Miten pelastaa vasemmisto ja syödä Perussuomalaisten kannatus pois

Eduskuntavaalien jälkeen esseekirjamme arvokonservatismin noususta on entistäkin ajankohtaisempi. Kaikilla mahdollisilla akseleilla, joille eduskuntavaalituloksen voi asettaa, selkein voittaja näissä vaaleissa voisi olla kansallismielisyys ja selkein häviäjä sen vastakohta, kutsutaanko sitä sitten kansainvälisyydeksi.

Historioitsija Niall Ferguson huomautti osuvasti, että jos Marxille uskonto oli oopiumia, silloin kansallisuusaate oli keskiluokan kokaiini. Aate ja aate, käytännössä kyseessä lie pikemminkin jonkinlainen tunteellinen preferenssi. Mutta se näyttää voimakkaalta, ja sillä on myös hyvät puolensa.

Tässä on idea, miten maltillinen vasemmisto voisi pelastaa laskevan kannatuksensa ja miten Perussuomalaisten, tuon uuden hallitsevan työväenpuolueen, kannatusta voitaisiin syödä pois. Paljon luvattu, mutta helppo pilleri niellä tämä ei sentään tule olemaan.

SDP vs. PS

vaalit-2015-kaksintaistelu-rinne-soini-24

Eräs ratkaiseva ero SDP:n ja Perussuomalaisten välillä on se, että PS on, ainakin imagoltaan, suomalaisille solidaarinen. PS edustaa sisäryhmäajattelua: on sisäryhmä (me) ja ulkoryhmä (ei-me, eli muut). PS:n sisäryhmä on kansallinen, eli maailma PSn mukaan jakaantuu meihin (suomalaiset) ja muihin (ei-suomalaiset).

SDP ei nähdäkseni jäsennä maailmaa näin. Vanha vasemmiston sisäryhmä oli kansainvälinen työnväenluokka ja ulkoryhmä porvaristo, hallitseva luokka. Vanha vasemmisto oli siis solidaarinen työväenluokalle ympäri maailman, siis ainakin teoriassa. Nykyvasemmistolla ei oikein ole selviä sisä/ulkoryhmiä.

Tässä on ratkaiseva ero. Kansallinen solidaarisuus on helppoa, se tulee ihmisiltä helposti. Kansallinen solidaarisuus on etnisesti homogeenisessa kansassa eräänlaista laajennettua nepotismia eli ”omien suosimista”.

Nykyään edistynyt vasemmisto ei oikein ehkä edes osaa nähdä maailmaa sisä/ulkoryhminä. (Toki oma kupla voi muodostaa myös sisäryhmän). Kansallisessa sisäryhmäajattelussa vasemmisto näkee heti kansallissosialismin haamun. Sen mielestä maailman jakaminen meihin ja muihin on ensi askel natsismiin. ”Persut on natseja”, olen kuullut monen älykkäänkin vasemmistolaisen suusta. Ehkäpä Karl Popperkin olisi siis natsi:

”Emme voi rakastaa ’abstraktisti’, voimme rakastaa vain niitä jotka tunnemme. Niinpä jopa parhaimpiin tunteisiimme, rakkauteen ja myötätuntoon vetoaminen vain jakaa ihmiset erilaisiin kategorioihin. Ja tämä pätee vielä paremmin vähäisempiin tunteisiimme ja intohimoihimme vedottaessa. ’Luonnollinen’ reaktiomme on jakaa ihmiskunta ystäviin ja vihollisiin; niihin jotka kuuluvat heimoomme, emotionaaliseen yhteisöömme, ja niihin jotka ovat sen ulkopuolella; uskoviin ja uskottomiin; maanmiehiin ja muukalaisiin; luokkatovereihin ja luokkavihollisiin; johtajiin ja johdettaviin.” (Avoin yhteiskunta ja sen viholliset)

Vapaana historiamme traumoista voisimme nähdä, että on tarkkailuharha leimata kaikki sisäryhmäajattelu natsismiksi. Sisäryhmäajattelu on todella hirveän vahva piirre ihmisessä. Tuskin hirveästi kärjistän, jos sanon, että edeltävinä aikoina kaikki kansat ovat pitäneet omaa kulttuuriaan erilaisina ja vieläpä vähän parempana kuin muiden kulttuureja — ainakin parempana heille itselleen. Kulttuuriantropologiaa opiskellessa noteerasin, kuinka monen kulttuurin itsestään käyttämä nimitys on ”hyvät ihmiset” tai ”oikeat ihmiset” – ja naapurit olivat tietysti lähes aina barbaareita ja kannibaaleja.

