Kannattaako sinun noudattaa ravintosuosituksia?

1970-luvulta lähtien on Suomessakin opetettu kansalaisia syömään valtion virallisten ravitsemussuositusten mukaan. Kenelle ne on tarkoitettu? Tulisiko sinun noudattaa virallisia ravitsemussuosituksia? Annan vastauksen.

Ravitsemussuositukset laatii nostalgisen niminen valtion ravitsemusneuvottelukunta. Tämä keskuskomitea on Maa- ja metsätalousministeriön alainen, eikä esim. Sosiaali- ja terveysministeriön.

En tiedä kumpi on kyynistyttävämpi fakta: se, että suositukset laatii talousministeriö, vai se, että ketään ei kiinnosta protestoida, vaikka suositukset laatii talousministeriö. Ehkä tälle on jokin erityinen syynsä. Nyt se vain näyttäisi todistavan sen puolesta, että suositukset laaditaan maatalouden tarpeisiin.

Suosituksia noudatetaan kaikissa valtiollisissa laitoksissa kehdosta hautaan: sairaalat, päiväkodit, koulut ja opistot, armeija, vankilat, vanhainkodit. Niissä liikkuu isot rahat. Tämän takia talous ohjaa suosituksia. Ravintomme esimerkiksi on pohjauduttava viljaan, koska maataloutemme rakentuu sille. Ei ole olemassa vaihtoehtoa, että viralliset suositukset tuomitsisivat viljan tai edes antaisivat sille puolueettoman käsittelyn. Viljalla mennään Suomessa.

Valkoinen ydinvilja tuomitaan nykyään yhä useammin, mutta kotimaisesta täysjyvästä ei luovuta – vaikka uusi tieto toteaa, että täysimittaista keliakiaa sairastaa Suomessa 2 % väestöstä, eniten koko maailmassa, ja täysimittainen keliakia näyttäisi olevan vain jäävuoren huippu: sen alla on paljon suurempi joukko ihmisiä, jotka kärsivät gluteeniviljasta (hakuun: non-celiac wheat sensitivity tai gluten sensitivity). Me pohjalaiset hylkeensyöjien jälkeläiset olemme mahdollisesti maailman heikoimmin varustettuja elämään viljapohjaisella ruokavaliolla. Mutta näin taloutemme on rakentunut, joten tätä tuskin tullaan viralliselta taholta  edes miettimään koskaan.

Toinen esimerkki kotiinpäinvedosta on rypsiöljyn ylistys. Rypsi on uusruokaa, 1970-luvulla syömäkelpoiseksi jalostettu rehukasvi, jonka öljystä on hurjaa vauhtia tehty kansallinen projekti. Sitä kehutaan, koska se kasvaa täällä. Oliiviöljy ei tue kansantalouttamme.

*

Kansanterveys on kansan terveyttä. Se ei koske yksityisen ihmisen terveyttä. Se ei edes yritä tutkia sinua. Se tutkii joukkoja ja toimii numeroilla. Kuten Turgenevin Isien ja poikien Bazarov sanoo: Ei tutkijakaan ole kiinnostunut jokaisesta koivusta erikseen, vaan koivusta yleensä. Ja hyvä niin, niin tilastotieteen on tarkoituskin. Mutta keskeinen ristiriita on siinä, että yksityistä ihmistä ei kiinnosta kansanterveys vaan omansa. Nämä asiat ovat melko samankaltaisia, mutta silti eri asioita.

Esimerkiksi suola. Meille kerrotaan, että suolaa tulisi välttää, koska se nostaa verenpainetta. Kaikkien tulisi välttää. Kyse on tilastomatematiikasta. On laskettu, että jos keskivertosuomalainen syö päivässä 6.5 grammaa suolaa, ja keskivertosuomalaisen verenpaine on z… niin tavoiteverenpaineeseen pääsyyn vaadittaisiin keskimäärin 6.5 miinus z määrä suolaa. Aloitetaan kansanvalistuskampanja, jotta suolankäyttökeskiarvo per kansalainen laskisi. Lasketaan, että kampanja maksaa Q euroa ja sillä hypoteettisesti säästettäisiin N henkeä, joten kampanja kannattaa.

Mutta sinun verenpaineesi saattaa olla kunnossa. Se saattaa jopa olla alhainen. Sinä saatat jopa kärsiä natriuminpuutteesta. Mutta tottelet silti kansanterveysmääräystä, ja karsit suolansaantiasi. Tilasi pahenee. Kansanterveys ei kärsi, vaikka sinä kärsitkin, koska sinä pienennät suolansyöntitilastoja. THL on tyytyväinen, sinä et.

Toinen esimerkki: raskaana oleville sallitaan Suomessa maksamakkaran syönti, mutta ei maksan syönti, koska maksasta saa väitetysti liikaa A-vitamiinia. Mutta ei ole mitään maagista eroa siinä, maistatko pienen haarukallisen maksapihviä vai levitätkö leivän päälle tuhdisti maksapateeta – saat saman määrän A-vitamiinia. Mutta perustelu ei olekaan tarkoitettu yksilöille: se on simulaatiomallintamiseen perustuva yleistys, jolla on tarkoitus välttää väestötasolla A-vitamiinin liikasaanti. Sinä saatat kärsiä A-vitamiinin puutteesta, mutta koska keskivertosuomalainen ei laskelmien mukaan kärsi, sinäkään et saa syödä maksaa – muussa kuin vähäsen, pateemuodossa. (1)

Tämä on epidemiologiaa. Epidemiologia sai alkunsa kulkutaideoppina, mutta nykyään se on meitä hallitseva tilastotiede, kansanhallinnan väline. Se on kammottavan huono kertomaan, mitä yksityisen ihmisen pitäisi tehdä, koska se ei yritäkään sitä. Tätä ei juuri ymmärretä. (Kiinnostuneille suosittelen Gary Taubesin kirjaa Good Calories Bad Calories.)

