Kannattaako sinun noudattaa ravintosuosituksia?

1970-luvulta lähtien on Suomessakin opetettu kansalaisia syömään valtion virallisten ravitsemussuositusten mukaan. Kenelle ne on tarkoitettu? Tulisiko sinun noudattaa virallisia ravitsemussuosituksia? Annan vastauksen.

Ravitsemussuositukset laatii nostalgisen niminen valtion ravitsemusneuvottelukunta. Tämä keskuskomitea on Maa- ja metsätalousministeriön alainen, eikä esim. Sosiaali- ja terveysministeriön.

En tiedä kumpi on kyynistyttävämpi fakta: se, että suositukset laatii talousministeriö, vai se, että ketään ei kiinnosta protestoida, vaikka suositukset laatii talousministeriö. Ehkä tälle on jokin erityinen syynsä. Nyt se vain näyttäisi todistavan sen puolesta, että suositukset laaditaan maatalouden tarpeisiin.

Suosituksia noudatetaan kaikissa valtiollisissa laitoksissa kehdosta hautaan: sairaalat, päiväkodit, koulut ja opistot, armeija, vankilat, vanhainkodit. Niissä liikkuu isot rahat. Tämän takia talous ohjaa suosituksia. Ravintomme esimerkiksi on pohjauduttava viljaan, koska maataloutemme rakentuu sille. Ei ole olemassa vaihtoehtoa, että viralliset suositukset tuomitsisivat viljan tai edes antaisivat sille puolueettoman käsittelyn. Viljalla mennään Suomessa.

Valkoinen ydinvilja tuomitaan nykyään yhä useammin, mutta kotimaisesta täysjyvästä ei luovuta – vaikka uusi tieto toteaa, että täysimittaista keliakiaa sairastaa Suomessa 2 % väestöstä, eniten koko maailmassa, ja täysimittainen keliakia näyttäisi olevan vain jäävuoren huippu: sen alla on paljon suurempi joukko ihmisiä, jotka kärsivät gluteeniviljasta (hakuun: non-celiac wheat sensitivity tai gluten sensitivity). Me pohjalaiset hylkeensyöjien jälkeläiset olemme mahdollisesti maailman heikoimmin varustettuja elämään viljapohjaisella ruokavaliolla. Mutta näin taloutemme on rakentunut, joten tätä tuskin tullaan viralliselta taholta  edes miettimään koskaan.

Toinen esimerkki kotiinpäinvedosta on rypsiöljyn ylistys. Rypsi on uusruokaa, 1970-luvulla syömäkelpoiseksi jalostettu rehukasvi, jonka öljystä on hurjaa vauhtia tehty kansallinen projekti. Sitä kehutaan, koska se kasvaa täällä. Oliiviöljy ei tue kansantalouttamme.

*

Kansanterveys on kansan terveyttä. Se ei koske yksityisen ihmisen terveyttä. Se ei edes yritä tutkia sinua. Se tutkii joukkoja ja toimii numeroilla. Kuten Turgenevin Isien ja poikien Bazarov sanoo: Ei tutkijakaan ole kiinnostunut jokaisesta koivusta erikseen, vaan koivusta yleensä. Ja hyvä niin, niin tilastotieteen on tarkoituskin. Mutta keskeinen ristiriita on siinä, että yksityistä ihmistä ei kiinnosta kansanterveys vaan omansa. Nämä asiat ovat melko samankaltaisia, mutta silti eri asioita.

Esimerkiksi suola. Meille kerrotaan, että suolaa tulisi välttää, koska se nostaa verenpainetta. Kaikkien tulisi välttää. Kyse on tilastomatematiikasta. On laskettu, että jos keskivertosuomalainen syö päivässä 6.5 grammaa suolaa, ja keskivertosuomalaisen verenpaine on z… niin tavoiteverenpaineeseen pääsyyn vaadittaisiin keskimäärin 6.5 miinus z määrä suolaa. Aloitetaan kansanvalistuskampanja, jotta suolankäyttökeskiarvo per kansalainen laskisi. Lasketaan, että kampanja maksaa Q euroa ja sillä hypoteettisesti säästettäisiin N henkeä, joten kampanja kannattaa.

