Kulttuurisodan anatomia, eli Miten suvaitsevaisuus lisää suvaitsemattomuutta

Vallitseva käsitys suvaitsemattomuudesta on jotakuinkin tällainen: suvaitsemattomat ihmiset ovat oppineet harhaluuloja, ja heidät voidaan ja heidät pitää opettaa niistä pois valistuksella ja myönteisillä kokemuksilla. Monimuotoisuudessa eläminen ja koulutus kehittävät suvaitsemattomien mieltä, ja näin heistä tulee tavallisia kunnon suvaitsevaisia ihmisiä.

Suvaitsemattomuuden tutkija Karen Stenner tosin on toista mieltä. Tutkimuksessaan The Authoritarian Dynamic (Cambridge University Press 2005) hän päätyy päinvastaiseen:

But all the available evidence indicates that exposure to difference, talking about difference, and applauding difference — are the surest ways to aggravate those who are innately intolerant, and to guarantee the increased expression of their predispositions in manifestly intolerant attitudes and behaviors. (s. 330)

Kaikki saatavilla oleva aineisto osoittaa, että altistuminen erilaisuudelle, siitä puhuminen ja sen ylistäminen — ovat varmin keino ärsyttää niitä, jotka ovat luontaisesti suvaitsemattomia, ja taata se että he tuovat taipumuksensa julki selkeän suvaitsemattomilla asenteilla ja käytöksellä.

Hyviä ja huonoja uutisia. Huonot uutiset: suvaitsemattomuutta ei saa kokonaan pois väestöstä koskaan. Hyvät uutiset ovat, että suvaitsemattomuutta voi vähentää, tosin eri lailla kuin sitä yleensä yritetään tehdä. Erilaisuuden kasvattaminen ja korostaminen lisää autoritaarien suvaitsemattomuutta, päinvastainen vähentää sitä.

Stenner käyttää sanaa autoritaarinen kuvaamaan sellaisia sisäsyntyisiä taipumuksia, jotka ajavat ihmisiä korostamaan yhteisyyttä ja samanlaisuutta (oneness and sameness). Autoritääriset ihmiset ovat ryhmäihmisiä, ”groupish”.

Autoritaarisuus saa ihmisen taipumaan sellaisten asenteiden ja käytöksen puolelle, jotka rakentavat yhteiskuntaa ja yhteisöjä tavoilla, jotka korostavat samanlaisuutta ja minimoivat ihmisten, uskomusten ja käytösten diversiteettiä. Autoritaarisuus ylistää, rohkaisee ja palkitsee uniformisuutta ja halveksii, suitsii ja rankaisee erilaisuutta. (16).

Asenteiden spektri asettuu tietysti janalle: lukija varmaan ajattelee nyt jonkinlaista fasistia, mutta vain äärimmäisimmät heistä äityvät fasisteiksi/stalinisteiksi, suurimmalle osalle autoritaarisuus tarkoittaa vain sitä, että he ymmärtävät, että mukautuminen ryhmään,  tottelevaisuus auktoriteetteja kohtaan sekä sääntöjä ja lakeja vastaan rikkoneiden rankaiseminen ovat ryhmälle tärkeitä, jossain määrin välttämättömiä. Autoritaarisuus ei siis sinänsä ole paha asia, koska ryhmä joka haluaa pysyä jotenkin yhdessä ja jotenkin tasa-arvoisena tarvitsee yhteisyydestä ja samanlaisuudesta huolehtivia ihmisiä.

Negatiivisella puolella he tietysti eivät ole suvaitsevaisia erilaisuutta kohtaan. Homogeenisissa yhteisössä tämä ei ole ongelma. Autoritaarit ovat suvaitsevaisia silloin kun he eivät koe yhteisyyttä uhatuksi. Kun yhteisöä uhkaa normatiivinen uhka, (siis uhka yhteisyydelle ja samanlaisuudelle), se aktivoi ihmisten latentit taipumukset autoritaarisuuteen. (Uhka voi olla todellinen tai ei, mutta jos uhka koetaan, se on faktisesti totta, koska sillä on todellisia seurauksia.)