Kansalliset ravitsemussuositukset, kuten kaikki kategoriset säännöt, suunnataan pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan. Kaikkien pitää pystyä noudattamaan niitä. Joten kaikki viestit pitää karsia mahdollisimman simppeleiksi, hankalat asiat yksinkertaistaa, mutkat oikoa, rönsyjä karsia. Vaikka se tekisi väkivaltaa totuudelle ja järjelle. Vaikka se kieltäisi maksapihvin, mutta ei samaa maksaa kermaan ja silavaan sekoitettuna pateena. Vaikka solujemme tärkeimmästä elektrolyytista natriumista jouduttaisiin tekemään mörkö.

*

Toinen keskeinen tapa, jolla kansanterveysvalistus on mahdollisesti ristiriidassa sinun omiesi kanssa on tämä: se tähtää mahdollisimman vähään. Se tähtää pienimpään määrään radikaaleja lopputuloksia (hyvän tai huonon radikaaleja). Se ei tähtää täydelliseen terveyteen, ei edes hyvään. Sitä ei kiinnosta voivatko ihmiset hyvin. Se tähtää pitämään ihmiset minimissä, hengissä, se haluaa, että heikoimmatkin selviytyvät, että vähimmälläkin pärjää. Se tutkii kuinka vähällä voi pärjätä, kuinka alas riman voi asettaa. Tämä johtuu siitä, että riman nostaminen maksaa kamalasti. Verorahoja.

Vitamiinien ja mineraalien ja proteiinien, kaiken arvokkaan kohdalla puhutaan saantisuosituksista, mutta näillä on taipumus taittua kohti minimisaantisuosituksia. Ei  puhuta optimisaannista. Minimi saavutetaan (keripukki ja riisitauti vältetään), sitten täytetään vatsa edullisilla ja kotimaisilla tuotteilla. Tämä on ravintosuositusten tavoite. Kasviksia suositellaan aina, vaikka niissä ei ole mitään maagista eikä hirveästi ravinteitakaan, mutta ne ovat harmittomia.

Samoin sinun mahakasvattisi saattaa hyötyä maksapihveistä saatavista vitamiineista ja mineraaleista. A-vitamiini on olennaisen tärkeää esim. kehon symmetrian ja silmien kehitykselle – kaksi asiaa jotka vaikuttavat lapsesi kauneuteen. Mutta kansanterveys ei ole kiinnostunut hyötymisestä tai kauneudesta. Se on kiinnostunut riskien vähentämisestä.

*

Tämä kaikkihan on ihan tasa-arvoista, mutta sinä ehkä haluat enemmän.

Tai ehkä et. Ehkä tyydyt siihen, että kärsit samoista vaivoista kuin kaikki muutkin ja pidät sitä normaalina ja jotenkin turvallisena. Pidät normaalina, että vyötäröllä on samat kymmenen kiloa liikaa kuin muillakin. Että tarvitset päivittäin käsirasvaa, huulirasvaa, kasvorasvaa, vartalorasvaa ja rasvaa kantapäille. Että koko ajan on pikku nälkä ja ruoan jälkeen ja busseissa aina nukuttaa; että sinulla on ilmavaivoja ja ”stressivatsa”, ja ladot ostoshihnalle korvaamattomia ruoansulatusjogurtteja. Pidät normaalina, että perheesi on kipeä kymmenen kertaa vuodessa ja riippuvainen lääkärihoidoista, jota olisi ollut mahdotonta antaa vielä pari sukupolvea sitten. Pidät hyväksyttävänä osteoporoosia ja kasvojen luuston alikehittymistä niin, että tarvitaan vuosikausien oikomishoitoa. Nämä ovat ihmisen osa, ja hyi ja häpeä niille, jotka koettavat näitä välttää.

Mistään tästä ei ole haittaa kansanterveydelle – eikä juuri kansantaloudellekaan, koska kansantalouteen kuuluu lääkintätoimi ja rasvatuubikauppiaat.

Jos sen sijaan haluat enemmän, ravitsemussuositukset eivät auta sinua. Ne eivät yritäkään sitä. Ne pyrkivät vetämään sinut takaisin sen perusterveen tai perussairaan, katsannosta riippuen, kansan joukkoon, josta yrität kohota. Tekosi on julkea. Sehän on poliittinen. Se vastaa sellaisiin kysymyksiin kuin: Saako toinen olla terveempi kuin toinen? Saako ihminen harjoittaa vapauttaan etsiä tietoa ja soveltaa sitä parhaaksi näkemällään ja kokemallaan tavalla?

Monien mielestä ei. Monia se pelottaa. Että joku lipeää ruodusta. Liian hyvää ruokaa tehnyt  keittäjä saa potkut päiväkodista.

Muista tämä, kun viralliset tahot seuraavaksi antavat lausuntojaan, kuten viimeksi  kalaöljystä. Jos näiltä Virallisilta kysytään, ei tule syödä kalaöljyä. Nimenomaan ei tule syödä, ei edes ei tarvitse. Virallisten mielestä on väärin, että hegemoniaa tullaan rapauttamaan poikkeavilla näkemyksellä. Toisinajattelu on kahdesta syystä ikävää: koska toisinajattelijat voivat olla väärässä ja koska he voivat olla oikeassa. Jos he ovat väärässä, hehän aiheuttavat haittaa itselleen, rumentavat tilastoja. Jos he ovat oikeassa, no, hehän nöyryyttävät Virallisia ja vievät näiden työn. Ja he ovat terveempiä kuin toiset, ja se on epätasa-arvoista.

Sinä saatat hyötyä kalaöljyn syönnistä…

…Mutta kansanterveys ei ole kiinnostunut sinusta, vaan tilastoista…

…Eikä kansanterveys ole kiinnostunut optimista terveydestä, vaan heikoimman selviämisestä.

Ongelmia syntyy kun puhutaan eri asioista eikä ymmärretä sitä. Osa nykyisestä sekaannuksestamme ruoan suhteen johtuu tästä.

Toiset (esim. karppaajat, paleot, urheilijat, jne.) puhuvat a1) sinun b1) optimista terveydestäsi. He kysyvät: mitä vaaditaan että juuri sinä pääset parhaimpaasi?

Toiset (Viralliset, Vihreät/vegetaristit jne.) puhuvat a2) kansan b2) minimiterveydestä. He kysyvät: kuinka vähällä suomalaiset voivat pärjätä?