Mutta sinun verenpaineesi saattaa olla kunnossa. Se saattaa jopa olla alhainen. Sinä saatat jopa kärsiä natriuminpuutteesta. Mutta tottelet silti kansanterveysmääräystä, ja karsit suolansaantiasi. Tilasi pahenee. Kansanterveys ei kärsi, vaikka sinä kärsitkin, koska sinä pienennät suolansyöntitilastoja. THL on tyytyväinen, sinä et.

Toinen esimerkki: raskaana oleville sallitaan Suomessa maksamakkaran syönti, mutta ei maksan syönti, koska maksasta saa väitetysti liikaa A-vitamiinia. Mutta ei ole mitään maagista eroa siinä, maistatko pienen haarukallisen maksapihviä vai levitätkö leivän päälle tuhdisti maksapateeta – saat saman määrän A-vitamiinia. Mutta perustelu ei olekaan tarkoitettu yksilöille: se on simulaatiomallintamiseen perustuva yleistys, jolla on tarkoitus välttää väestötasolla A-vitamiinin liikasaanti. Sinä saatat kärsiä A-vitamiinin puutteesta, mutta koska keskivertosuomalainen ei laskelmien mukaan kärsi, sinäkään et saa syödä maksaa – muussa kuin vähäsen, pateemuodossa. (1)

Tämä on epidemiologiaa. Epidemiologia sai alkunsa kulkutaideoppina, mutta nykyään se on meitä hallitseva tilastotiede, kansanhallinnan väline. Se on kammottavan huono kertomaan, mitä yksityisen ihmisen pitäisi tehdä, koska se ei yritäkään sitä. Tätä ei juuri ymmärretä. (Kiinnostuneille suosittelen Gary Taubesin kirjaa Good Calories Bad Calories.)

Kansalliset ravitsemussuositukset, kuten kaikki kategoriset säännöt, suunnataan pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan. Kaikkien pitää pystyä noudattamaan niitä. Joten kaikki viestit pitää karsia mahdollisimman simppeleiksi, hankalat asiat yksinkertaistaa, mutkat oikoa, rönsyjä karsia. Vaikka se tekisi väkivaltaa totuudelle ja järjelle. Vaikka se kieltäisi maksapihvin, mutta ei samaa maksaa kermaan ja silavaan sekoitettuna pateena. Vaikka solujemme tärkeimmästä elektrolyytista natriumista jouduttaisiin tekemään mörkö.

*

Toinen keskeinen tapa, jolla kansanterveysvalistus on mahdollisesti ristiriidassa sinun omiesi kanssa on tämä: se tähtää mahdollisimman vähään. Se tähtää pienimpään määrään radikaaleja lopputuloksia (hyvän tai huonon radikaaleja). Se ei tähtää täydelliseen terveyteen, ei edes hyvään. Sitä ei kiinnosta voivatko ihmiset hyvin. Se tähtää pitämään ihmiset minimissä, hengissä, se haluaa, että heikoimmatkin selviytyvät, että vähimmälläkin pärjää. Se tutkii kuinka vähällä voi pärjätä, kuinka alas riman voi asettaa. Tämä johtuu siitä, että riman nostaminen maksaa kamalasti. Verorahoja.

Vitamiinien ja mineraalien ja proteiinien, kaiken arvokkaan kohdalla puhutaan saantisuosituksista, mutta näillä on taipumus taittua kohti minimisaantisuosituksia. Ei  puhuta optimisaannista. Minimi saavutetaan (keripukki ja riisitauti vältetään), sitten täytetään vatsa edullisilla ja kotimaisilla tuotteilla. Tämä on ravintosuositusten tavoite. Kasviksia suositellaan aina, vaikka niissä ei ole mitään maagista eikä hirveästi ravinteitakaan, mutta ne ovat harmittomia.