Erilaisuuden lisääntyminen on uhka. Erilaisuuden ylistäminen ja esittäminen tavoiteltavana saavat autoritaarit taistelemaan erilaisuutta vastaan. ”Nyt menee jo turhan pitkälle…” Purnataan ”homotuksesta” ja ”mokutuksesta”. Teorian mukaan homoparaatit aiheuttavat heteroparaateja, etnisen monimuotoisuuden lisääntyminen aiheuttaa maahanmuuttokriittisyyttä. (Näin saattoi käydä koko Euroopan mittakaavassa kevään Eurovaaleissa.)

Kun autoritaarien vastakohta (Stenner kutsuu heitä libertaareiksi) kohtaavat erilaisuutta, he reagoivat päinvastoin: he nauttivat erilaisuudesta ja haluavat todista omia arvojaan, omaa erilaisuuden hyväksymishaluaan ja suvaitsevaisuuttaan. Kun suvaitsevaiset sitten heiluttavat suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden ja monimuotoisuuden lippujaan, suvaitsemattomat ihmiset muuttuvat entistä suvaitsemattomammiksi, koska nythän normatiivinen uhka on kasvanut – ”niillä on liittolaisia, nämä petturit ovat hypänneet niiden leiriin!”.

Tämä on autoritaarinen dynamiikka. Se on itseään ruokkiva sykli. Toinen osapuoli herättää toisen. Suvaitsevaisuuslipun heilutus aktivoi suvaitsemattomuutta, koska se muodostaa uhkan sille kansanosalle, joka haluaa pitää kansakuntaa kasassa ja yhtenäisenä ja samanlaisena. Suvaitsemattomat ihmiset ovat suvaitsevaisempia silloin, kun he eivät koe moniarvoisuuden uhkaavan yhteisöään, ja muuttuvat sitä suvaitsemattomaksi mitä enemmän moninaisuutta hehkutetaan. Kun suvaitsemattomat ihmiset aktivoituvat (jytky, heteromarssi), se kiihottaa suvaitsevaiset entistä räikeämpään oman lipun heilutukseen, mikä edelleen kiihottaa toista osapuolta, koska kansakunnan uhka kasvaa entisestään, jne.

Todella, siis näin päin. Mitä vähemmän erilaisuuden ongelmista julkisuudessa puhutaan, sitä kärjekkäämmiksi autoritaariset ryhmäihmiset joutuvat muuttumaan, koska ”holtittomuus on valloillaan” ja koko yhteisö on vakavasti uhattuna, koska ”kukaan ei tee mitään”. (Toki myös ongelmien paisuttelu ja uhkakuvien levittäminen lietsovat ongelmia.)

Prosessi ruokkii itseään, leirit polarisoituvat ja kärjistyvät, viha lisääntyy puolin ja toisin. Seurauksena on vähimmillään samanlainen kulttuurisota, josta USA nykyään kärsii: liberaalit ja konservatiivit tekevät suunnilleen v-ttuillakseen päin vastoin kuin vastapuoli haluaisi. Olen huolestuneena seurannut kuinka rajua vihaa Amerikassa nykyään esiintyy vastapuolta kohtaan. Samaa ollaan nyt tuomassa Suomeen, koska ilmeisesti tänne pitää tuoda kaikki mitä ”isossa maailmassakin” on, muutenhan olisimme ihan takapajuisia.

The aggregate result of activating this dynamic will be deeply intensified value conflict across the tolerance domain, sharply polarized politics and enormously increased demands upon the polity: for greater and lesser discrimination against minorities and restrictions on immigration; for more and fewer limits on free speech, assembly and association; for stricter and softer policies on common rites, abortion, censorship and homosexuality; for harsher and more lenient punishment. Moreover, once set in motion, the process clearly has the potential to feed itself, with great public discord provoking increased polarization of positions, which in turn can further fuel the dynamic.

