Philip Teirin uudenvuodensaarnasta

Ihmeen usein tässä maassa kohtaa tuntemuksia, että meidän pitää tehdä kaikki samoin kuin ”isompien” maiden, ja jos Suomessa tehdään jotenkin eri tavalla, se on heti ja automaattisesti väärin. Samat virheetkin pitäisi tehdä, että on sitten mukava olla yhdessä sopassa.

Kuten vaikka Ruotsi. Ah, Ruotsi.

Kesällä 2001 matkustin opiskelijaporukassa Ruotsin läpi bussilla. Tukholmassa kiipesimme Södermalmin näköalapaikalle ja ihastelimme sieltä avautuvaa pääkaupungin rantaviivaa ja huokailimme, että onkohan Ruotsi maailman paras maa… Kysymys oli aika retorinen, sillä kyllä meidän kaikkien nuorten kulttuuriantropologian opiskelijoiden mielestä Ruotsi oli maailman paras maa. Edistyneinen, valistunein, tasa-arvoisin ja niin edelleen.

Kohtaus muistui mieleeni tämän vuoden 2013 toukokuussa, kun Tukholmassa puhkesivat Husbyn mellakat. Olin lopettanut aiemmin alkuvuodesta lehtien lukemisen, ja kun päivittäinen uutisturrutus loppui, ne uutiset jotka tulivat läpi minulle asti, vaikuttivat sitäkin tärkeämmiltä. Kuten nämä mellakat: viikon ajan poltetaan autoja ja taloja saman maan pääkaupungissa, jota kymmenisen vuotta sitten pidin maailman parhaana? Yritetään polttaa kouluja ja poliisiasemia? Mikä mieletön romahdus, mikä massivinen epäonnistuminen valtionrakentamisessa.

Mitä oli tapahtunut?

Millä lehdistössä selitettiin mellakoita, jotka levisivät muuallekin Ruotsiin?

Joko ne vain ”sattuivat” ilman mitään syytä kuten metsäpalo (vaikka toimittajia tarvitaan, että he kertoisivat meille miksi asiat tapahtuvat), tai sitten syyksi tarjottiin jotain niin absurdia, että en ollut uskoa korviani: jotkut syyttivät mellakoista ruotsalaisten rasismia. Kantaväestön harjoittama rasismi pakotti maahanmuuttajaväestön polttamaan pääkaupunkia.

Rasisteja? Ruotsalaiset? Maailman edistynein kansa?

Tässä on World Values Surveyn kulttuurintutkijoiden kuvaus maailman kulttuureista lajiteltuna kahden arvon mukaan: pystyakseli kuvaa kuinka traditionaalinen tai sekulaaris-rationaalinen kulttuuri on, ja vaaka-akseli kuinka paljon kulttuuri on suuntautunut selviämiselle tai mahdollistaa itseilmaisuun keskittymisen. Itseilmaisu (self expression) on käytännössä korrelaatti suvaitsevaisuudelle:

Self-expression values give high priority to environmental protection, tolerance of diversity and rising demands for participation in decision making in economic and political life. (lähde)

wvs-culture-mapRuotsi on äärimmäisenä oikeassa ylänurkassa. Se viittaa siihen, että kaikista näistä kulttuureista Ruotsi olisi eniten avoin ja vähiten rasistinen. Jos siis Ruotsikin on silti liian rasistinen, siitä seuraa helppo johtopäätös: Kaikki kulttuurit ovat liian rasistisia. Ja jos kaikki ovat ”rasistisia”, silloinhan me emme enää puhu rasismista (koska todistettavasti on olemassa oikeasti rasistisia ihmisiä ja sille tarvitaan nimitys). Joten rasismi ei voinut olla selitys.

Vanha kunnon Occamin partaveitsen periaate neuvoo, että lähtökohdaksi kannattaa ottaa ensin selkein selitys ja monimutkaistaa asioita vasta sitten, jos tämä osoittautuu vääräksi. Loogisen oletuksen mukaan Husbyn mellakat vaikuttavat suoralta seuraukselta siitä, että mahdollisimman erilaiset kulttuurit joutuvat kohtaamaan. Eikä ole olemassa mitään syytä miksei vastaavia mellakoita syntyisi myös Suomeen, jos teemme samoja valintoja kuin Ruotsi. Suomi on tässä asiassa onnellisessa tilanteessa, koska me voimme ottaa opiksi muiden maiden virheistä ja välttää ne.