Samoin sinun mahakasvattisi saattaa hyötyä maksapihveistä saatavista vitamiineista ja mineraaleista. A-vitamiini on olennaisen tärkeää esim. kehon symmetrian ja silmien kehitykselle – kaksi asiaa jotka vaikuttavat lapsesi kauneuteen. Mutta kansanterveys ei ole kiinnostunut hyötymisestä tai kauneudesta. Se on kiinnostunut riskien vähentämisestä.

*

Tämä kaikkihan on ihan tasa-arvoista, mutta sinä ehkä haluat enemmän.

Tai ehkä et. Ehkä tyydyt siihen, että kärsit samoista vaivoista kuin kaikki muutkin ja pidät sitä normaalina ja jotenkin turvallisena. Pidät normaalina, että vyötäröllä on samat kymmenen kiloa liikaa kuin muillakin. Että tarvitset päivittäin käsirasvaa, huulirasvaa, kasvorasvaa, vartalorasvaa ja rasvaa kantapäille. Että koko ajan on pikku nälkä ja ruoan jälkeen ja busseissa aina nukuttaa; että sinulla on ilmavaivoja ja ”stressivatsa”, ja ladot ostoshihnalle korvaamattomia ruoansulatusjogurtteja. Pidät normaalina, että perheesi on kipeä kymmenen kertaa vuodessa ja riippuvainen lääkärihoidoista, jota olisi ollut mahdotonta antaa vielä pari sukupolvea sitten. Pidät hyväksyttävänä osteoporoosia ja kasvojen luuston alikehittymistä niin, että tarvitaan vuosikausien oikomishoitoa. Nämä ovat ihmisen osa, ja hyi ja häpeä niille, jotka koettavat näitä välttää.

Mistään tästä ei ole haittaa kansanterveydelle – eikä juuri kansantaloudellekaan, koska kansantalouteen kuuluu lääkintätoimi ja rasvatuubikauppiaat.

Jos sen sijaan haluat enemmän, ravitsemussuositukset eivät auta sinua. Ne eivät yritäkään sitä. Ne pyrkivät vetämään sinut takaisin sen perusterveen tai perussairaan, katsannosta riippuen, kansan joukkoon, josta yrität kohota. Tekosi on julkea. Sehän on poliittinen. Se vastaa sellaisiin kysymyksiin kuin: Saako toinen olla terveempi kuin toinen? Saako ihminen harjoittaa vapauttaan etsiä tietoa ja soveltaa sitä parhaaksi näkemällään ja kokemallaan tavalla?

Monien mielestä ei. Monia se pelottaa. Että joku lipeää ruodusta. Liian hyvää ruokaa tehnyt  keittäjä saa potkut päiväkodista.

Muista tämä, kun viralliset tahot seuraavaksi antavat lausuntojaan, kuten viimeksi  kalaöljystä. Jos näiltä Virallisilta kysytään, ei tule syödä kalaöljyä. Nimenomaan ei tule syödä, ei edes ei tarvitse. Virallisten mielestä on väärin, että hegemoniaa tullaan rapauttamaan poikkeavilla näkemyksellä. Toisinajattelu on kahdesta syystä ikävää: koska toisinajattelijat voivat olla väärässä ja koska he voivat olla oikeassa. Jos he ovat väärässä, hehän aiheuttavat haittaa itselleen, rumentavat tilastoja. Jos he ovat oikeassa, no, hehän nöyryyttävät Virallisia ja vievät näiden työn. Ja he ovat terveempiä kuin toiset, ja se on epätasa-arvoista.