Ultimately, what we see here is… the anatomy of a debilitating ”culture war”, at least.

For less secure systems, at the extreme, it may be the recipe for civil dissolution, even genocide.

Pidän tätä mekanismia tärkeänä ja täysin aliymmärrettynä. Erilaisuuden juhlistaminen siis lisää erilaisuuden vihaa, ja erilaisuuden viha lisää erilaisuuden vihan vihaamista, jne. ad nauseam. Stennerillä on kirjassa mittavat datat teesin tukena. (Kirja on mahdollisesti väitöskirja, hyvin kvantitatiivisena raskaslukuinen.)

Huomautan, että Stenner on kaikkea muuta kuin autoritaarien puolella: hän ei oikein ole edes puolueeton, vaan vastahakoinen näitä kohtaan ja haluaisi, että nämä voisi tehdä kiltimmiksi. Mukavaahan se olisi, mutta ihmisluonto ei näytä taipuvan mihin vain, ja pitää muistaa, että ilman autoritaarisia taipumuksia mitään yhteisöjä ei olisi, jokainen vain sooloilisi yksin.

Stenner kutsuu tätä alussa kuvaamaani nykyistä käsitystä suvaitsevaisuuskoulutuksen voittoisuudesta ”demokratian uskonnoksi”, koska se perustuu pelkkään uskoon. ”Demokratian tieteen” näyttö taas viittaa päinvastaiseen.

”Rasismi” ja ”homofobia” eivät siis pitkälti ole kyse rodusta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan siitä, että ne ovat eroja yhtäläisyydessä ja samanlaisuudessa (”difference-ism”). Etenkin jos niistä tehdään sellaisia.

Sekalaisia ajatuksia:

-Yhdysvalloissa heilutellaan lippua ja rukoillaan julkisesti koska maan etninen tausta on niin pirstaleinen: yhteisiä symboleja, rituaaleja ja uskomuksia tarvitaan erityisesti tällaisen yhteisön muodostamiseksi. Homogeenisessa maassa kuten Suomessa julkiseen isänmaallisuuteen, uskonnollisuuteen, jne. ei ole ollut toistaiseksi niin vahvaa tarvetta.

one nation– Wikipedian esitys Maahanmuutosta Kreikassa sopii teoriaan kuin hanska. Euroopan vieraanvaraisimmasta maasta tuli ”normatiivisen uhkan” (naapurisotien ja holtittomasti hoidetun maahanmuuton myötä) myötä maa, jossa fasistit ja antifasistit tappelevat ja tappavat kaduilla:

In 1989, Greeks were presented by the Eurobarometeras the people most tolerant of foreigners in all the EU.[4] However, political instability and warfare in the Balkans in the early 1990s made the Greeks begin to worry about the conflict nearing their own borders. [7] Additionally, in the 1990s Albanian nationalism still laid a claim to parts of Greek territory and the ”Macedonian question” presumed claims by the Republic of Macedonia to both Greek territory and national culture. [7][4] These political developments revived many feelings of nationalism in Greece, and the influx of immigrants in the 1990s challenged the collective image of Greece as an ethnically homogeneous society. [4] The Greek nation-state is strongly tied to an ethnically based identity that centers on common ancestry, language, and Orthodox religion. [6] The rise of immigration in the 1990, then, was seen not just as a source of potential economic upheaval, but as a threat to the cultural and ethnic purity and authenticity of the Greek nation. [7]

Since the influx of immigrants began in the early 1990s, the number of Greeks who felt that the number of immigrants living in Greece was ”too many” skyrocketed, from 29% in 1991, to 45% in 1992, to 57% in 1993, and 69.2% in 1994. [4] Approximately 85-90% also believe that immigrants are responsible for increased levels of crime and unemployment. [4]Greece is now considered to be the most xenophobic country in the EU.

