyneistö, ”suvaitsevaisto”,
on luonut oman vastustajansa.
Perussuomalaisten maanvyörymän kaltainen vaalivoitto 2011 osoitti, että mitä enemmän
arvokonservatiiveja pyritään leimaamaan milloin rasisteiksi, milloin populisteiksi, sitä
vahvemmaksi he näyttävät kasvavan.
George Orwellin mukaan tehokkainta vallankäyttöä on uudistaa kieltä niin, että vallitsevan
yhteiskunnan arvostelu on käytännössä mahdotonta. Kirja pyrkii muistuttamaan, mistä
esim. sellaisissa asioissa kuin populismi, rasismi tai ennakkoluuloisuus alkujaan oli kyse.
Olen kirjasta aika mielissäni. Koska romaanini ei vielä ensi kevääksi valmistunut, olen ehtinyt kirjoittaa esseitä ja nauttinut siitä vaihteluksi. Kirjalle on nähdäkseni suuri tarve. Jos hyvin käy, siitä tulee jonkinkokoinen merkkipaalu kotimaisessa yhteiskunnallisessa esseistiikassa.
Joonas Konstig 
Noniin tää kuulostaa hyvältä! Menee lukulistalle tai ehkä jopa ostoon.
Kielen kauneimmat kolme sanaa eivät kirjailijalle ole NE kolme, vaan ”Luin sun kirjas”. Mutta kyllä vielä niitä parempi trio on ”ostan sun kirjas”.
Joudun heti kritisoimaan, vaikka kirja ei ole edes ilmestynyt. Kirjan alaotsikossa esiintyvä sana ”suvaitsevaisto” ei mielestäni ole sopiva nimitys. Tulee välittömästi jotain ihme Homma-forum mielleyhtymiä, mikä ei välttämättä ole hyvä sen tavoitellun lukijakunnan kannalta.
Kirjan kuitenkin ostan silkasta mielenkiinnosta.
ostan sun kirjas
Tälle on tilausta.
kirjoja en oikeastaan ole ostanut, mitä nyt divareista. mutta tää menee hankintaan. tälle tosiaankin oli tilausta, mutta nyt vasta onneksi tajusitte sen pukea sanoiksi ja kirjaksi. ostan!
Luin sun kirjas.
Vaan olenko väärässä kun arvelen, että Tom Wolfen ’Minä olen Charlotte Simmons’ on vaikuttanut ’Totuus naisista’- teokseesi? Käsiteltävät teemat ovat varsin samanlaisia.
Terve Timo,
et varmasti ole väärässä, kyllä Wolfe minussa vaikuttaa, ja Charlotte Simmons on suosikkini hänen romaaneistaan. Hyvin bongattu.
Wolfelta tuli oliko toissavuonna uusi romaani, Back to Blood, mutta jäin odottamaan sen suomentamista. Nyt taitaa olla niin, että sitä ei suomennettu koskaan. Pitää varmaan sekin lukea sitten englanniksi.