Sinä saatat hyötyä kalaöljyn syönnistä…

…Mutta kansanterveys ei ole kiinnostunut sinusta, vaan tilastoista…

…Eikä kansanterveys ole kiinnostunut optimista terveydestä, vaan heikoimman selviämisestä.

Ongelmia syntyy kun puhutaan eri asioista eikä ymmärretä sitä. Osa nykyisestä sekaannuksestamme ruoan suhteen johtuu tästä.

Toiset (esim. karppaajat, paleot, urheilijat, jne.) puhuvat a1) sinun b1) optimista terveydestäsi. He kysyvät: mitä vaaditaan että juuri sinä pääset parhaimpaasi?

Toiset (Viralliset, Vihreät/vegetaristit jne.) puhuvat a2) kansan b2) minimiterveydestä. He kysyvät: kuinka vähällä suomalaiset voivat pärjätä?

Ne ovat ratkaisevasti eri asioita, vaikka näyttävätkin läheisiltä.

*

Oikeastaan tunnen sääliä virallisten ravitsemussuositusten tarjoajien nykytilannetta kohtaan. Nykyään ihmisillä on vaihtoehtona ottaa asioista itse selvää. He voivat käydä hakemassa PubMedista tai AJCN:sta sen tuoreen tutkimuksen, jota lehdessä toimittaja siteerasi, ja tarkistaa, puhuiko toimittaja pehmeitä. He voivat hakea tietoa ja keskustella siitä blogeissa ja foorumeilla. Tämän takia Viralliset kaverit eivät juuri koskaan viittaa tutkimuksiin. He puhuvat siitä, kuinka ”lukuisat tutkimukset” puoltavat tätä, mutta eivät nimeä yhtäkään, koska sen voisi lukea ja ruotia, tutkia mitä se oikeastaan näyttää todistavan ja mitä ei. Kirotut amatöörit tulevat rikkomaan kaveripiirin hyvää hegemoniaa. (Piirit ovat niin pienet, että kaikki päättäjät ovat kavereita keskenään, ja kavereiden kesken ei viitsi riidellä.)

Toista oli 1970-luvulla: kun auktoriteetti jyrähti, kansa mutisi ja totteli, mutisi ja totteli. Nöyrän alamaisella tavalla suomalaiset vaihtoivat kulttuuriperinteensä sietämättömän makuiseen Floraan. Koko kansalle suunnatut ravitsemussuositukset ovat tämän  kekkoslovakialaisen yhtenäiskulttuurin liikuttava jäänne.

*

Mutta: tulisiko sinun noudattaa virallisia ravitsemussuosituksia?

Kyllä, jos et vaadi parempaa.

Loppukevennykseksi tarjoan Tom Naughtonin puheen aiheesta, johon lopetin: Virallisen totuuden kulttuurin kuolemasta.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

***

Edit 9.12. Tämä artikkeli on lähtenyt lumivyöryilemään: muutaman päivän sisällä sen ovat lukeneet jo tuhannet ihmiset, eikä vauhti näytä hidastuvan. Toivotan lukijat tervetulleiksi tutustumaan myös blogini muuhun sisältöön! Pääasiani niin blogissa kuin elämässäkin on kirjoittaminen ja kirjallisuus (tägejä: Tämä kirjoittamishomma, Totaalinen romaani, Narratologia, Totuus naisista…). Joitain ruoka- ja tiedeaiheisiakin artikkeleita olen myös ehtinyt tehdä.

*

Post scriptum 10.12.2012

Helsingin Sanomat esiintyy nyt virallisterveellisen puolueen pää-äänenkannattajan roolissa: maanantain lehdessä ”kumotaan sokerimyyttejä”. Puolueen komissaarit (mm. Mikael Fogelholm ja Ursula Schwab) katsovat hoitavansa kansanterveyttä parhaiten kiistämällä sokerin olevan epäterveellistä tai lihottavaa. He suosittelevat sokerin käyttöä yhdessä kotimaisten marjojen, kotimaisen ruisleivän ja kotimaisen rypsiöljyn kanssa – ja näin rientävät todistamaan tämän artikkelini puolesta. Kiitos siitä.