– Jos suuri osa kansasta kokee, että laki ei rankaise rikollisia tarpeeksi, se saattaa aktivoida heidän autoritaarisuuttaan ja siis kärjistää heidän mielipiteitään.
Don’t ask don’t tell oli tästä näkökulmasta järkevä käytäntö.

-Maahanmuuttaja: Ole Arman Alizad, älä Umaaya Abu-Hanna. Nyrkkisääntö: aina kun maahanmuuttaja haukkuu suomalaisia, Halla-Aho saa äänestäjän. Haukkuminen vihjaa autoritaareille, että ”ne” eivät ole meitä, eivät ole kiitollisia meille eivätkä pidä meistä, joten näin ollen he varmaankin tuhoavat meitä ja ovat siis vihollisiamme. (Ei se ole loogista, mutta ei ole loogista olettaa ihmisiltä aina ja kaikkialla logiikkaa.) Sen sijaan maahanmuuttajan osoittama myötämielisyys suomalaiselle kulttuurille ja suomalaiselle elämäntavalle voi auttaa hänen hyväksymistään. Ihonväriä ei voi muuttaa, mutta ns. ”rasismi” ei olekaan yleensä rodusta kyse, ja mm. pukeutumista, hiukset, asennetta ja elämäntapaa voi muuttaa.

– Ja mitä enemmän maahanmuuttajien ja näiden kulttuurin eksoottisuutta ja rikkautta eli erilaisuutta lehdissä ylistetään, sitä kiivaammin autoritäärien on niitä pakko vastustaa, koska ”uhka” lisääntyy. Toimittajat huomio. Veikkaan ettette välitä ”pahojen rasistien” tunteista, mutta te voitte tehdä pahaa myös omalle asiallenne ja ihmisille, joita haluatte puolustaa. Kansakunnan kokonaisuudesta puhumattakaan.

Erojen korostaminen lisää rasismia. Yhtenäisyyden korostaminen vähentää rasismia. Koko monikulttuurisuuden käsite on olemassa korostamaan eroja, ja enemmänkin: monikulttuurisuus tarkoittaa erojen lopullista institutionalisoimista, mikä on autoritäärin pahin painajainen. Unohda ”monikulttuurisuus”. Opettele pois sanan käytöstä. Ajattele: Aina kun jonnekin painetaan sana ”monikulttuurisuus”, Halla-aho saa äänen. Assimilaatio, eli sopeuttaminen osaksi suomalaista kulttuuria voi vähentää rasismia.

Ultimately, nothing inspires greater tolerance from the intolerant than an abundance of common and unifying belifes, practices, rituals, institutions and processes. And regrettably, nothing is more certain to provoke increased expression of their latent predispositions than the likes of ”multicultural education”, bilingual policies, and nonassimilation.

In the end, our showy celebration of, and absolute insistence upon, individual autonomy and unconstrained diversity pushes those by nature least equipped to live comfortably in a liberal democracy not to the limits of their tolerance, but to their untolerant extremes. (330)

– Olin Kolilla viime kesänä, ja näin paikallista murretta puhuvia miehiä Waffen-SS-paidassa. Ihmettelin että mistäs nyt kiikastaa. Sittemmin talvella opin, että Lieksaan on tullut vastaanottokeskus ja suuri määrä maahanmuuttajia. Tällainen ”somali-invaasion uhka” aktivoikin sitten paikallista autoritaarisuutta, ja kevään Eurovaaleissa Halla-Aho sai siellä suhteellisesti eniten ääniä, 12,07%.