Ne ovat ratkaisevasti eri asioita, vaikka näyttävätkin läheisiltä.

*

Oikeastaan tunnen sääliä virallisten ravitsemussuositusten tarjoajien nykytilannetta kohtaan. Nykyään ihmisillä on vaihtoehtona ottaa asioista itse selvää. He voivat käydä hakemassa PubMedista tai AJCN:sta sen tuoreen tutkimuksen, jota lehdessä toimittaja siteerasi, ja tarkistaa, puhuiko toimittaja pehmeitä. He voivat hakea tietoa ja keskustella siitä blogeissa ja foorumeilla. Tämän takia Viralliset kaverit eivät juuri koskaan viittaa tutkimuksiin. He puhuvat siitä, kuinka ”lukuisat tutkimukset” puoltavat tätä, mutta eivät nimeä yhtäkään, koska sen voisi lukea ja ruotia, tutkia mitä se oikeastaan näyttää todistavan ja mitä ei. Kirotut amatöörit tulevat rikkomaan kaveripiirin hyvää hegemoniaa. (Piirit ovat niin pienet, että kaikki päättäjät ovat kavereita keskenään, ja kavereiden kesken ei viitsi riidellä.)

Toista oli 1970-luvulla: kun auktoriteetti jyrähti, kansa mutisi ja totteli, mutisi ja totteli. Nöyrän alamaisella tavalla suomalaiset vaihtoivat kulttuuriperinteensä sietämättömän makuiseen Floraan. Koko kansalle suunnatut ravitsemussuositukset ovat tämän  kekkoslovakialaisen yhtenäiskulttuurin liikuttava jäänne.

*

Mutta: tulisiko sinun noudattaa virallisia ravitsemussuosituksia?

Kyllä, jos et vaadi parempaa.

Loppukevennykseksi tarjoan Tom Naughtonin puheen aiheesta, johon lopetin: Virallisen totuuden kulttuurin kuolemasta.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

***

Edit 9.12. Tämä artikkeli on lähtenyt lumivyöryilemään: muutaman päivän sisällä sen ovat lukeneet jo tuhannet ihmiset, eikä vauhti näytä hidastuvan. Toivotan lukijat tervetulleiksi tutustumaan myös blogini muuhun sisältöön! Pääasiani niin blogissa kuin elämässäkin on kirjoittaminen ja kirjallisuus (tägejä: Tämä kirjoittamishomma, Totaalinen romaani, Narratologia, Totuus naisista…). Joitain ruoka- ja tiedeaiheisiakin artikkeleita olen myös ehtinyt tehdä.

*

Post scriptum 10.12.2012

Helsingin Sanomat esiintyy nyt virallisterveellisen puolueen pää-äänenkannattajan roolissa: maanantain lehdessä ”kumotaan sokerimyyttejä”. Puolueen komissaarit (mm. Mikael Fogelholm ja Ursula Schwab) katsovat hoitavansa kansanterveyttä parhaiten kiistämällä sokerin olevan epäterveellistä tai lihottavaa. He suosittelevat sokerin käyttöä yhdessä kotimaisten marjojen, kotimaisen ruisleivän ja kotimaisen rypsiöljyn kanssa – ja näin rientävät todistamaan tämän artikkelini puolesta. Kiitos siitä.

Toimittajan roolissa esiintyvä Ilona Vihonen on hakenut juttua varten sokeritietoa myös – Suomen Sokerin tuotekehityspäälliköltä. Suosittelen lukijoita hakemaan terveystietonsa muualta kuin Helsingin Sanomista. Sillä välin muualla tehdään rohkeaa tutkivaa journalismia, jossa uskalletaan kysyä Is Sugar Toxic? 

102 kommenttia artikkeliin ”Kannattaako sinun noudattaa ravintosuosituksia?

  1. Paskaa koko juttu. Ensin haukutaan tilastotiede kansanterveyden mittarina ja sen jälkeen vedetään omat johtopäätökset _tilastojen_ perusteella. Vittu lähen fillaroimaan duuniin, on parempaakin tekemistä.

  2. ”Toiset (Viralliset, Vihreät/vegetaristit jne.)”
    Hoho. Mitä ihmettä kasvissyöjillä on tekemistä virallisten ”syö lihaa tai kärsit puutostaudeista”-ravintosuositusten kanssa? Tai ylipäätäänkään Vihreillä?

    • Hyvä kysymys. Liha on arvokasta, niin ravintoarvoiltaan kuin hinnaltaan. Sekä Vihreät että ei-Vihreät vegetaristit (ja teoreettisesti myös ei-vegetaristi-Vihreät, kai sellaisiakin on) pyrkivät vähentämään lihan kulutusta. Esim. koulujen kasvisruokapäivää on monet kerrat perusteltu sanomalla, että ”ei se ketään tapa vaikka kerran viikossa söisivät kasvisruokaa”. Aivan totta: rimaa voi laskea aina alemmas, ja harva siihen kuolee. Nastojen päällä voi stepata, eikä siihenkään kuole. Silti en suosittelisi. Kasvisruoka on yleensä riman laskemista. Ks. myös artikkelini ”Liha on vahva”.
      Viralliset suositukset eivät suinkaan vastusta lakto-ovo-(pesco-)vegetarismia. (Veganismia kyllä.)

      • Oletko todella perehtynyt monipuolisen kasvisruokavalion ravitsemukselliseen laatuun? Kuulostaa siltä, että et nyt itse ole oikein älyllisesti rehellisenä tässä asiassa liikkeellä, vaan haluat ajaa jotakin tiettyä ravintosuuntausta (lihansyöntiä) tunteenomaisesti. Esität muualla tekstissä hyvää ja ajatuksia herättävää kritiikkiä, mutta tällaiset perustelemattomat sivallukset vähentävät arvostustani tekstiäsi kohtaan. Etkö toisaalta juuri totea, että ravitsemusasiat ovat YKSILÖLLISIÄ – toinen voi hyvin lihapitoisella ruokavaliolla, toinen kasvisruokavaliolla? Olisi hienoa, jos ihmiset voisivat saada perusteltua tietoa erilaisista ravitsemussuuntauksista ja -näkemyksistä ilman tällaista turhanpäiväistä ja negatiivisuutta lietsovaa kuonaa. Hyvin perusteltu kritiikki on toki eri asia. Suomi on monessakin asiassa ollut pitkään yhden totuuden yhteiskunta, joko voisimme siirtyä eteenpäin kohti ”monikulttuurisuutta” ja suvaitsevaisuutta myös näissä ravitsemusasioissa?