Toimittajan roolissa esiintyvä Ilona Vihonen on hakenut juttua varten sokeritietoa myös – Suomen Sokerin tuotekehityspäälliköltä. Suosittelen lukijoita hakemaan terveystietonsa muualta kuin Helsingin Sanomista. Sillä välin muualla tehdään rohkeaa tutkivaa journalismia, jossa uskalletaan kysyä Is Sugar Toxic? 

102 kommenttia artikkeliin ”Kannattaako sinun noudattaa ravintosuosituksia?

  1. On todella ikävää, jos joku tosiaan kokee viralliset suositukset uhkaaviksi, harhaisiksi ja määräileviksi. Tarkoitus on (ja miksi se olisikaan mitään muuta kuin) edistää kansanterveyttä. Mitä tuohon koulutusasiaan tulee, niin aivopesua se ei missään nimessä ole. Opiskelen itse juurikin ravitsemustiedettä, ja enemmän kuin mitään muuta, on meille toitotettu sitä miten kaikki tieto tulee kyseenalaistaa ja mieltää vähintäänkin jossain määrin puolueelliseksi. Opinto-ohjelmaan, kuten kurssien nimiin paneutuminen ei anna koko kuvaa siitä, mitä ja miten yliopistossa opetetaan. Ja voin vannoa, että tämä ”olette elintarviketeollisuuden kätyreitä”-ajattelutapa alkaa jo vähän naurattaa. Hallintotieteilystä puhumattakaan.

    On olemassa yleisimpiä käsityksiä tähän liittyvistä aiheista (kuten että kasviksia kannattaa syödä) mutta jokaisella on ja tulee olemaan oikeus kyseenalaistaa se. Oleellista onkin, kannattaako ”elä ja anna toisten kuolla”-mentaliteettia viljellä (kuten blogikirjoituksessa ei ole tehty, kommenteissa kylläkin) vai tyydymmekö siihen, että juuri se hyväksi havaittu tapa toimia on omalla kohdallamme hyvä. Minulle se riittää. On olemassa syy siihen, miksi viralliset suositukset ovat mitä ovat, ja se on siksi että yleiset käsitykset ovat tutkimusten perusteella niiden mukaisia. Mutta ei ole varmaa, etteikö jokin muu tieto voisi olla paikkansapitävää. On hyvä kuulla vastakkaisia mielipiteitä ja samalla asettaa oma näkökulma uudelleen puntarille, mutta ihan turhaa lytätä koko ”koneisto” ja ”viralliset höpöt” paskanpuhujiksi…Peace.

    BTW, olisi kiva kuulla, VV, miksi ne kasvikset ovat sitten pahasta, jos eivät hyvästäkään.

    • Tuskin kukaan koko koneistoa onkaan lyttäämässä, mutta aina viime vuosiin asti ruoan terveyskeskustelun ”virallista puolta” on jokseenkin arveluttavin tarkoitusperin ajaneet pari (yliopistollakin vaikuttanutta ja vaikuttavaa) hassua naamaa. Nämä ovat vaihtelevalla menestyksellä puolustaneet tutkimuksiaan televisiossa ja muissa medioissa ottamatta huomioon, tai yleensäkään pystymättä kovinkaan kriittisesti käsittelemään huomioita tai puutteita omien väittämiensä takana olevissa tutkimuksissa.

      Samasta syystä monet ovatkin alkaneet omaehtoisesti kyseinalaistaa aiemmin luotuja suosituksia ja käsityksiä siitä, mikä on oikeasti terveellistä, koska siihen ei päättävien tahojen osalta olla kyetty.

      On mukava kuulla, että nuoremmat sukupolvet ovat kuitenkin ottaneet kyseinalaistamisen ja tieteellisen tutkimuksen vähemmän henkilökohtaisesti. Ainakin haluan toivoa niin.