– Täysin spekuloiden (kohdan voi jättää lukemattakin): puolueista kulttuurisodasta saattavat hyötyä sekä autoritaarit (Perussuomalaiset) että libertaarit (Vihreät/Vasemmistoliitto). Tietysti heidän äänestäjänsä äänestävät vain vihaamiaan vastaan, eli voitto on katkera ja pyrrhinen. Muut puolueet joko joutuvat polarisoitumaan ja valitsemaan värinsä tai jäävät sivuun, mutta joka tapauksessa aikaa käytetään vähemmän esim. talouspolitiikan hoitoon ja enemmän toissijaisiin kysymyksiin, joilla on korkea signalointiarvo. SDP saattaa olla suurin häviäjä, koska siltä vuotaa äänestäjiä radikalisoituneina Vasemmistoon. Veikkaan että Kokoomus saattaa sivuteitse hyötyä, sillä kun yhteisöllisyyttä ei enää hyväksytä ja verorahoja ja järjestön rahoja käytetään ”vääriin tarkoituksiin yhteisöä vastaan”, yhä useampi taipuu kohti kokoomuslaisten kukin hoitaa tästedes omat asiansa -linjaa, toisin sanoen pitäkää tunkkinne -linjaa.

– Mutta pitää muistaa, että sodassa (kulttuurisodassakin) kaikki häviävät, vähintään kavereita ja työrauhaa.

– Pitemmälle edennyt kulttuurisota esimerkiksi Ruotsissa, Saksassa ja etenkin Kreikassa tarkoittaa väkivaltaisia äärijoukkoja, jotka taistelevat toisiaan vastaan antifasismin ja nationalismin lippujen alla. Mitä vahvemmalta vastapuoli näyttää, sitä enemmän värväydytään ja radikalisoidutaan. Noidankierre pahenee. Emme vielä tiedä mihin se johtaa. Yksilöllisyys on pitemmällä kuin ehkä koskaan historiassa.

Tunnelma paperittomia tukevien aktivistien ja poliisin välillä jännittyi Berliinissä tiistaina, kun poliisi oli saanut luvan poistaa protestoijat koulun katolta.

Hyvä ihminen. En ole tästä iloinen minäkään. Mutta malta hetki harkita sitä mahdollisuutta, että tässä kuvattu mekanismi olisi totta.

***
– Stennerin kirjan tarkempi esittely amerikkalaisessa blogissa

– Kirja on lähdeviitteenä Jonathan Haidtin Righteous Mindissa.

15 kommenttia artikkeliin ”Kulttuurisodan anatomia, eli Miten suvaitsevaisuus lisää suvaitsemattomuutta

  1. Loistava kirjoitus.

    ”Veikkaan että Kokoomus saattaa sivuteitse hyötyä, sillä kun yhteisöllisyyttä ei enää hyväksytä ja verorahoja ja järjestön rahoja käytetään ”vääriin tarkoituksiin yhteisöä vastaan”, yhä useampi taipuu kohti kokoomuslaisten kukin hoitaa tästedes omat asiansa -linjaa, toisin sanoen pitäkää tunkkinne -linjaa.”

    Tuo on hyvä huomio.

    Polarisaation sivuvaikutuksena on se, että ne jotka eivät varsinaisesti halua osallistua kulttuurisotaan, tekevät johtopäätöksen, että koko kansallinen yhteisöllisyys kansakuntineen ja hyvinvointiythteiskuntineen päivineen on romahduspisteessä. Siksi se pitää heidän mielestään hylätä kokonaan.

    Kokoomuksesta tulee niiden puolue, jotka tajuavat että huonon yhteisön helpoin vaihtoehto on ei-mitään-yhteisöä.

    Johtopäätös hylätä kaikki kansallinen yhteisöllisyys on tavallaan rationaalinen. Mikä ei toimi, sitä voi yrittää jonkun aikaa korjata, mutta ellei auta, ”koko paska pitää hylätä”. Näin ihminen on aina toiminut. Huonot yhteisöt on hylätty – yksilö on äänestänyt jaloillaan. Huonoksi koettu yhteisö on hylätty ja se on korvattu liittymälllä toiseen yhteisöön tai elämällä yksin pelkässä perhepiirissä.