      • Haluaisin huomauttaa, että maailmassa on, tai ainakin pitäisi olla, muitakin arvoja kuin oman ravintosaannin hiominen oletettuun täydellisyyteen. Niin kuin itse totesit, liha on arvokasta, sillä se on peräisin elävästä eläimestä, jota on ruokittu, hoidettu ja kasvatettu. Eläimelle on mahdollisesti syötetty ruokaa, joka kelpaisi myös ihmisille sellaisenaan energianlähteeksi. Liha on ravintoarvoltaan erinomaista, ja sitä voisikin kutsua luksustuotteeksi.
        Oletko ajatellut, että jos kaikki maailman ihmiset söisivät yhtä paljon lihaa kuin me länsimaalaiset, niin mistä loihdittaisiin tarpeeksi rehua eläimille? Vastaus on, että ei mistään. Ihmisen tulisi osata arvostaa lihaa, eikä mässäillä sillä tolkuttomasti, niin kuin nykyisin tuntuu olevan trendinä. Proteiininlähteitä on muitakin. Ihmiset eivät sitä vain tunnu ymmärtävän, joten koulujen kasvisruokapäivä olisikin hyvä tapa valistaa nuoresta asti monipuoliseen ruokavalioon.
        Vaikka maa- ja metsätalousministeriö yrittäisikin manipuloida ihmisiä käyttämään suomalaisia vilja- ja kasvistuotteita, niin mielestäni se on pieni paha verrattuna itsekkään länsimaalaisen ajattelutapaan, jonka mukaan juuri hänella on oikeus saada ”optimaalista” ravintoa, huolimatta muiden maailman ihmisten tarpeista tai kansamme taloudesta tai mistään muustakaan. Varsinkaan, kun nämä suositellut kasvikset ja vilja eivät oikeasti ole mitään turhia tai epäterveellisiä ruoka-aineita. Kuidunsaanti on kovin tärkeää. Varsinkin, kun vielä mainitsit ruuansulatusjogurtit jossakin kohtaa, niin argumenttisi menevät tässäkin aivan ristiin. Ruuansulatusjogurtteja joutuvat usein käyttämään esimerkiksi juuri karppaajat, jotka eivät syö tarpeeksi kuituja, vaan ahtavat ruuansulatuskanavansa täyteen rasvaa ja proteiinia, jolloin koko suolisto jumittuu.

        Ihminen on muuten sekasyöjä, mikä tarkoittaa sitä, että hyvin suuri osa ravintoaineista voidaan muuntaa kehossa tarvittavaan muotoon ja erilaisia ruoka-aineita voidaan hyödyntää hyvin monipuolisesti. Ihmisen ruuansulatuskanava on verrattavissa sian ruuansulatuskanavaan. Meidän elimistömme ei ole kehittynyt käsittelemään suuria määriä lihaa, kuten esimerkiksi koirilla tai kissoilla. Suurin rajoittava tarve ruokavaliossa ovat välttämättömät aminohapot, joita saa suurilta osin lihasta. Näiden saannin takaamiseksi ei tarvitse todellakaan syödä sitä 200 grammaa lihaa päivässä. Loppujen lopuksi ajatus siitä, että täytetään minimitarpeet ja sen jälkeen täydennetään energiatarve parhaiten saatavilla olevilla tuotteilla, on oikeastaan aika mielekäs.

        Sinulla on selvästi ollut hyvä ajatus tämän tekstin takana, mutta tietämyksesi ravitsemuksesta on aika suppeaa. On ikävää lukea tällaista, kun tietää, että luultavasti suurin osa tämänkin jutun lukijoista tietää vielä vähemmän, ovat vähemmän kykeneväisiä omaan päättelyyn ja sitten omaksuvat ideoita, jotka on tarjottu tällaisessa hienosti muotoillussa mudossa.

      • Ja sitä vielä tosiaan, että ei nämä ruokavaliot ole kilpailua siitä, kenen ruokavalio vastustaa eniten ja ankarimmin virallisia suosituksia. Sen kilpailun voittaa syömällä soraa. Vaikka ne viralliset suositukset on syytä kyseenalaistaa, ei se tarkoita sitä, että kaikki niissä suosituksissa olisi väärin. Kuten sanottua, niin paras ruokavalio on se, mikä itselle sopii: ei aiheuta vatsanpuruja, väsymystä tai muuta oireilua. Ruokavalion tiukka noudattaminen sokkona jostain raamatusta, oli se sitten THL:n paperi tai jonkun karppausintoilijan suositus, on aina riskipeliä. Itsenäinen ajattelu on pop!

      • Amen Johanna Jaakkolan ja Juhon teksteille! Viralliset ravintosuositukset eivät voi suositella juuri sinulle optimaalista ruokavaliota, koska todella – kaikki ihmiset ovat yksilöllisiä. Se on yksilön oma häpeä, jos ei osaa kuunnella kehoaan ja syödä sitä mitkä on sille hyväksi. Kirjoituksesi vaikuttaa siltä, että haluat käännyttää kaikki omalle ruokavaliollesi, vaikka samalla jää hyvin epäselväksi, että MIKSI viralliset ravintosuositukset ovat pahoja, ja oma ruokavaliosi parempi.
        Sehän on selvää, että markkinat tuottavat tarpeita, ja keskimäärin kuluttaja on tyhmä ja uskoo näitä tarpeita. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Siksi on hyvä, että viralliset ravintosuositukset ovat keskimääräiselle ihmiselle, niin ei satu ylilyöntejä suuntaan tai toiseen.

