Uskon evoluutioteoriaan. Minusta se on luonnollinen lähtökohta kaikelle ihmisen tarkastelulle: mistä tulemme, mikä meistä teki tällaisen. Lähtökohta toki vain, mutta hyvä lähtökohta, erehtyväinenkin, mutta mikä ei olisi.
Harva Suomessa uskoo evoluutioteoriaan. Monet sanovat uskovansa, mutta eivät koskaan mieti asiaa. Tapauskovaisia. Ihan vain miellyttääkseen biologian opea väittävät uskovansa.
Kaksi esimerkkiä päivän lehdestä.
Osteoporoosiliitto ihmettelee, että suomalaiselta napsuvat luut. Jopa puolet Suomessa sattuvista luunmurtumista on luukadon eli osteoporoosin aiheuttamia, arvioi Suomen Osteoporoosiliitto.
Mistä tämä Turun yliopiston professorin ja Osteoporoosiliiton hallituksen jäsenen Hannu Ahon mukaan johtuu?
Luukato on geenien aiheuttama sairaus. Yhdysvalloissa puhutaan skandinaavisesta sairaudesta. Se tulee hentorakenteiselle naiselle, jolla on suomalainen perimä, vaikka hän eläisi kuinka terveellisesti.
Sellainen, joka uskoo evoluutioteoriaan ja on siitä lueskellutkin, tietää, että geenit eivät ole olemassa aiheuttaakseen sairauksia. Geenit ovat olemassa lisääntyäkseen, ja geeni joka aiheuttaa kantajilleen murtuneita luita, tuskin valloittaisi maata, koska sellainen on hyvin vakavan haitta. Teoriassa geenin on mahdollista kompensoida tällainen haitta jollain valtavalla edulla, mutta voimme lähteä liikkeelle oletuksesta, että olemme kaikki perineet geenit, joilla saa terveet luut.
Mistä nämä murtumat sitten johtuisivat? Siitä millaiseen ympäristöön geenit ovat joutuneet. Tässä tapauksessa ennen kaikkea siitä, mitä kantaja syö. Kaikki tietävät Valion ansiosta, että luut tarvitsevat kalsiumia, mutta luut tarvitsevat lisäksi mm. proteiinia, magnesiumia, D-vitamiinia sekä eläinrasvasta saatavaa K2-vitamiinia. D-vitamiinia saa ennen kaikkea auringosta, mutta todennäköisesti Hannu Ahon ”vaikka kuinka terveellisesti elävä suomalainen nainen” välttää aurinkoa, koska ihmiset, jotka eivät usko evoluutioon, arvelevat auringon olevan olemassa tappaakseen meidät.
Aho osoittaa tyypillisen esimerkin virallisterveellisen etablementin ajatusketjusta:
Premissi 1: Meidän mainostamamme ruokavalio (viljaa ja sokeria ja rasvatonta maitoa) on terveellisin.
Premissi 2: Meidän ruokavaliomme ei estä luunmurtumia.
Ergo: Terveellinen ruokavalio ei estä luunmurtumia.
*
Toinen henkilö, joka ei usko evoluutioon, on Helsingin yliopiston hammaslääketieteen lehtori Eija Salmela. Hän kirjoittaa samaisen lehden yleisönosastolle, että: ”Pienten lasten hampaiden reikiintyminen on edelleen yllättävän yleistä: reikien vaurioittamia hampaita on joka viidennellä 3-vuotiaalla ja joka kolmannella 5-vuotiaalla.”
Salmela uskoo, että lasten hampaiden reikiintyminen johtuu ksylitolin puutteesta.
Jokaisella lapsella on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta, mikä tarkoittaa myös tervettä suuta ja terveitä hampaita.
Päivittäisen ksylitolipurukumin tai -pastillien käytön on monissa tutkimuksissa osoitettu vähentävän hampaiden reikiintymistä. Ksylitolia tulee saada riittävästi, vähintään viisi grammaa päivässä, jotta sillä olisi riittävä teho.
Ksylitolipastilleja tulee nauttia 1-2 kappaletta jokaisen ruokailuhetken jälkeen. Päivähoidossa olevien lasten tuleekin saada pastilleja kodin lisäksi myös päivähoidon yksikössä.
Ksylitoli on rakas suomalainen keksintö. Näköjään ksylitoli kuuluu jo YK:n määrittämiin lasten oikeuksiin. Ihmisen lajikehityksessä ksylitoli on kuitenkin aikamoisen uusi tekijä, joten evoluutioon uskova voisi kuvitella, että lasten hampaat olisi ohjelmoitu pysymään kunnossa ilmankin sitä. Vaan ei Eija Salmela.