Silti suomenruotsalainen kirjailija Philip Teir toivoi äsken HS:n uudenvuodensaarnassa Kukkahattutätien puolustuspuhe Suomeen samanlaista vapaampaa maahanmuuttoa kuin Ruotsissa. Mutta en usko että Teir on suuremmin miettinyt tätä monikulttuurisuusasiaa, saati lukenut siitä. Nelson Mandelan mukaanvetäminen on helppo ja halpa temppu, ja natsikortin käyttö todistaa sekin siitä, että Teir lähinnä ostaa yleisesti hyväksytyillä mielipiteillä jäsenyyttä kerhossa. Oikeanlaisilla mielipiteillä päästään oikeisiin piireihin. Samanmieliset bonhommet hyväksytään porukkaan ja erimielisten kanssa ei leikitä. Me ihmiset kun keskimäärin viihdymme porukoissa, jotka ovat suht samanlaisia kuin itse olemme. Life is just high school with money.

Teir kirjoittaa:

Jos Tampereen mellakat olisivat tapahtuneet Tukholmassa, olisimme varmaankin saaneet lukea Ruotsin ongelmalähiöistä. Mutta nyt autojen ja parkkimittarien kimppuun hyökkäsivät aivan tavalliset suomalaisnuoret.

En tiedä onko tahallinen tai tahaton hölmöys verrata humalaisia äärivasemmistolaisia Kiakkovieraita vaikka Husbyn mellakoihin, niin väärästä analogiasta on kyse. Mutta pelottavaa tässä on se, että Teir on nähtävästi jo unohtanut Husbyn mellakat.

Jos ei Teir, en minäkään esitä alan asiantuntijaa. Mutta olen nähnyt tämän Pew Research Centerin maltillisen laskelman, jonka mukaan Ruotsissa on vuonna 2030 miljoona islaminuskoista. Yksin muslimeita kohta miljoona? Ja PEW:n laskelma on tehty ennen kuin Ruotsi lupasi turvapaikan Syyrialle.

Ruotsi on ottanut hyvin kokeellisen suunnan tällä politiikallaan. Sen seurauksena se on pian radikaalisti ja mahdollisesti lopullisesti eri maa kuin se, jonka kerran tunsimme. Ei vain erilainen, ei vain muuttunut, vaan eri maa. Eikä kukaan tiedä minkälainen. Kukaan ei tiedä minne tämä uusi kurssi johtaa, mutta kovaa sinne pitäisi Suomenkin silti päästä, koska muuten ollaan huonoja ja pahoja ihmisiä, eikä sellaisten kanssa leikitä.

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Philip Teirin uudenvuodensaarnasta

  1. Olen asiasta muutenkin kanssasi eri mieltä, mutta etenkin tahdon huomauttaa, että lainaamassasi kohdassa Teir pikemminkin viittaa Husbyn (ja monen muun Tukholman lähiön) mellakoihin kuin ”unohtaa” ne. Tämä on tietenkin tulkintakysymys, mutta luulen Teirin kritisoivan suomalaismedian tapaa selittää Ruotsin mellakat ongelmalähiöillä (lue: maahanmuuttajalähiöillä), kun kyse oli paljosta muusta.

    Ruotsissa asuvana huomaa kyllä ne ongelmat, joihin osittain huonosti hoidettu maahanmuuttopolitiikka on johtanut, mutta ennen kaikkea ymmärtää kuinka suuri rikkaus monikulttuurisuus ja laaja maahanmuutto on. Esimerkki: Minulla on oikeustieteellisessä seminaariryhmässäni ainakin 5/25 opiskelijaa, jotka ovat ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajia. Suomessa mamua saa vielä etsiä yliopistosta kuin neulaa heinäsuovasta. Kumpi maa on ”kotouttanut” (mikä hirveä termi!) paremmin?