    Etelä-Italia on Putnam mukaan maailman atomisoituneimpia yhteiskuntia. Häiden tarkoituksena on katkaista välit aikaisempaan ydinperheeseen ja luoda uusi atomisoitunut ydinperhe. EteläItaliasessa kaupungissa ei Putnamin mukaan ole yhdistyksiä. On vain suojelurahat ja alistuminen.

    Kuka sitten yhteisöllisyyden hylkäämisestä eniten kärsii. 1. Köyhät. 2. Tavalliset ihmiset. 3. Ne, joilla rahat ovat kiinni maaomaisuudessa romahtavan kansallisvaltion alueella. 4. Ne, jotka eivät voi helposti vaihtaa maata.

    • Kiitos. Joo, hyviä kommentteja.

      Tietty valistunut kaupunkilaiskansanosa pitää nykyään täysin naurettavana koko yhtenäiskulttuurin ajatusta eli yhteisöllisyyden vaatimusta. Pelkään, etteivät he tiedä mitä ajavat.

      Tuntemasi Robert Putnamin työ kuvaa hyvin yhteisöllisyyden rapautumisen vaikutusta yhteiskuntaan. Esim. osuvasti nimetty E Pluribus Unum -tutkimus (google)

      • Lisäyksiä FB:sta: Stenner tarjoaa lukuja, joiden mukaan libertaareista noin kaksi kolmesta on kapitalistisia eli oikeistoliberaaleja, kolmannes vasemmistolibertaareja eli jonkinlaisia anarkisteja. Vastaavasti autoritaareista kolmannes on left wing, eli stalinisteja, jotain taistolaisia. (Stennerin aineisto on kulttuurienvälistä ja melko globaalia, mutta en nyt muista oliko nämä lukemat koko kulttuurienvälisen datan mukaan.)
        Stenner tekee selvän eron autoritaarin ja status quo -konservativiin välille. Niillä on posit. korrelaatiota, mutta se ei ole suuri, ja eri asioista on kyse. Jälkimmäinen haluaa Stennerin määritelmän mukaan ylläpitää status quota, ja jos nykytilaan kuuluu diversiteetti, hän tukee silloin diversiteettiä. Autoritaari taas ei vastusta suuriakaan muutoksia, jos ”muututaan yhdessä”.

  2. Mainittakoon vielä, että tämä ” katkaista välit aikaisempaan ydinperheeseen ” ei tarkoita mitään romanttista ” muuttamista miehelään ” tai muuttamista miehen kotiin vaan nimenomaan välien katkaisemista.

  3. Hassu sanamäärittely, libertaari kun tarkoittaa kaveria, joka kannattaa minimivaltiota. Suvaitsevaiset tekevät kaikkensa saadakseen aikaan agendaansa ajavan totalitarismin. Nimitys on, kuten ”suvaitsevainenkin”, polaarinen vastakohta sille, mitä he todellisuudessa ovat.

    Havaintojeni mukaan kämyt suvaitsevat toiseutta varsin hienosti, mutta suvaitsevaisille näkyy olevan suurin perkele maailmassa se, että kaikki eivät ole heidän agendojensa kanssa samaa mieltä vaan erehtyvät jopa kritisoimaan niitä syystä jos toisestakin.

    Kokoomuksen linjaa on vaikea sanoa ”pitäkää tunkkinne” -linjaksi, koska he eivät ole ainakaan palopuheiden ulkopuolella vastustaneet sen enempää valtionsektorin jatkuvaa kasvua kuin elättienkään maahantuontia.

    Normaali ihminen ymmärtää, että globaalistuminen tarkoittaa globaalia keskiarvoistumista. Jos meidän yhteiskuntamme viedään kohti globaalia keskiarvoa, se tarkoittaa sitä, että meillä tulee menemään vähä hemmetisti huonommin kuin on tähän asti mennyt. Joistakin se on hieno juttu, mutta veikkaan kyseessä olevan vähemmistön.

