Aloitin tänä vuonna lukupäiväkirjan pitämisen. Se osoittautuikin hyväksi vedoksi: aiemmin ei voinut nähdä, mitä kaikkea on vuoden aikana lukenut. Kirjaan on merkitty reilut kahdeksankymmentä kirjaa. Se ei ole hirveästi, mutta totta puhuen silti varmaan enemmän kuin viime vuonna. Lapsia saatuani olen uhrannut liikaakin omaa lukemistani Nalle Puhille ja Aku Ankalle. Toisaalta, jos haluaa selitellä, luen keskimäärin aika vanhoja kirjoja, mikä on uusia kirjoja hitaampaa. Fiktion ja faktan määrät menivät tänä vuonna aika puoliksi. Tässä joitain tärppejä vuonna 2013 lukemistani kirjoista.

Joistain olen blogannutkin:

* Alexis de Tocqueville: Demokratia Amerikassa

* Giacomo Leopardi: Thoughts

* Dostojevski: Idiootti

* Kesken jääneitä kirjoja en muuten ole muistanut lukupäiväkirjaan merkitäkään. Pitäisi myös kehittää tapa laittaa ylös vain kursorisesti lukaistuja kirjoja.

* Terra Cognita -kustantamolta luin kolme teosta, ja kutakin voi kyllä suositella. Yleismies Jared Diamondin Maailma ennen meitä on yhteenvetoa elämästä metsästäjä-keräilijäkulttuureisssa, ja maineikkaan evoluutiobiologin Robert Triversin Petos ja itsepetos ihmiselämässä avasi näkökulmia temaan teemaan, joka on omissa kirjoissani aina ollut tärkeä. Historioitsija Niall Fergusonin Sivilisaatio oli ehkä suosikkini näistä (vaikka käännös oli täynnä virheitä). Kirja on kieltämättä sillisalaatti, yrittäähän se selittää aika isoja kaaria: miksi länsi valloitti maailman. Ferguson tarjoaa kuusi elävästi perusteltua tekijää lännen menestyksen takaa.

* Alister E. McGrathin Kristillisen uskon perusteet avasi minulle teologian maailman. En oikein tiedä, mitä minulle on uskonnontunneilla opetettu, sillä kyllä minulla oli hirveästi opittavaa ihan perusasioistakin. Onneksi/Ikävä kyllä en ole ainoa teologisesti sivistymätön nykyaikana. Ala on kiehtova ja hyvin tarpeellinen myös uskottomille. Kristinuskosta on tarjolla paljon olkinukkeja, virheellisiä käsityksiä, ja näitä on nykyään helppo tunnistaa. Tässä vaiheessa muuten erikoiskiitos keskiajan nerokkaille mielille kuten Tuomas Akvinolaiselle, Wilhelm Occamilaiselle. He valaisivat pimeäksi väitetyn ajan ja myös petasivat tien luonnontieteelle syntyä.

Luin liudan kirjoja taustatyöksi seuraavalle romaanilleni. Niistä mainitsen vain yhden:

* Gary Valentine Lachman: Tajunnan alkemistit. Viihdyttävä ja asiantunteva katsaus hippisukupolven okkultismiin ja new agen syntyyn sekä erilaisiin yhteyksiin populaarikulttuurissa Lovecraftista Crowleyn ja zen-buddhismin kautta Charles Mansoniin. Erikoiskiitos myös Ike Vilille hyvästä suomennoksesta ja asiantuntemuksesta.

*

Eniten kai naurattivat nämä:

– Joel Lehtonen, Putkinotko. Juutashan ei möröttejä ja röpöttejä ja kaiken maailman palsternakkareita syö. Paikkasin tämän klassikon aukon kesällä, kun löysin Lehtosen kootut teokset Savonlinnan juna-aseman läheiseltä divarilta. Kesäluettavaa nimenomaan, eikä hätähousuille, on nimittäin verk-kai-nen.

– Tauno Yliruusi: Juopunut ramppi. En odottanut nauravani ääneen pakinoille 60-luvun lopun teatterimaailmasta, kyllä nauroin. Kirjoitan Yliruusista myöhemmin lisää.

Pitää lukea enemmän hauskaa kirjallisuutta jatkossa. Mutta eniten kai itkettivät nämä:

– Cormac McCarthy: Tie.

– Benedictus XVI: Spe Salvi.

– Ja sitten Törkytehtaan se kohta, jossa Vincen tytär kuolee.

*

Ilman lukupäiväkirjaa olisin varmaan unohtanut lukeneeni tänä vuonna esim. Joyce Carol Oatesin pienoisromaanin Kosto: Rakkaustarina ja Jens Lapidusta ja Cesar Airan jotain, mitähän siinä oli, Maisemamaalari se oli nimeltään. Sen sijaan muistan kyllä, että luin talvella ensimmäistä Twilightia jänisjahtimökillä yläpunkassa. Kirjavalinta oli niihin puuhiin sen verran luova.Muutenkin sitä muistaa aina missä paikassa ja olosuhteissa on mitäkin kirjaa lukenut. Kesähelteillä luin Fedoria taloyhtiön kalliolla ja otin samalla aurinkoa. Lapidus yhdistyy nyt mielessäni Lasipalatsin sporapysäkille (MiniKirja kätevä), Sivilisaatio taas Lieksan erämökille syksyn metsäkanalintujahdin yläpunkkaani. Peter Hitchensin Abolition of Britainia luin bussissa matkalla Oriveden Uuden kirjan päiville ja siellä huoneessani. Tien luin loppuun Espoon Niittytorin K-Marketin aulassa kolikkohevosen vieressä, oli tammikuu, olin tulossa punttiksella, ulkona oli pakkasta ja join luonnonjogurttia suoraan purkista enkä malttanut jättää kirjaa kesken.

Tehokkain kuukausi oli tämä joulukuu, jolloin olen lukenut loppuun 14 – 16 (saa nähdä) kirjaa (lyhyitä). Heikoimmillaan sain valmiiksi vain kolme kirjaa, lokakuussa.

Tässä fyysisessä lukupäiväkirjassani näyttää riittävän sivuja noin kymmenen vuoden tarpeiksi.