Arkeologiaa tai paleontologiaa tai antropologiaa lukenut ihminen tietäisi, että pienten lasten hampaiden reikiintyminen ei ole ”edelleen yllättävän yleistä”: se on jo yllättävän yleistä. Se on sitä nyt, täällä. Pienten lasten hampaiden reikiintyminen ei ole myöskään yllättävän yleistä. Se on tylsä seuraus siitä, että hampaat ovat joutuneet lajikehityksessä sellaiseen ympäristöön, johon ne eivät ole kasvaneet. Nyt hampaat ovat kaloja kuivalla maalla. Aivan kuin aikuisten luutkin.
Tälle henkilölle oli ksylitoli maistunut.
Mutta tämän sanominen ei edistä hammaslääkärien asemaa. Hammaslääkäri on tyypillinen eturistiriidasta kärsivä olento: jos hän saavuttaisi tavoitteensa, hän joutuisi työttömäksi. Tämän takia hammaslääkärin ei kannatakaan yrittää estää reikiintymistä. Hänen kannattaa kaupata ksylitolia ja hammastahnoja ja tehdä paljon tarkastuksia, oikoa hampaita ja paikata reikiä.
Hänen kannattaa olla ajattelematta tätä ristiriitaa.Tällainen käytös on hammaslääkärille evolutiivisesti edullista.
Mutta toisaalta suurin osa ihmisistä ei usko evoluutioon. Joten he uskovat hammaslääkärien tekevän parhaansa, ja tämä paras on 1-2 karkkia joka ruoan jälkeen. Ja he uskovat, että tärkein prioriteetti Osteoporoosiliitonkin agendalla on tehdä itsensä tarpeettomaksi.
*
PS: Kuten tarkimmat huomaavat, otsikko on tarkoituksella kirjoitettu erikseen erotuksena kristillisestä käsitteestä uskontunnustus. Tämä kirjoitus ei ota kantaa uskontoon.
Joonas Konstig 
Paluuviite: Sisätyön vaarallisuudesta | Joonas Konstig
Jätät huomioimatta sen, että lasten hankkimisen ja kasvattamisen jälkeen (ja vähäisemmässä määrin lastenlasten hoidossa auttamisen jälkeen) tappavilla taudeilla ei ole evolutiivista merkitystä. Geenien lisääntymisen kannalta ei ole mitään väliä, murtaako niiden kantaja ranteensa 60-vuotiaana, nikamansa 70-vuotiaana tai lonkkansa 80-vuotiaana.
Geenit eivät tosiaan ole olemassa aiheuttaakseen sairauksia, mutta eivät niiden leviämistä myöskään estä myöhemmällä iällä ilmaantuvat sairaudet. Niiden vaikutus ei toki sulje pois sitä, etteikö sairastumisriskiinsä voisi vaikuttaa elämäntavoilla.
”Virallisterveelliset” eivät muuten mitenkään suosittele sokeria, vaan esittävät että sen saannissa olisi tärkeää pyrkiä vähintäänkin tietyn rajan alle.
Totta, jätin sen tästä pois selkeyden vuoksi. Koen myös, että tätä mahdollisuutta usein liioitellaan: monet vaivat, jotka tappavat myöhemmin, alkavat aikaisin ja muhivat pitkään ja haittaisivat kantajaansa jo suht varhain.
Kanadalaisessa pilottitutkimuksessa D-vitamiinin puutteella on havaittu yhteys lasten kariekseen. Lapsilla, jotka kärsivät D-vitamiinin puutteesta, oli kaksi kertaa suurempi pahan karieksen riski verrattuna lapsiin, joiden D-vitamiinitasot olivat riittävät (75 nmol/l). Hammasluu eli dentiini on luuston tapaan elävää kudosta ja siihen kulkeutuu ravinteita. ”
http://www.vitamindwiki.com/tiki-index.php?page_id=3018
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2090
Kiitos Joonas. Aivan mainio teksti, ajattelen täysin samoin. Jotenkin geeniteoria on kieroutunut. Jos ja KUN sairaus- ja terveyskeskusteluissa lyödään lopuksi ”geenikortti” pöytään niin olen myös itse kysynyt, että ei kai geenit ole olemassa aiheuttaakseen sairauksia. Tästä vastapuoli menee yleensä pienoiseen lukkoon.
kommenteissa sivusitte: Geeniperäinen negatiivinen mutaatio täytyy tulla sukusoluihin ja tämän lisäksi kantajan täytyisi saada jälkeläisiä, jotta geeni siirtyisi sukupolvelta toiselle.
HannaT: Ihmisellä on täysin samat geenit myöhemmällä iällä. Mistä tähän geenistöön hyppää ”geenistöä” joka aiheuttaa sairauksia?
Eli oletat että on sairauksia jotka ohjelmoituvat myöhemmällä iällä päälle. Olet siis yksi evoluutioteoriaa vastustava.