  3. Joonas,

    Arvostan sitä, että olet jaksanut etsiä argumentteja väitteidesi taakse, ja sitä että sinulla selkeästi on mielipide tästä paljon puhuttaneesta asiasta.

    On kuitenkin kohtuutonta, että kirjailija ja kirjoittamisen opettaja kirjoittaa (hienosti olet lauseet muotoillut, kyllä..) aiheesta, jonka ruotimiseen hänellä ei ole jos minkäänlaista pohjatietoa. Ensinnäkin, kyseessä ovat viralliset ravitsemussuositukset, eivätkä ravintosuositukset, kuten kirjoitat useaan otteeseen. Mikäli olisit opiskellut asiaa edes hippusen, tietäisit kyllä mitä eroa. Lisäksi niinkin nostalginen nimi kuin valtion ravitsemusneuvottelukunta on maa- ja metsätalousministeriön alainen ihan syystä. Ja syy ei siis ole se, että näin saataisiin kaikki korruptoituneet ekonomit pohtimaan, minkälainen ruoankäyttö tukisi suomalaista taloutta parhaiten. Maa- etuliite viittaa siis maatalouteen, jonka alaisena toimii elintarviketeollisuus sekä elintarvikkeiden tutkimuslaitokset. Elintarviketieteiden alaan puolestaan sisältyy pieni ja huonosti tunnettu ravitsemustiede, minkä voit havaita kätevästi esimerkiksi Helsingin yliopiston verkkosivuilta. Ravitsemustieteen asiantuntijat ovat kaiketi niitä henkilöitä, joiden tehtäväksi tuo ravitsemussuositusten laatiminen mielletään.

    No, niihin ravitsemuksellisiin asioihin sitten. Ravitsemussuositukset eivät ole edes niitä laatineiden henkilöiden mielestä tarkoitettu orjallisesti jokaisen yksilön noudatettaviksi, joskaan niitä myöskään tule pitää niin yhdentekevinä kuin tekstissäsi vihjaat. Ne on tarkoitettu ohjenuoraksi ja tietolähteeksi, joita voi, saa ja täytyy soveltaa oman elämäntilanteen, terveystilanteen sekä mieltymysten mukaisiksi. VRN:n verkkosivuillakin lukee: ”Ravitsemussuositukset kuvaavat väestöjen ja ihmisryhmien energian ja ravintoaineiden tarvetta tai suositeltavaa saantia”. Huom. väestöjen ja ihmisryhmien! Ei sinun henkilökohtaisia tarpeitasi, Joonas. VRN siis sanoo jo itse, että suositukset perustuvat väestötason tutkimuksiin, eivätkä kuvaa yksilön tarpeita. Eivät he siis huijaa sinua, oi kaikkivoipainen kuluttaja ja yksilö, piiskaamaan itseäsi joka kerta kun syöt sokeria yli 10 % päivittäisestä energiastasi. Tämä varmaan herättää lisää kiukkua: miksi niitä verovaroja sitten käytetään tällaiseen humpuukiin, jonka voisi VRN:n itsensäkin mielestä heittää suoraan roskakoriin? No siksi, että juuri niissä päiväkodeissa, sairaaloissa, kouluissa ja ravitsemus- sekä ravinto-alan oppilaitoksissa tiedettäisiin, minkälaista ruokaa ihmisille keskimäärin (!!) kannattaa syöttää. Ja keskimäärin juuri siksi, että tähän keskimäärään mahtuu 97 % suomalaisista. Aika paljon, minun mielestäni. Niille muille (mm. mainitsemasi keliaakikot) on sitten laadittu erikseen ravitsemussuositukset, joita löytyy Ravitsemushoitosuosituksista, http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/portal/fi/ravitsemussuositukset/erillisryhmat/ravitsemushoitosuositus/. Ja toki VRN ottaa huomioon muutkin ihmisryhmät, kuten koululaiset, vanhukset ja raskaana olevat, jotka on omissa suosituksissa eroteltu keskiarvosta.

    Niin ja niistä vihanneksista tosiaan, ne eivät todellakaan ravinteita, sillä ne on tarkoitettu koristekasvien hoitoon, hehheh. Mutta eivät ne ole silti neutraaleja, vaan sisältävät kyllä runsaasti kuituja, vitamiineja sekä kivennäisaineita. Tämän nyt luulisi jo kirjailijankin tietävän. Ja niitä kannattaa syödä siksi, että saisit enemmän kuin sen kammottavan, hui kamala, minimimäärän tarvitsemiasi vitamiineja. Asian voit tarkistaa helposti esimerkiksi osoitteesta http://www.fineli.fi, josta löytyy lähes kaikkien elintarvikkeiden ja raaka-aineiden ravintosisällöt.

    Näistä minimääristä muuten sen verran, että suosituksissa on erittäin selkeällä suomenkielellä ilmaistu fraasi: ”Ravintoaineen pienin tarve on se vähimmäismäärä, joka estää puutteen. Sitä vastaava määrä ravintoainetta ei kuitenkaan riitä ylläpitämään hyvää terveyttä ja ravitsemustilaa. Lisäksi yksittäisillä henkilöillä voi esiintyä puutosoireita.” Tässä kohtaa fiksulta kansalaiselta vaaditaan sen verran lukutaitoa, että mikäli suosituksissa on ilmaistu tietyn ravintoaineen PIENIN tarve, tarkoittaa se tosiaan sitä, että tällä määrällä vältetään sairastuminen. Onpa kamalaa, että nämä ”viralliset” ajattelevat tosiaan vain sairastumisen ehkäisyä, eivätkä optimaalista terveyttä. Ehkä voitkin asiantuntemuksellasi kertoa, kuinka saavutetaan ravitsemuksellisesti optimaalinen terveys? Ja kuinka sitä voidaan tutkia? Tällä tiedolla olisi paljon sovelluksia VRN:ssa, THL:ssä ja muuallakin.