Mutta edistynyt nykyvasemmisto ei lähetä sitä miellyttävää viestiä, jonka mukaan me olisimme hyviä ja meidän oma kulttuurimme olisi parempi kuin muiden. Sitä pikemminkin leimaa monikultturismi.

Monikultturismi lie nykyvasemmiston lähin korvike kansainväliselle työväenluokan solidaarisuudelle. Täydellistä vastiketta sisäryhmälle ei nykyvasemmistolla tunnu olevan, ulkoryhmä kyllä — leimallisempaa nykyvasemmistolle on vastustaminen, kansallismielisyyden vastustaminen.

Käytän sanaa ’monikultturismi’, koska kyseessä on enemmän kuin vain monen kulttuurin läsnäolo. Monikultturismi on myös enemmän kuin vain ihmisten vapaa liikkuvuus rajojen yli. Monikultturismi ei myöskään ole arvo, se ei ole synonyymi esim. suvaitsevaisuudelle, vaikka se voi siltä vaikuttaa. Se on ideologia, maailmankatsomus. Monikultturismi on melko tuore maailmankatsomus, jonka mukaan meidän kulttuurimme ei ole meidän maassamme millään yksinoikeudella, se ei ole parempi kuin muut kulttuurit, ja muiden kulttuurien edustajia tulee ottaa maahan ja tukea näiden kulttuurien olemassaoloa täällä tuputtamatta heille meidän arvojamme. He ovat kaikki yhtä meitä kuin me. Tai siis me, ei ole olemassa heitä, kaikki olemme yhtä me.

Ihmiset ovat tietysti aina liikkuneet jonkin verran, ja erilaiset kulttuurit ovat eläneet rinnakkain, mutta minkä monikultturismi muuttaa, on tämä arvorelativistinen suuntautuminen, jossa kaikki ovat nyt tasa-arvoisia ja eri kulttuurien lisääntyminen ei ole välttämätön paha, vaan poliittinen tavoite. (1)

Hyvinvointivaltion edellytykset

Sisäryhmän kesken on hirveän paljon helpompi jakaa. Oikeastaan hyvinvointivaltio ja tulonsiirrot perustuvat ajatukselle ”noin voi käydä minullekin”. Voimme sairastua ja joutua työttömäksi, joten on helppo kannattaa ajatusta, että maksamme rahoistamme veroja sairaiden ja työttömien hoitoon. Meillä on lapsia ja kasvamme vanhoiksi, joten suostumme antamaan rahaa lapsien ja vanhusten hoitoon. Kun näemme alkoholistin kadulla, mietimme oman sukumme alkoholistia tai ehkä omaa juomistamme ja toivomme, että alkoholisteilla olisi mahdollisuus hoitoon ja niin edelleen.

Mutta meille ei voi käydä niin, että yhtäkkiä muuttuisimme afrikkalaiseksi muslimiksi.

On paljon korkeampi kynnys antaa omista rahoistaan ihmisille, joihin emme koe yhteyttä. Ja vielä korkeammaksi kynnys muodostuu, kun afrikkalaisen muslimin auttaminen ei enää olekaan hyväntekeväisyyttä (josta saamme sentään hyvän mielen), vaan meille annetaan ymmärtää, että hänen kulttuurinsa on meille nyt yhtä tärkeä kuin oma suomalainen kulttuurimme, ja jos et kannata hänen kulttuurinsa tukemista tasa-arvoisena, olet arvoton ihmishylkiö.

Tätä edistynyt vasemmisto tekee monikultturismilla.

Hyvinvointivaltio tarvitsee yhtenäiskulttuuria, koheesiota ja luottamusta. Laulua väännelläkseni, ei synny hyvinvointivaltiota ilman yhtenäiskulttuuria. Ei synny yhtenäiskultturia ilman tunnetta, että toiset ovat samanlaisia kuin minäkin. Nykyään vasemmisto lähinnä pilkkaa yhtenäiskulttuuria taantumuksellisena jäänteenä ja ylistää erilaisuutta. Se on minusta käsittämätöntä, jonkinlainen uusvasemmistolainen irrationaalinen trauma kansallissosialismista. Vasemmisto todella näyttää tuhoavan omia edellytyksiään.