    • Terve Henrik,
      en osaa arvioida näiden kotouttamispolitiikkojen eroa. Toisaalta olisi huolestuttavaa, jos isompi määrä maahanmuuttajia ei johtaisi myös isompaan määrään maahanmuuttajia myös korkeakouluissa.

  2. Nähdäkseni kaiken oleellisen monikulttuurisuuden mahdollisuuksista onnistua kertovat Belgian ja Sveitsin esimerkit: Jos edes niin samankaltaiset kulttuurit kuin flaamien ja vallonien eivät kykene rauhaisaan rinnakkaiseloon, miten pieni on todennäköisyys sellaisten kulttuurien kohdalla, joissa fundamentaalisia erimielisyyksiä on massiivisesti enemmän?

    Sveitsistä taas opimme, että oikea ratkaisu toimivien yhteiskuntien rakentamiseen on segregaatio. Siihen ihmisluonto muutenkin vetää ja se saa aikaan paremmin yhteistyöhön kykeneviä, homogeenisempia yhteisöjä kuin vaihtoehtonsa.

  3. Joonas, joo. Teir kirjoittaa kovin yksinkertaisiksi asiat.

    Useimmiten tällaisista aiheista kirjoittaessa asiat kaunistellaan suuntaan tai toiseen. Yksinkertaistetaan siis. Ruotsin maahanmuuttopolitiikka on kaikkea muuta kuin ongelmatonta, jos kohta rohkeaa kylläkin, kun Suomessa taas ollaan sen suhteen, varsinkin Ruotsiin verrattuna, suorastaan ylivarovaisia.

    • Jotenkin juuri tästä aiheesta on jotenkin suhteettoman vähän keskitien, maltillisia mielipiteitä. Eniten äänessä ovat ne, joiden mielestä mitään ongelmia ei ole eikä jostain syystä voi tullakaan eikä niistä ainakaan tulisi puhua, tai sitten ne, joiden mielestä kaikki on vain pielessä ja pahemmaksi menee. Teirin tekstin idea on kai toimia nimenomaan ja yksinomaan puolustuksena ja vastapainona esim. Halla-aholle, eli olla tuomatta esiin ongelmia, mutta se oli minusta vähemmän optimi valinta. Polarisointi ja sitä kautta demonisointi pahenee, linnoittautuminen omiin poteroihin jatkuu, jne.

      • Nimenomaan. Ollaan edelleen kehällä, eikä keskiössä. Tietysti se on Teirin kohdalla ymmärrettävää – ei ole helppo puhua asiasta eritoten kun ei ole varmaa, onko siitä varsinaisesti olemassa mitään puhuttavaakaan.
        Kaikilla ilmiöillä on aina hyvät ja huonot puolensa. Jos niitä ajatellaan ilmiöinä. Sillä se muokkaa aina ajattelutapaamme.

        Lopultakin on kaiketi niin, että kun ihmiset kohtaavat, syntyy positiivisia ja negatiivisia asioita.

        Ihmettelen kylläkin hivenen Teirin valintaa kirjoituksen aiheeksi. Mehukkaampiakin olisi varmasti ollut tarjolla. Varsinkin, kuten hyvin totesit, kun tuosta nimenomaisesta aiheesta on paljon keskusteltu ja äärilaitojen mielipiteet osaamme jo ulkoa.

      • Tuo Hesarin uudenvuodenpuheenvuoro on sen verran korkea saippualaatikko, että voisin kuvitella tosipaikan tullen aiheuttavan vähän vertigoa. Siinä voi ehkä takertua johonkin aiheeseen, joka ei ole se ihan omin kuitenkaan. Toisaalta arvostan Teirin rohkeutta tehdä noin vahva hyökkäys kuumassa aiheessa. Ja taas toisaalta voi olla, ettei hän ihan aavistakaan kuinka rohkeasti on toiminut (tuttavapiiri homogeeninen, kupla, jne.).

  4. Paluuviite: Tauno Yliruusi, Espoon kansainvälisin kirjailija II | Joonas Konstig

Kommentointi on suljettu.