    Sama ravintosisällön tsekkaus pätee muuten rypsiöljylle. Jos viitsit käyttää pari minuuttia oliiviöljyn ja rypsiöljyn rasvahappokoostumuksen vertailuun, huomaat ehkä, miksi sitä järkyttävää, jalostettua uuselintarviketta meille syötetään. Ravitsemuksellisten ominaisuuksien lisäksi on tietenkin ihan loogista, että Suomessa halutaan syödä suomalaisia elintarvikkeita, sillä ulkomaisten kuljettaminen sekä maksaa että saastuttaa. Lisäksi Suomessa elintarvikkeiden mikrobiologinen laatu on maailman parasta luokkaa, mikä lienee sinunkin etusi.

    Pakko vielä todeta loppuun, että on aika tylsää vaatia valtiota tutkimaan juuri sinun ja minun terveyttä erillisinä, sillä tässä maassa on noin 6 miljoonaa muutakin ihmistä.

    • En suinkaan, Laura, vaadi kenenkään tutkimaan juuri minun terveyttäni erillisenä, olen itse siitä vastuussa. Tämähän on oikeastaan koko kirjoituksen pointti: ihmisten ei tulisi luottaa väestötason suosituksiin, jos ne ovat selvästi ristiriidassa oman tarpeen ja todellisuuden kanssa.
      Ei kirjoituksessani edes suoraan tuomittu taloudellisista syistä kotiinpäinvetämistä (en inhoa taloutta) – ainoastaan huomautettiin, että taloudelliset syyt voivat vaikuttaa siihen, mitä meille terveydellisistä syistä suositellaan.
      Kiitos kun huomautit virheellisestä sananvalinnastani.

      • Koita kestää Joonas -noita virallisten tieteiden tyyppejä kyllä riittää, mutta MEIKÄLÄISIÄ on vielä toistaiseksi aika vähän. Onneksi määrämme lisääntyy hittasti mutta varmasti 🙂
        Vaikka me ei sitten ilmeisesti tunnetakaan (olisin voinut kyllä vannoa toisin) toivotan voimia. Sitä tarvitaan tässä taistelussa noita virallisia totuuksia puolustavia höpöjä vastaan. Onneksi aito tiede on meidän puolella!
        Vielä tahtosin saada vastauksen mm. rypsiöljyn (jonka muuten rasvahappokoostumus ei tod ole ihanteellinen kaikkine PUFineen), margariinien, rasvattoman maidon, kokojyväviljojen ym THL:n syöttämien ”terveystuotteiden” puolustajilta edes yhden puolueettoman ja jälkeen vuoden 2005 tehdyn tutkimuksen, jossa todettaisiin näiden tuotteiden jollainlailla edistävän terveyttämme? Ja siihen, että mikä TEIDÄN mielestänne on syy tähän terveyskatastrofiin, joka täälläkin Suomessa muhii? Tai siihen, miksi tyydyttynyttä rasvaa pitäisi välttää? -Kiitos!

  4. Tottakai suositukset ovat aina muuhunkin kuin siihen pelkkään terveysvaikutuksiin nojaavia. Yksilölliset ja perimään liittyvät vaihtelut sekä yleensäkin vaikeus seurata ravinnon ja terveyden syy-suhteita aiheuttavat sen, että tällä alueella liikutaan aika pitkälti hypoteesien varassa.

    Muutama vuosi sitten meitä suomalaisia yritettiin pakottaa miltei täysin rasvattomaan ruokavalioon. Päättelyn logiikka lienee ollut ”kansa lihoo, lihavuus on rasvaa -> rasva lihottaa”. Ironista kyllä, perunaa ja ruisleipää olisi pitänyt sitten syödä kilokaupalla joka viikko. Siinä insuliinitasapaino pistetään reippaasti sekaisin (insuliinihan on rasvaliukoinen hormoni).

    Itse siirryin epäonnisten virallisten ravintosuositusten seuraamisyritysten jälkeen (juuri kuvaamasi vatsavaivat, koko ajan väsyttää ja nälättää, paino nousee, lisäksi itselläni tuli pahoja niveltulehduksia) seuraamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota (VHH, Aki Loikkanen). Syön reippaasti rasvaa, myös jonkin verran kovaa eläinrasvaa. Nyt ei ole nälkä, vatsa voi hyvin ja paino tippui vuodessa neljä kiloa. Lisään suolaa ruokaan, ei ole kolesterolia eikä verenpainetta. Mitä vähemmän syön perunaa, sokeria ja viljaa, sen paremmin voin. Epäilen että kuulun ei-keliaakisiin vilja-allergikkoihin, nimittäin jo yhden sämpylän tai pitsan syöminen pistää vatsan sekaisin. (mitä rasvainen juusto taas ei tee)

    Se vaan jaksaa ihmetyttää että mikä suositusten vastaisesti ruokaa syövässä aikuisessa ihmisessä jaksaa kimmastuttaa. Muistaakseni olemme ainakin vielä vapaassa valtiossa eläviä oikeustoimisia yksilöitä.

  5. Ongelmana eivät ole ihmiset, jotka syövät suositusten vastaisesti (tuskin kukaan syökään orjallisesti niiden ohjeiden mukaan) vaan se, että osa näistä henkilöistä kokee tehtäväkseen todistaa niiden sisältämän tiedon vääräksi ja harhaiseksi. Lisäksi paljon liikkuu mielipiteitä siitä, kuinka valtio, teollisuus ja talous muodostaisivat jonkinlaisen hyväveli-verkoston, jolla sitten pyrittäisiin johtamaan kuluttajaa harhaan ja syöttämään huonoa ravintoa. Ihan vaan ihmisten kiusaksi, ja siksi että sitä suomalaista perunaa menisi kaupaksi. Valtion tekemää tutkimusta rahoitetaan vervaroilla, joten miksi ihmeessä sitä tehtäisiin virheellisen tiedon etsimiseksi? Miksi yliopisto kouluttaisi palkansaajien rahalla huonoja asiantuntijoita tai ”virallisia höpöjä”? En vanno akateemisuuden nimiin, en kumarra luentosalin ovia päin, enkä lue iltarukoukseksi ravitsemussuosituksia. Mutta ei kai tämä systeemi voi olla niin mätä, kuin monet ”teikäläiset” väittävät? Ja keitä ovat ”teikäläiset”?