Kansallisaatteen vastakohta ei reaalimaailmassa näytä olevan koko ihmiskunnan veljeys, vaan omiin klikkeihien, sukuihin, lahkoihin ja heimoihin hajoaminen – ja antagonismi toisia vastaan. Juuri tätä heimoutumista ja tribalismia vastaan modernit kansallisvaltiot perustettiin, ja niiden takia monet kolmannen maailman valtiot eivät ole nousseet köyhyydestä. Jos omista rahoista ei makseta veroja valtiolle, ne pidetään itsellä tai maksetaan omalle klaanille tai lahkolle, ei ihmiskunnan yhteiselle pankkitilille. Nämä ovat ne reaaliset vaihtoehdot.

Edistynyt vasemmisto pitää nykyään rasismina perinteistä kansallista sisäryhmä/ulkoryhmä-jakoa. Vasemmiston tarkoitus on tietysti hyvä ja kaunis, mutta en ole ollenkaan varma, että se reaalimaailmassa kannattaa. Voimakkaalla rasisti-haukkumasanalla uhataan kansaa. Minkälainen puolue haukkuu äänestäjiä? Sellainen, joka tulee häviämään.

Vasemmisto pitäisi pelastaa monikultturismilta ja suomalaisen yhtenäiskulttuurin pakkomielteenomaiselta vastustamiselta, jos se aikoo pelastaa itsensä. Muuten vaarana voi nähdäkseni olla sen potentiaalisen äänestäjäkunnan jatkuva vuotaminen muille puolueille: paitsi Perussuomalaisille, joka sisäryhmäideologisena esittäytyy suomalaisille solidaarisena työväenpuolueena, myös liberaalille oikeistolle, koska vaikka Kokoomuskin haluaa maahan lisää muita (töihin), se antaa suomalaisten pitää omat rahansa, eikä siirrä niitä muiden tukemiseen. Hyvinvointivaltio ehkä menetetään, mutta veroprosentti tippuu. Yhteiskunta eriarvoistuu, mutta suomalaisia arvoja ei haukuta. (2)

Minusta se on laiha lohtu. Tulevaisuus näyttäytyy tällä hetkellä oikeistolaisemmalta. Ihmiset hajoavat omiin piireihinsä, pahimmassa tapauksessa jäävät yksin. En ole siitä innossani, koska en usko ihmisen olevan onnellinen yksinäisenä atomina. Se kansallinen yhtenäisyys, mikä Suomessa on ollut ainutlaatuista, on tuhouduttuaan ehkä mahdoton palauttaa. Pihojen ympärille tullaan rakentamaan aidat Suomessakin. Ne ovat luottamuksen hautakiviä.

(Jos fraasille kansallinen yhtenäisyys joku äsken nauroi, todennäköisesti nauraja edusti vasemmistoa – se on todellakin hullunkurista. Käsittelen tämän hullunkurisuuden taustoja MMSSO-esseessä.)

Osa maltillisen vasemmiston potentiaalisista äänestäjistä vuotanee myös päinvastaiseen suuntaan, radikalisoituu pois SDP:stä Vihreisiin ja Vasemmistoliittoon taistelemaan kuvitellun natsismin nousua vastaan. He haluavat sitä enemmän ja näkyvämpää monikultturismia, mitä enemmän muut kyllästyvät monikultturismiin ja rasistiksi haukkumiseen. Kompensoidakseen pahojen rivisuomalaisten ahdasmielisyyttä he itse suosivat ulkomaalaisia ja kehuvat näitä. Koska muita kulttuureita kritisoidaan, he kompensoivat kritisoimalla suomalaisuutta ja sulkemalla silmänsä muiden kulttuureiden ongelmilta. Lyhyellä aikavälillä tällainen yhtenäisyyttä tuhoava kulttuurisota voi rekrytoida heidän riveihinsä äänestäjiä, pitkällä aikavälillä se näyttää itsetuhoiselta. (3)

Ihminen näyttää olevan nurkkakuntainen ja patrioottinen — jopa suomalainen ihminen. Mutta isänmaallisuuskin voi olla hyvin valistunutta, ja isänmaallisuutta tarvitaan verojen maksamiseen.