    • Mitä tarkoitat ”niillä kasviksilla”? Jos tarkoitat mainitsemiani soijaa ja palkokasveja, niin kehottaisin kuukkeloimaan aiheesta -mutta suomenkielisiltä sivuilta on oikeastaan turha etsiä yhtikäs mitään. Lectins, phytates ja vaikka beans.. ja sitten se soy. -Varsinaista terveyttä 🙂

  2. Miten toi Laura Manner voi elintarviketieteiden opiskelijana olla noin tietämätön. Mitä se sellainen on, että opiskelee kyseenalaistamatta yhtään lukemaansa 😀
    Joonaksen kirjoitus on pohtiva ja keskustelua herättävä, mutta tää Laura on kohtuu jyrkkä mielipiteissään joka on niin tyypillistä oman alansa jarruttamista uutta ehkä parempaa tietoa vastaan.
    Tietenkin viralliset ravintosuositukset pitää ottaa vakavasti koska niin iso osa ihmisistä ilman omaa valintaa syö näitten suositusten pohjalta tehtyä ruokaa ja luottaa siihen.
    Elinikä on ihmisillä noussut, mutta myös sairastelu, missä vika? Ravinnon laatu on pudonnut lyhyelle aikaa rajusti, perunat enää pelkkää tärkkelystä. D-vitamiini hävitetty aika lahjakkaasti luonnosta saatavasta ravinnosta. Eikö tuolla ole oma merkityksensä tässä kaikessa?
    Olen itse myös opiskelija ja se ruoka mitä meille syötetään on hyvää mutta niin hyvälaatuisen energian köyhyyttä täynnä. Samaan törmää sairaalassa jos sinne joutuu, jatkuva nälkä. Ja en ole yksin tämän kanssa, moni läheiseni valittaa samaa ja kiikuttaa eväitä mukanaan.
    Ylimääräisissä eväissä meillä on mukana jotain ihan muuta kuin perunaa ja viljaa! Sitä oikeaa kunnon ravintoa jossa on hyvää polttoainetta ilman tyhjän hiilarin tankkausta ja lihomista.
    Miten niin iso osa suomalaisia voi olla väärässä jättäessään mm. viljat ja perunan pois ja päästen näin eroon vaivoistaan ja saavan tarvitsemaansa lisäenergiaa?
    Ketä nykyajan viralliset ravintosuositukset palvelee?

    Ja mikä tässä systeemissä eniten rasittaa on ruokakauppojen tarjonta, että jos jotain kunnon ruokaa haluat on ravattava hakemassa sitä ees taas pitkien välimatkojen päästä erikoismyymälöistä. En halua jatkaa enää niiden lisäainesotkujen syöntiä jotka ovat peittäneet kauppojen hyllyt varkain vähän kerrassaan.

    Ongelma ovat nuo julkiset ruokalat ja isot ruokakauppa ketjut tarjontansa kanssa 😦

  3. Niinpä niin. Sairaaloilla harvoin on tekemistä virallisten ravitsemussuositusten kanssa, sillä niiden ruokatuotantoa määrittelee pitkälti budjetti. Toki on poikkeuksiakin, mutta olen kyllä samaa mieltä siinä että siellä ei kyllä herkkuja paljon tarjoilla.

    Tarkoituksena ei nyt ole haukkua niitä, edelleenkään, jotka ravitsemussuosituksia kyseenalaistavat, koska itsekin teen niin. Tyhjät hiilarit, D-vitamiini, ja perunan tärkkelyspitoisuus ovat olennaisia asioita, joihin on hyvä kiinnittää huomiota, mutta ne tuskin kuuluvat tähän keskusteluun.