    Niin, ja suosituksissa tosiaan lukee, kuten sanoin, että niiden pohjalla oleva tieto on havaintoaineistoa väestöryhmien ja keskiarvojen perusteella. Eli ne eivät edelleenkään kuvasta sitä, mitä jokaisen kansalaisen tulisi yksilötasolla tehdä. Ja SUOSITUKSET hei. Ei pakotukset. Kukaan ei siis ”yritä pakottaa” tai ”tuputtaa” tai ”tyrkyttää” yhtään mitään. Varsinkaan sitä kotimaista täysjyväviljaa, joka on ilmeisesti hyvin, hyvin vaarallista. Voi ei, ruispaloja! Juoskaa henkenne edestä!

    Kasviksista vielä sen verran, että linkittämäsi blogissa listan lähteenä oli ilmeisesti käytetty Finelin ”eniten ja vähiten”-hakua. Haku on sinänsä ihan kätevä, mutta ei erottele yleisimpiä saantilähteitä. Lisäksi arvot on esitetty per 100g elintarviketta. Tuskin kukaan syö munuaisia vain tyydyttääkseen vitamiinintarpeensa, tai syö ankeriasta enemmän kuin omenaa? Toisin sanoen, jos tarkastellaan yksilöillä toteutunutta saantia, niin yleisimmät saantilähteet ovat useimpien vitamiinien ja kivennäisaineiden kohdalla joko hedelmiä, marjoja, viljoja tai vihanneksia. Asiasta löytyy tutkimustietoa esimerkiksi google scholarin haun kautta (kuten löytyy muuten tyydyttyneestä rasvastakin!), joten sen voi sieltä tarkistaa. Kasvisten dumppaaminen ”neutraaliin” kategoriaan ravintoaineiden suhteen on hieman hätäiltyä, varsinkin kun asiaa ei osata tarkastella oikealla tavalla.

    • Jos joku kehtaa väittä, että täysjyväviljatuotteita, palkokasveja, soijatuotteita, rasvattomia maitotuotteita sekä nimenomaan vähärasvaista lihaa ei kehoteta ravintopyramideissa syömään, niin enpä tiedä mitä sitten. Lisäksi kaikki helkutin oopukset, jotka päivittyvät vuosivuodelta uusin painoksin, ja joita luetetaan kaikissa terveysalan oppilaitoksissa, tolkuttavat jokikisen ravintoaineen kohdalla JUURI näitä em. parhaina saantilähteinä. Luettu on. Ja. Kaikkialla kammoksutaan rasvaa (paitsi ehkä kalan), punaista lihaa, korostetaan omega-6 -pitoisten rasvojen ylisuurta terveydellistä merkitystä O-3:sten kustannuksella, jne. Joten ihminen, joka yrittää syödä oikein, jottei sairastuisi, niin minkälaisen ruokalistan hän itselleen kokoaa näiden neuvojen perusteella? Ja katsopa tämän päivän hesarin D-osiota. Ihmisiä suorastaan kehotetaan syömään sokeria ja aspartaamia.
      Eipä tarvitse kovin monen ylipainoisen ressukan kauppakärryä seurata, kun jo tietää missä mättää.
      Sitäpaitsi tiedoksesi, on aika laajalti maailmalla jo tiedossa, että ravitsemussuositukset laatineet ihmiset esim. USA:ssa ovat lähes yksinomaa jonkin teollisuudenalan jollainlailla tukemia -kuten on laita lääkebisneksessäkin. Niitä tietoja vaan ei opeteta kouluissa tai paineta hesareissa. Ja Suomeenhan ne suositukset sieltä kopioidaan -muutetaan vaan joiltain osin sopivimmiksi suomalaiseen ”ilmastoon”.
      Meikäläiset ovat niitä, jotka ovat paitsi omien kokemustensa perusteella ymmärtäneet kyseenalaistaa ”oikeanlaisen” ruokavalion, ja etsiä tietoa sieltä, missä sen (tiedon) avulla itsensä ja muita parantaneet jakavat kokemuksiaan. Kaikki ne muut ovat teikäläisiä. Eikä teikäläisissä ole mitään vikaa -pahoitteluni, jos ilmaisuni loukkasi -olin itsekin ennen sellainen.

  6. Jännä juttu muuten, että virallisia tahoja syytetään aina jonkilaisesta bisneksen teosta ihmisten terveyden kustannuksella, korruptiosta jne. Kukaan ei kuitenkaan koskaan kritisoi ”vastarannan kiiskiä”, vaikka he tekevät bisnestä omalla ideologiallaan!

  7. Olipa hyvä blogikirjoitus, kiitos. Kasvisten osalta olen hieman eri mieltä, mutta siihen puoleen on muualla jo ainakin osiittain vastattu. Ruuan tuotantotavalla, kuten myös sen valmistustavalla on myös merkitystä. Elävällä ravinnolla on merkitystä. Niistä kaikista löytyy internetistä tietoa niille jotka haluavat.

    Joku kysyi rasvoista lisää. Laitan oheen linkin, jossa ne on mielestäni kuvattu selkeästi, tosin englannin kielellä: http://www.health-report.co.uk/saturated_fats_health_benefits.htm

    Siksi laitan myös linkin suomalaiseen videoon, jossa D-vitamiinin lisäksi käsitellään jossain määrin myös öljyjä http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=ki75PX1hD0E

  8. Hassua että ei-asiantuntijaa yritetään painaa alas sillä, että hänellä ei ole alan koulutusta, vaikka hänellä on lähdeviitteet ja kaikki tärkeimmät alan julkaisut ja tutkimukset ovat netistä saatavilla. Jos taas olisi ja olisit jonkun yrityksen palveluksessa ja tienaisit sillä, niin sinun väitettäisiin edistävän omaa asiaasi. Olet juuri oikea henkilö kirjoittamaan aiheesta. Jokaisella täytyy olla oikeus vastaavaan. Jos taas olisi asiantuntemusta ja et kuitenkaan tienaisi siitä, ainakaan yksityisesti, niin sinua yritettäisiin halventaa muulla tavoin. Esimerkkejä löytyy. Samoin rohkeita edelläkävijöitä.