Tietenkään tämä ei ole mikään kattava ratkaisu kaikkeen: tämä on vain yksi asia monien vaikuttajien joukossa. Mutta tämä on myös asia, jota ei tohdita kovin usein nostaa esiin, ja siksi oli tärkeää kirjoittaa siitä. Tämä on myös asia, joka olisi ehkä vähän vähemmän vaikea ratkaista kuin vaikka globalisaatiokehitys ja työn automatisoituminen.


Lisää mm. tästä aiheesta: esseekirjamme Mitä mieltä Suomessa saa olla kustantajan verkkokaupassa. 

Kirjan Facebook-sivut: https://www.facebook.com/pages/Mit%C3%A4-mielt%C3%A4-Suomessa-saa-olla/1538485883078242

PS: Suosittelen myös ekonomisti Paul Collierin kirjaa Exodus, josta olen keskeisen argumentin samaistumisesta anastanut (4). Myös Multiculturalism-sivun lopusta löytyy tukea väitteilleni yhtenäiskulttuurista ja veronmaksusta.

********************Alaviitteet:

(1) Arvorelativismi on oikeasti hyvin älykäs havainto. Se on etenkin antropologi Franz Boasin lanseeraama ajatus, joka on parhaimmillaan jonkinlaisena tietoteoreettisena mallina. Sen mukaan emme voi arvostella toisen kulttuurin tekoja, koska teemme sen väistämättä omista kultturisista käsityksistämme ja arvoista käsin. Mitään yhteismitallista kulttuurineutraalia arvoasteikkoa ei voi olla, joten kyseessä on aina omenoiden ja appelsiinien vertailu.

Kuten sanottua, tämä on parhaimmillaan hyvin aikuista ajattelua. Mutta käytännössä se tuntui aina silloin opiskeluvuosina ja tuntuu nykyäänkin ajautuvan  aina siihen, että toisia kulttuureita ei oikein tulisi arvostella. Ja, käytännössä, se hirveän usein johtaa jonkinlaiseen käänteiseen syrjintään, jossa omasta kulttuurista nähdään heikkoudet ja muista hyvät puolet. Samoin, käytännössä, monikultturismin seuraus tuntuu hyvin usein olevan positiivinen rasismi tai etnomasokismi, eli muiden kulttuurin näkeminen hyvänä ja omasta näkyy lähinnä virheitä. Teoria ja käytäntö tuntuvat tässä olevan harmillisen kaukana toisistaan. (Tiedän kokemuksesta, olin antropologian opiskelijana aika stereotyyppinen länsimaat pilaa kaiken -tyyppi.)

  (2)= Vasemmistolle ’eriarvoistuminen’ tarkoittaa epätasaista tulotasoa. Tässä sanaa käytetään konkreettisessa merkityksessä erilaisten arvomaailmoiden lisääntymisenä. Vasemmisto ajaa erilaisten arvomaailmojen lisääntymistä ja usein halveksuu yhtenäiskulttuuria. Käytös on juuri vasemmistolle itsetuhoista, koska yhtenäiskulttuuri on hyvinvointivaltion paras kaveri.

(3) = Monikultturismi-ideologian ytimessä tuntuu olevan omituinen ristiriita: toisaalta ollaan kulttuurirelativisteja eli mikään kulttuuri ei ole toista parempi; toisaalta uskotaan, että muut kulttuurit luopuvat itsestään omista arvoistaan tutustuessaan meihin ja huomatessaan meidän arvojemme olevan parempia. Usein tunnutaan oletettavan, että toisten kulttuurien käsitys esimerkiksi naisten roolista muuttuu, kun he näkevät kuinka mukava oma tasa-arvokäsityksemme on (ts.: parempi kuin heidän). Tässä on paljon toiveajattelua, ja vielä toiveajattelua, joka tosiaan on ristiriidassa monikultturismin itsensä kanssa: ikään kuin voisi olla monta erilaista kulttuuria, joilla kuitenkin olisi samat arvot kaikilla – samat vasemmistolaiset arvot. Ikään kuin kulttuuri olisi pelkästään vaatetusta ja ruoanlaittoa. Ikään kuin ihmiskunta vääjäämättä ajautuisi kohti vasemmistolaisia arvoja jonkin historiallisen hengen ohjaamana, vaikka vasemmisto on meilläkin heikennyt jo puoli vuosisataa.