    Tutkailin kirjoituksesi aihetta toisenlaisesta näkökulmasta kirjoituksessani rasismin patologia. (Toivotaan, että linkki pelittää; tässä ei jostain ihmeen syystä ole esikatselumahdollisuutta.)

    • Stennerin käyttää sanoja libertaari ja autoritaari vähän eri merkityksessä kuin moni muu. Nuo sanat, kuten myös liberaali ja konservatiivi tuntuvat tarkoittavan aina vähän eri asioita.

      Suvaitsevaiset puolustavat omia arvojaan kun ”suvaitsemattomat” autoritaarit puolustavat omiaan. Sikäli he eivät voi suvaita suvaitsemattomuutta, koska se on heidän omien arvojensa vastaista. Pattitilanne. Voisi kokeilla metaforan käyttöä apuna: suvaitsevaiselle se, että naapuriin muuttaa uusnatsijengi, vastannee suunnilleen samanlaista loukkausta kuin suvaitsemattomalle se, että naapuriin tulee moskeija. (Auttaisikohan tällainen vertaus vastapuolia ymmärtämään toisiaan.)

      • Jep, esimerkiksi Yhdysvaltojen poliittisesta keskiöstä on vaikea löytää konservatiiveja siinä sanan merkityksessä, että ajaisivat periamerikkalaisia (perustuslainmukaisia) asioita. Se, että termi RINO on vakiintunut kielenkäyttöön, ei ole sattumaa.

        Ennustan ja toivon yhteiskunnan rauhanomaista jakautumista. Vedetty raja on jo niin syvä, että osapuolet ovat kirjaimellisesti kenen muun puolella tahansa kuin ideologisen oppositionsa. Sitten voidaan vain odottaa ja katsoa, miten ”that, which can’t survive, won’t” osoittautuu todeksi.

        Sivumennen sanoen suvaitsevaisiksi identifioituvilla ei ole mitään hankaluuksia suvaita suvaitsemattomuutta – eihän heillä ole mitään esimerkiksi islamia vastaan. He hyväksyvät kaikkien muiden kulttuurien itsesäilytysagendan paitsi omansa.

    • ”Kokoomuksen linjaa on vaikea sanoa ”pitäkää tunkkinne” -linjaksi, koska he eivät ole ainakaan palopuheiden ulkopuolella vastustaneet sen enempää valtionsektorin jatkuvaa kasvua kuin elättienkään maahantuontia.”

      Tottakai kokoomus on mukana systeemiä, joka mm. tuo maahanmuuttajia maahan. Kokoomus edistää maahanmuuttoa, jotta työntekijöitä tulisi lisää.

      Tarkoitin sitä, että ”suvaitsevaiston” ja ”autoritääristen” kulttuurisota ei suorastaan kiinnosta kokoomuslaisia vaan heitä kiinnostaa henkilökohtainen elämä, taloudellinen menestys jne. Päinvastoin kun he huomaavat että hyvinvointiyhteiskunta murenee kulttuurisodan takia, he sanovat ”pitäkää tunkkinne”.

      Kulttuurisota tuhoaa pohjan hyvinvointivaltiolta, koska hyvinvointivaltio vaatii jonkinasteista solidaarisuutta. Kulttuurisota edistää siksi niiden asiaa, jotka eivät edes kaipaa hyvinvointiyhteiskuntaa.

      Samoin sellaisetkin, jotka ovat sitä ennen kannattaneet, vetävät hiljalleen siltä tukensa ja äänestävät oikeistoliberaaleja eli niitä jotka ajattelevat, että hoidetaan kukin omat asiat.Tämä on ainakin kokoomuksen kannatuksen kannalta edullista.

  4. Auttaisi. Ja on hyvä muistaa kaiken nykyomnipotenssin huumaamana, että suvaitsemattomuutta/suvaitsevaisuutta on ollut aina. Kohteet vain vaihtelee.