    Luulenpa, että blogitekstin tarkoituksena oli herättää ajatuksia siitä, kuinka ”virallisen” tiedon tulkitsemisessa kannattaa käyttää hieman medianlukutaitoa, ei niinkään keskustelua eri ravintoaineryhmistä ja ruokaideologioista. Se, miksi olen mielipiteessäni niin jyrkkä, hyvä Katie, johtuu siitä, että blogitekstin sisällön puolesta ei oltu tehty mielestäni riittävää taustatyötä (on esimerkiksi vastuutonta väittää, että suola ei aiheuttaisi korkeaa verenpainetta) ja aiheesta oli vedetty tarpeettomia ja yleistäviä johtopäätöksiä. Sama ilmiö on valitettavan yleinen, kun keskustellaan ruoasta ja ravinnosta. On harmi, että jotkut kokevat tämän olevan suuri taistelu virallisia tahoja vastaan. Keskustelu tietenkin on paikallaan ja kannattaa aina, mutta pitääkö nyt ihan sotimaan lähteä.

    Ja mitä nyt oman alansa jarruttamiseen ja tietämättömyyteen tulee, niin kiitos kohteliaisuudesta mutta ei kannata tämän yhden mielipidekirjoittelun perusteella vetää mitään johtopäätöksiä minun aivotoiminnastani. Täällä kyllä osataan keskustella suuntaan jos toiseen ja luoda uusia ideoita. Ihan niinkuin missä tahansa muuallakin riippumatta siitä, ollaanko yliopistossa, työpaikalla tai kotisohvalla, tai ollaanko rasvaajia, karppaajia tai virallisia höpöjä. Haluan kirjoittaa omalla nimelläni, koska on tosi tylsää jos ei voi seisoa sanojensa takana.

    • Sanoit: Niinpä niin. Sairaaloilla harvoin on tekemistä virallisten ravitsemussuositusten kanssa, sillä niiden ruokatuotantoa määrittelee pitkälti budjetti. Toki on poikkeuksiakin, mutta olen kyllä samaa mieltä siinä että siellä ei kyllä herkkuja paljon tarjoilla.

      Onko sinulla tuostakaan minkä sortin todellista kokemusta ja tietoa?
      Tekstisi sisällöt pitkälti liirun laarumia.

      Olen keskustellut ravitsemusterapeutin kanssa näistä, joka töissä yhdessä Suomen suurimmista sairaaloista. Ja kyllä vain, ihan on yleinen linja tuo että virallisia ravitsemussuosituksia käytetään siellä.

      Terveyskeskuksissa seinillä julisteita ja hyllyissä lehdyköitä joissa ruokapyramideja ja lautasmalleja nyky tietoon perustuen älyttömillä ratkaisuilla. Perunaa??

      Ehket itse ymmärrä blogistin tekstin sisältöä ja pointtia ”kannattaako sinun noudattaa ravintosuosituksia”. Kyllä, tuo on aiheena nyt täällä.