(4) La Rochefoucauld esitti ajatuksen muutama vuosisata aiemmin: ”Sääli on usein omien kärsimystemme tuntemista toisten kärsimyksissä. Se on huolekasta niiden onnettomuuksien aavistelua, joihin voimme suistua. Me annamme apua muille sitoaksemme heidät antamaan sitä meille vastaavissa tilaisuuksissa. Ja nämä palvelukset, joita me heille teemme, ovat oikeastaan etuja, joita me ennakolta luomme itsellemme.” Mietelmä 264.

Edit 25.4.: Joku piraattisivusto on kopypastannut tämän kirjoituksen omille sivuilleen minulta lupaa kysymättä. Jos törmäätte kirjoitukseen muualla, tiedätte, että ei se olisi lupaa saanutkaan.

30 kommenttia artikkeliin ”Miten pelastaa vasemmisto ja syödä Perussuomalaisten kannatus pois

  1. Monikulttuurisuudessa juuri tuo oman kulttuurin halveksuminen saa karvat pystyyn. Itse olen PS:n jäsen ja joutunut sietämään tuota rasistiksi haukkumista ja syrjintää niin paljon, että nykyään mietin hyvin tarkkaan kenelle missäkin tilanteessa viitsin mainita poliittisen suuntaumukseni. Tässä maassa kaikki ihmisryhmät ovat tasa-arvoisia, paitsi persut 😉
    Monikulttuurin vastustaminen ei ole minulle sitä että laitetaan ”rajat kiinni” eikä suvaita vieraskielisiä tai erinäköisiä, vaan sitä että pidetään kiinni tästä kulttuurista ja tunnustetaan oman kansan arvo ennen muita. Ei niin että oma kansa on ylivertainen herrakansa ja blaablaa natsipaskaa, vaan koska tämä kulttuuri on onnistunut rakentamaan hyvän ja toimivan yhteiskunnan, niin tämä on ehdottomasti parempi kuin jatkuvassa kaaoksessa oleva toinen kulttuuri. En vastusta maahanmuuttajia sinänsä, vaan enemmänkin niitä kotosuomalaisia kuplassaeläjiä joille tämä kulttuuri on täysin arvoton ja muut kulttuurit parempia. Tuo asenne tekee monikulttuurista niin vaarallisen.

    Nykyisenkaltaisessa maahanmuutossa iso ongelma on se, että kuvitellaan ongelmaisen vieraskulttuurin jotenkin itsestään korjaantuvan Suomen maaperällä, mitä ei tietenkään tapahdu. Jos vieraskulttuurinen kansa on jatkuvassa konfliktissa ja kaaoksessa joko muiden kansojen kanssa tai jopa sisäisesti, niin joku siinä on pahasti pielessä. Tuo ongelma ei todellakaan ratkea sillä että otetaan meidän toimivamman yhteiskuntamme sisään tuhansia ja tuhansia ”turvapaikanhakijoita” noista maista, koska siinä käy niin että samat ongelmat leviävät tänne. Mikään kotouttamis- tai paijaamiskoneisto ei sitä seikkaa muuta. Näiden kulttuurien jäsenet pitävät tietenkin omaa kulttuuriaan voimakkaana ja hyvänä, ja kun he huomaavat meidän halventavan ja mitätöivän omaa kulttuuriamme jopa ministeritasoa myöten, niin asetelma integroitumiselle on aika heikko. Nämä asiat on ymmärrettävä ihan kansalaisjärjellä eikä niiden ymmärtämiseen tarvitse olla yliopistokoulutettu taikka monikulttuuriasiantuntija. Mokuihmiset ja ns suvaitsevaisto yleensä puhuvatkin asioista hyvin abstraktisti ja mielikuvia maalaillen, jolla saadaan väittelytilanteet päätymään umpikujaan. Ateistina ja ex-uskovaisena minulle näistä asioista tulee aina mieleen uskovaisen kanssa väittely: Täällä käy usein Jehovan todistajia joiden kanssa mielelläni rupattelen uskonasioista, mutta nämä keskustelut ovat täysin tuhoontuomittuja. Yritän perustella omaa kantaani mahdollisimman järkevästi ja faktoihin vedoten, mutta toinen kaivaa pyhästä kirjasta sitaattia sitaatin perään. Kun kyseenalaistan tuon kirjan opit, niin vastaus kuuluu että Kirja on Jumalan kirjoittama eli totta. Kun kyseenalaistan Jumalan, vastataan että Jumala on koska Kirjassa niin vakuutetaan ja Kirja on Jumalan… jne.