    Noista virallisista ravitsemustieteilijöistä sen verran, että kannattaa hiukan tutkia mitä heidän opinto-ohjelmaansa kuuluu. Heitä koulutetaan hallintovirkamiehiksi; opiskelu painottuu siihen, palvelemaan mm. sairaaloita: mikä ruoka ei sovi tiettyyn lääkkeeseen jne. Ravintoon ja etenkin terveyteen liittyvä oppimateriaali on hyvin rajallista ja tulee tietyltä kustantamolta ja opetusta dominoi kiistelty alan henkilö. jolla on sidoksia eri teollisuusaloihin. Opiskelu on siis ainakin osittain aivopesua. Jos ei lisäksi ole omaa kunnianhimoa täydentää opintoja, jää näkemys erilaisesta ravinnosta ja sen vaikutuksesta väkisinkin kapeaksi. Jos lisäksi haluaa hyviä virkoja, ei kannata esitellä julkisesti eriäviä mielipiteitä. Onneksi monet yritykset ovat kuitenkin havainneet mainitsemani seikat ja ovat alkaneet etsiä ja palkata ravinnosta oikeasti tietäviä asiantuntijoita ihan muualta. Maailma muuttuu.

    Oletteko muuten koskaan joutuneet sairaalaan joksikin aikaa. Muistatteko millaista ravintoa siellä tarjottiin.

    • Formaalin koulutuksen saaneet nousevat aina takajaloilleen, jos heidän alansa asiantuntijana esiintyy henkilö, joka ei ole istunut samojen professoreiden luennoilla. Se on ihan odotettavissa ja ymmärrettävää käytöstä ihmiseltä. Oli ala mikä tahansa.

    • Lähdeviitteiden merkitseminen ja ”alan tärkeimpien julkaisujen ja tutkimusten lukeminen” ei vielä pätevöitä ketään ravitsemusasiantuntijaksi. Tieteellistä tutkimusta on joka lähtöön, eikä kaikki tieto ole samanarvoista. Artikkeleiden lukemiseen tarvitaan myös ymmärrystä substanssin lisäksi esimerkiksi siitä, onko kyseisen tutkimuksen menetelmät valittu oikein kyseenomaista tutkimuskysymystä ajatellen, onko tutkimukset sokkoutettuja ja miten, onko vaste ja muuttuja sekä tilastolliset analyysit valittu järkevästi, saadaanko tilastollisesti merkitseviä tuloksia ja erityisesti ovatko ne merkittäviä käytännössä.

      Kaiken lisäksi PubMedin kokonaisten artikkeleiden lukemiseen tarvitaan käyttäjätunnukset tai esimerkiksi IP-tunnistus yliopiston koneilta. Kaikki tieteellinen tieto ole kaikkien saatavilla. Ollakseen uskottava tutkimustuloksiin viittaava keskustelija, on aiheellista lukea artikkelista muutkin kohdat kuin abstrakti ja yhteenveto-osuus.

      Toki ravinnosta voi esittää mielipiteitä, mutta se on eri asia kuin keskustella ravitsemustieteestä tieteellisiin artikkeleihin ja niiden ymmärtämiseen pohjautuen.

      • On muuten todella harmi, ettei tiede ole tässä mielessä avointa. Aiemmin yliopiston kirjastoon pääsi halutessaan selaamaan tiedejulkaisuja, nyt yhä suurempi osuus niistäkin tilataan verkkolehtinä, jotka vaativat lukuoikeuden. Tiedä häntä sitten, jos kirjastolta kysymällä pystyisi pääsyn kiinnostaviin artikkeleihin saamaan.

        Jottei nyt mentäisi ihan täysin ohi aiheen, palataan Joonaksen tekstiin tutkimuksiin viittaamisen osalta: teet aika pitkälle vieviä johtopäätöksiä siitä, että hegemonia olisi tutkimuksiin viittaamattomuuden syy. Et itsekään pidä kustannustehokkaana ”vänkäämistä” blogikommenteissa, miten oletat tutkijoilla olevan moiseen aikaa?

        Toistan tässä nyt itseäni, mutta pohjoismaisten ravitsemussuositusten päivitysryhmä esittää, kuten toivot, suosituksen taustalähteitä ja toivoo lisäksi kommentteja luonnokseen. Mikäli siis huomaat puutteita, suosittelen sinua ehdottamaan mielestäsi luotettavampia tutkimuksia lähteiksi.

      • Tämän varmasti mielellään vahvistavat koko THL:n väki.
        Luojalle kiitos, vaikka ateisti olenkin, meillä on upea valikoima (kiitos netin) niitä uskottavia tutkimustuloksiin viittaavia henkilöitä (yleensä ulkomaalaisia), jotka Laura K, täyttävät kriteerisi, ja pääsevät näitä ”tieteellisisä tietoja” tarkastelemaan, MUTTA jotka myös auliisti JAKAVAT tämän tavapulliaiselta pimitettävän tiedon tavapulliaisille -ja vielä semmoisessa käytännön muodossa, että tavapulliainenkin sen ymmärtää. Ja on aika hassua, että niiden, jotka vankasti näyttävät seisovan tämän VIRALLISEN tiedon, ja sen heidän mielestään oikeilla metodeilla kootun ravitsemustiedon takana, ei näe näillä foorumeilla jakelevan ajatuksiaan. He istuvat tyynesti ruudin uudelleen keksijän kalliiksi käyvillä palleillaan ja hokevat samaa bullia kuin sinäkin, tärkeinä, eivätkä tule koskaan niine ravitsemusneuvoineen parantamaan ketään -ainakaan ilman lääkkeitä (jos sitäkään tapaa voi parantamiseksi kutsua..). Se tulkinta -Laura K ja muut samanhenkiset, jota te viljelette on jo niin nähty (-viimeiset 40-vuotta), että ehdottaisin, että virittäisitte aivan omat keskustelupalstanne jonnekin muualle ja jättäisitte nämä tämmöiset meille, jotka oikeasti ETSIVÄT tietoa oman henkiriepunsa ja terveytensä säilyttämiseksi.

Kommentointi on suljettu.