  5. Loistava kirjoitus. Kommentoin nyt vain erääseen virheeseen:

    ”että libertaarit (Vihreät/Vasemmistoliitto).” Libertaareilla ei ole mitään yhteistä vasemmiston tai virheiden kanssa. USA:ssa vassareista puhuttaessa käytetään sanaa ”liberaali” sillä vassarit onnistuivat tekemään käsitekaappauksen sielläkin. Paikalliset yksilönvapauden kannattajat keksivät itselleen sanan ”libertaarit”. Euroopassa puhutaan edelleen liberaaleista tarkoittaen sillä yksilönvapauden kannattajia ja kollektivismin vastustajia, mutta käsitteiden yhtenäisyyden vuoksi täälläkin on yleistynyt sana ”libertaari”.

    • Kiitos. Käytän ”libertaaria” tuossa yhteydessä Stennerin merkityksessä. Sanalla on siis vähän erilainen merkitys kuin toisaalla, Stenner nimittää libertaareiksi autoritaarien vastakohtaa. Hyvä kun tuli täsmennettyä, sanojen tarkka määrittelemättömyys aiheuttaa turhaa hämmennystä. Aikamme tarvitsisi käsitteellistä poliittista sanakirjaa. Onneksi sellainen on suunnitteilla…

  6. Yhtenä suvakkien pitämänä suvaitsemattomana, olen sitä mieltä että suvaitsemattomuuteni joistakin asioista ei tule erilaisuuden tuputtamisesta, vaan siitä että oma elämänkokemukseni on opettanut minkälaiset asiat ovat yhteiskunnan kannalta pahaksi. Silloin kun näitä pahoja asioita tuputetaan kuten islaminuskoisten ja arabien maahanmuuttoa on aika luonnollista että vastustan sitä voimakkaasti koska tiedän miten haitallista porukkaa nämä ovat yhteiskunnan kannalta.

    Eli haitallisten asioiden tuputtaminen kärjistää mielipiteitäni entisestään, ei erilaisten.

    Sitten jos näitä haitallisia asioita vielä tuputtamisen lisäksi vääristellään mediassa toimittajien, poliitikoiden, ns. asiantuntijoiden, järjestöjen jne. Sekään ei edistä suvaitsevaisuuttani.

    Sen verran olen oppinut että jos yhteiskunta halutaan pitää hyvänä valtion tulisi keskittyä vain muutamien perusasioiden hoitoon, eli asukkaille tärkeiden peruspalvelujen ylläpitoon, nykyään valtion varoja syydetään aivan liikaa asioihin jotka ovat työtätekevien ihmisten arvojen vastaisia, tai pahimmillaan toimivat kansalaisten etuja vastaan ja käytetään erilaisten poliittisten tarkoitusperien edistämiseen jotka ovat yhteiskunnan kannalta haitallisia ja aiheuttavat luonnotonta yhteiskunnan kehitystä. Esimerkkeinä vaikka positiivinen syrjintä ja etuoikeudet jotka pohjautuvat etniseen tai uskonnolliseen taustaan.

  7. Keskeinen ongelma tekstissäsi on antamasi oletusarvo, että suvaitsevaisuus on sinänsä tavoiteltavaa ja hyvää. Toisin sanoen, et edes pyri miettimään onko suvaitsevaisuus hyvästä, ja jos on, niin millä perusteilla. Tämä on ongelmallista nimenomaan siksi, koska ilmeisesti tahdot estää kulttuurisodan syntymistä ja eskaloitumista, mutta silti lähdet käsittelemään koko aihetta siitä lähtökohdasta, että toinen osapuoli nyt vain on oikeassa ja heidän tavoitteensa ovat hyveellisempiä. Haluaisit astua ”hyvän” ja ”pahan” tuolle puolen, mutta pysyttelet poterossasi.

    Itse näen modernin suvaitsevaisuuden vain yhtenä individualismin tuottamana perversiona, joka tulisi heittää roskakoriin.

Kommentointi on suljettu.