  2. Tällaiselle rivitallaajalle joka hieman hämmentyneenä seuraa rasismi/mokutus/fasistit/muslimit/jne. -kinastelua tarjosi tämä kirjoitus mielenkiintoisia näkökulmia ja ajatuksia joiden kautta puntaroida asioita! Kun peilaan tuntemiini vihervassarimokuttajiin ja fasistisiin rasisteihin (eli tunnustanut äänestäneensä persuja) huomaan paljon paikoilleen loksahtavia järkeenkäypyyksiä. Hauskaa luettavaa! 🙂

  3. Lisää tällaista… Mutta kyllä tätäkin mietiskelyä joku vihannes varmaan saa syytettyä natsistiseksi koska vapaa ajatusten esittäminenhän ei ole suotavaa nykyisen ”älymystön” mielestä.

  4. Hieno kirjoitus, joka tiivisti lähes kaiken, mitä olen vaalien alla pohtinut mutten ole kyennyt verbalisoimaan näin kattavasti!

  5. Kiitos julkaisusta. Tunnistan itsestäni nuorehkon oikeistoliberaalin, ja ainakin minussa tämä herätti sympatiaa nykyistä vasemmistoa kohtaan. Vaikka vasemmisto saisikin rivinsä järjestykseen uskon silti, että nykytila on vain viimeistä korinaa johtuen meille kansakuntana välttämättömästä taloudellisesta kehityksestä. Sosialismi on kaunis, mutta toimimaton aate.

    • Tuossa on se ongelma, että oikeistoliberalismi EI voi toimia kaikille, vaan siinä on sisäänrakennettuna ihmisten eriarvoistaminen. Karkeasti sanoen ”Ei voi olla vain rikkaita”.

      Oikeistolainen talouspolitiikka, jonka voi tiivistää varallisuuden haalimiseksi, muodostuu käytännössä mahdottomaksi normaali-ihmiselle siinä vaiheessa, kun automaatio tekee työntekemisen turhaksi. Ei ole mikään yllätys että Suomen talous sakkaa, kun täällä ei ole vielä sisäistetty sitä, että ainoastaan palvelualoilta voi odottaa lisätyöpaikkoja. Teollisuuden tuottama vauraus keskittyy entistä harvemmalle ihmiselle, kun koneiden omistaminen tuottaa paljon enemmän vaurautta kuin työläisten ylläpitäminen.

      Tästä on kääntöpuolena se, että oikeistolaisessa maassa entistä vähemmällä osalla on varaa kuluttaa.

      Vaikka suhteellisesti menestyjillä olisi huomattavasti enemmän varallisuutta kulutettavana, niin eivät he sitä voi kuluttaa yhtä tehokkaasti kuin isompi populaatio. Kokonaistalouden kannalta parempi, että 5 miljoonalla ihmisellä on varaa ostaa 2 paria kenkiä vuodessa kuin se, että 1000 ihmisellä on varaa ostaa 10 000 paria kenkiä vuodessa. Tämä taas entisestään vähentää mahdollisten menestyjien määrää, kun tarvitaan entistä pienempi tavaramäärä varallisuuden muodostamien tarpeiden tyydyttämiseen.

      Itse siis olen reaalivasemmistolainen: Talous toimii sitä paremmin, mitä isommalla osalla ihmisistä on varaa kuluttaa enemmän.

  6. Moro, sain linkin tähän toisesta foorumista ja pakko sen verran kommentoida…
    Lööpeissä oli tänään että eräs näyttelijä ei tunne yhtään ketään joka olisi äänestänyt persua. Ja tunnustautui vasliiton kannattajaksi. Itse olen perus ”rasvakäsi” teen duunii hallissa jossa on vajaa neljäkymmentä ukkoa painaa seitsemästä neljään. Just sitä mitä joskus 70 luvulla kaikki olis ollu kommareita tai sossuja, ei muita. Nyt tänään en usko että yksikään äänesti vasliittoa, ei kukaan. Meillä on pari vanhaa jäärää jotka oottaa eläkettä ja ne o sossuja mutta niistäkin yks ei äänestäny vaan lähti kalaan. Kaikki muut on fifty sixty persuja tai kepuleita. Työnjohtajat ja pääluottamus mieskin joko tai.
    Konttorin porukka sit on kai koksuja, ainakin ”päälliköt” , Demarit ja varsinkin vasliitto ei tarjoo eikä herätä mitään kelloo meissä. Mut ei muuta, oma kello soi 6 ja on myöhä..