Kyllä siinä pointti oli: jos jokin ”live fast die young” -geeni esim. ohjaa käyttäjäänsä riskinottoon suorastaan itsetuhoisella tavalla, se voi saada eritoten mieskantajassaan hyvinkin paljon jälkeläisiä aikaiseksi, vaikka kantaja sitten kuolisikin riippuliito-onnettomuudessa (kokaiinipöllyssä) 27-vuotiaana. En vain koe, että tämä aspekti on artikkelissa kuvatuissa asioissa keskeinen. (Metsästäjä-keräilijöillä ei esim. ole luukatoa tai sv-sairauksia, ei alkavia merkkejä niistä nuorella polvella, eikä kuolinsyynä vanhoilla.)
Pete: Lukuisat suoraviivaisen perinnöllisetkin sairaudet aiheuttavat oireita vasta aikuisiällä, tsekkaa esim. Huntingtonin tauti. Kannattaa myös perehtyä geneettiseen ajautumiseen ja perustajavaikutukseen.
Pähkinänkuoressa: Geenien menestymisen kannalta ei ole merkitystä, toimivatko ne täydellisesti, riittää, että ne toimivat riittävän hyvin. Tämän vuoksi geneettinen ajautuminen, sattuman vaikutus populaation geenialleelien valikoimaan, on mahdollinen. Vaikka yksilölle seuraisi haittaa jälkeläisten kasvattamisen jälkeen (vrt. osteoporoosi), geenialleelin ei tarvitse olla edes ”live fast die young”-tyyppiä, riittää, että se on riittävän haitaton ollakseen vaikuttamatta lisääntymismenestykseen ja ollakseen häviämättä populaatiosta.
Osteoporoosi ei ole minkään yhden tai parin geenimutaation aiheuttama sairaus, vaan se on monien kansansairauksien tavoin ennemmin perinnöllisen alttiuden ja elintapojen yhteisvaikutuksena joillakin ihmisillä toteutuva riski. Luun vahvuuteen vaikuttavissa tekijöissä on perinnöllistä vaihtelua, jonka vuoksi toiset saavat osteoporoosin herkemmin kuin toiset. Tämä ei toki ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että terveluisillakin perintötekijöillä varustettu voi haitallisilla elintavoilla itselleen osteoporoosin hankkia – tai että altis henkilö voi muiden sairauksien riskiä vähentävillä ominaisuuksilla kuten hoikkuudella lisätä osteoporoosiriskiään.
[Lopusta leikattu asiattomuudet. JK]
En ole paleofysiologi, mutta toki metsästäjä-keräilijöiden luut ovat todetusti huomattavasti vahvempia, kuin viljelyyn siirtyneiden ihmisten. Kuitenkin esim. tässä tutkimuksessa
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16172511?dopt=Abstract
luustoaineistoissa trendi kohti heikompia luita on näkyvissä jo tätä ennen: Homo Sapiensin edeltäjillä on meitä vahvemmat luut ja aikaisemmilla metsästäjä-keräilijöillä vaikuttaa olleen myöhempiä metsästäjä-keräilijöitä vahvemmat luut. Luun tiheyden muuttumista metsästäjä-keräilijäyhteisöistä nykypäivään voidaankin selittää ruokavalion lisäksi / sijaan teknisten keksintöjen liikunnan määrää vähentäneellä vaikutuksella, kuten tässä ylläolevaa lainanneessa, johdannoltaan aika yleistajuisessa artikkelissa
http://link.springer.com/article/10.1007/s00198-010-1390-3/fulltext.html
Linkkaa ihmeessä, jos tiedät jotain vastakkaisiin johtopäätöksiin oikeuttavia tutkimuksia, tämä on ihan kiinnostava aihe.
Eli väität että geenistö kantaa edelleen mukanaan paskaa joka ei ilmene kuin vasta myöhemmällä iällä. Sen laukaisemiseen tarvinnee jotain tapahtua. Ettei vain yht äkkiä maanantaina puhkea. Eli joko mutaatio tai elintavoilla on osuutta asiaan. Alla elintapojen vaikutus alzheimeriin.
When the cells in your brain become insulin-resistant, you start to lose memory and become disoriented. You even might lose aspects of your personality.
In short, it appears, you develop Alzheimer’s.
As we’re learning more and more about this tragic brain disease, many neuroscience researchers looking into the root cause of how Alzheimer’s develops in people are realizing that this is less about genetics as you get older and more of a metabolic condition now commonly referred to as Type 3 diabetes.
A neuropathologist named Alois Alzheimer noticed, over a century ago, that an odd form of protein was taking the place of normal brain cells. How those beta amyloid plaques (as they’re called) get there has been a mystery. What’s becoming clear, however, is that a lack of insulin — or insulin resistance — not only impairs cognition but seems to be implicated in the formation of those plaques.
Niin ehdottomasti, elintavat ratkaisevat geenien ekspression. Minulla on ihan sama näkemys Alzheimerista kuin tuossa.
Paluuviite: Maailmanhistorian tervein kansa? | Joonas Konstig
Paluuviite: Ihmislajin ääni I: Mikä tekee kirjasta kestävän? | Joonas Konstig
Paluuviite: Evoluutio ennen ja nyt ja vuonna 1984 | Joonas Konstig