  7. Kun väestön ja eriarvoisuuden kasvaessa pitää turvautua johonkin, kilpailun kiristyessä työstä, vedestä, ruoasta, öljystä, energiasta ja elintilasta, mihin turvaudut? Monikulttuurisuuteen ja kaikkien kansojen ystävyyteen? Autetaan me kaikkia ja noita toisia, kyllä nekin sitten meitä auttaa? Näinkö siinä käy? Rohkenen epäillä. Ensimmäisenä katkeaa kaula (kuten näemme) niiltä jotka kääntävät toisen posken.

  8. En ole lukenut kirjaanne johon viittaat, mutta en nyt täysin hahmota sitä monikultturistien arvorelativistista hegemoniaa, joka ohjailee Suomen vaali vaalilta kutistuvaa vasemmistoa.

    Näkyykö esimerkiksi SDP:n monikultturismi enemmän puheenjohtaja Antti Rinteen tiukkana suhtautumisena työperäisestä tarvehankinnasta luopumiseen, demariedustaja Rajamäen ristiretkenä paperittomien terveydenhuoltoa vastaan vaiko taannoisen valtiovarainministeri Urpilaisen Kreikka-tykittelyssä?

    Happivajauksesta kärsivänä argumentintapaisena jokaisen taustalla sinnittelee käsittääkseni hyvin vahva ajatus meidän suomalaisten kakusta ja niistä toisista, jotka haluavat tulla lipaisemaan kermaa sinivalkoisen kakun päältä.

  9. Jos vasemmisto on kansallisen itsetuhon tiellä, niin eikö tulisi kysyä, miksi vasemmisto pitäisi ylipäätään pelastaa? Itse asiassa edes yrittämisen eettisyys vaikuttaa kyseenalaiselta.

    Vasemmistolaisilla tuntuu olevan käsitys, että he ovat jotenkin immuuneja aikamme vallitseville ideologioille. Eivät he ole, vaan täysin siemauksin ovat niistä nauttineet, ehkä tiedottomuudesta johtuen tavanomaistakin ahnaammin. Niinpä vasemmistosta ei ole jäänyt jäljelle kuin savuavat rauniot ja Hyvän Ihmisen syndroomasta kärsivät neurootikot. Ei sellaista, mitä ei ole olemassa, kannata lähteä pelastamaan.

  10. Missä ihmeessä tämä hahmoteltu suomalainen kansallinen solidaarisuus, johon hyvinvointivaltio perustuu, oikein ilmenee? Meille kaikille niin tutussa arkisessa lämpimässä suhtautumisessa kanssaihmisiimme ja monituisten uutisten todistamassa valmiudessamme auttaa tuntemattomia hädän hetkellä? Keskustelupalstoilla mihin tahansa sosiaaliturva- tai talousaiheeseen liittyen? Vaalituloksissa (ja nyt en puhu vain persuista)?

    ”Kun näemme alkoholistin kadulla, mietimme oman sukumme alkoholistia tai ehkä omaa juomistamme ja toivomme, että alkoholisteilla olisi mahdollisuus hoitoon ja niin edelleen.”

    Oletko aivan vakavissasi? Mietimmekö? Mitä helvettiä ne kaikki alkoholistit sitten oikein tekevät kadulla?

    Vaihtoehtoinen näkemys: Suomalaiset ovat paljolti ilotonta, kovaa, moralistista, syyllistävää sakkia, valmiina käymään toistensa kurkkuun heti syyn tarjoutuessa. Ilman pakottavaa byrokratiaa täällä ei jaettaisi mitään, eikä kansallinen yhteisö edes pysyisi koossa. Eikä kohta ehkä enää pysykään. Vain muutaman maahanmuuttajan ilmaantuminen horisonttiin saa suomalaiset kokoamaan rivinsä.

    Niin, ja tietenkin ryssä. Mitä me olisimmekaan ilman ryssää.

Kommentointi on suljettu.