  4. Mielenkiintoista keskustelua, mutta aika lailla ohi puhumista. Ollaanko yhtä mieltä edes siitä, että tieteellisellä tutkimuksella on mahdollista saada jotain tietoa todellisuudesta? Ei lopullista totuutta, mutta sen hetkinen paras mahdollinen tieto. Muu on kokemustietoa, jolla myös on iso merkitys ihmiselle itselleen. Tiedoksenne, että uudet pohjoismaisten ravitsemusSUOSITUKSET ovat tekeillä. Niiden tekemiseen eli tieteellisisssä lehdissä julkaistun tutkimustiedon keräämiseen ja arviointiin on neljän vuoden aikana osallistunut yli 100 tutkijaa. Tuloksena on se tämän hetkinen paras tieto sen perusteella mitä tutkimuksia kustakin asiasta on maailmalla julkaistu. Sivustolla on myös opas systemaattisten katsausten tekemiseen ja kaikki tuloksetkin näistä katsauksista on julkaistu Food and Nutrition -lehdessä, Vol 56 (2012) incl Supplements. Suosituksissa myös korostetaan, että ravitsemuksessa on kyse kokonaisuudesta – ei yksittäisten ravintoaineiden saannista. Tietysti voidaan aina väittää, että kaikki 100 tutkijaa ja kaikki ne tehdyt tutkimukset, joita on arvioitu, ovat väärässä, mutta en kyllä keksi miten muuten luotettavaa tietoa hankittaisiin. Ehkä joku teistä osaa kertoa? Ja siltä varalta, että joku tärkeä tutkimus olisi jäänyt tuolta joukolta huomiotta he pyytävät avoimesti verkkosivuillaan lähettämään puuttuvan lähteen työryhmälle ja perustelut sille, miksi se on pitäisi ottaa arviointiin. Ajatella, että ruoka saa aikaan näin kiihkeää keskustelua. Jokainenhan laittaa itse ruoan suuhunsa ja päättää itse mitä sinne laittaa. Hyvää joulun aikaa ja maistuvia jouluaterioita kaikile 🙂
    http://www.slv.se/en-gb/Startpage-NNR/

    • Ohi puhumista? Internetissä? 🙂

      On esimerkillisen machiavellimainen temppu ”pyytää” ”kansalta” ”apua”. Se takaa, että jälkeenpäin voidaan aina vedota siihen, että nyt varmasti otettiin moniäänisesti huomioon kaikki mahdolliset tutkimukset ja näin ollaan päädytty objektiiviseen totuuteen. Voidaan sanoa mitä vain: te itse lähetitte tutkimuksia, joiden pohjalta teimme nämä suositukset; te ette lähettäneet tutkimuksia, jotka olisivat kumonneet nämä suositukset.

      Politiikkaa, tämä. Onnistunutta.

      • Haluatko ensisijaisesti, Joonas, vaikuttaa ravitsemuskeskusteluun ja sitä kautta parantaa ihmisten terveyttä, vai mitä ihmettä? Luulisi tällöin myös ravitsemusneuvottelukunnan valistamisen olevan yksi aika tärkeistäkin tehtävistäsi jota kannattaisi yrittää, vaikka olisit kuinka skeptinen.

        Minusta on todella ikävää, että ravitsemuskeskustelussa puhutaan kuin virallisterveellistä ja vaihtoehtoja kannattavat ihmiset olisivat toinen toistensa vastustajia. Ihmisten terveyttähän tässä pyritään parantamaan, tavoite on yhteinen! En ymmärrä mitä muuta tarkoitusta vastakkainasettelu, keskeisten henkilöiden ja instituutioiden demonisointi ja salaliittoteorisointi palvelee, kuin samanmielisten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ei ainakaan itse asiaa.

        Olen ollut huomaavinani, että useammin ihmiset ärsyyntyvät ”totuuden” saarnaajan ylimielisestä tai vaihtoehtoisesti kritiikittömän innostuneesta asenteesta, kuin itse asiasisällöstä. Toki sillä saa irtopisteitä, jos saa ihmiset vastaamaan suuttuneina, mutta jos tavoitteena olisi todella keskustella asioista, tietty nöyryys olisi paikallaan – jos viesti ei mene perille tai vastaus on äkeä, voi miettiä miten asian seuraavalla kerralla muotoilisi sen sijaan, että poteroituisi kuvittelemaan muiden olevan asiaa vastaan. Omaakin oloa helpottaa, jos ei ole jatkuvasti puolustusasemissa vaan ymmärtää, että yhtä lailla toiset keskimäärin pyrkivät hyvään omien taitojensa, tietojensa ja arvojensa pohjalta.

  5. Ai niin. Unohtui kertoa, että niishin rasvoihin liittyvässä tutkimusten arvioinnissa oli kriteeretä oheiset viisi.
    1 requirements of fat and FA on maintenance of body functions and longevity
    2 amount and quality of fat: markers/indicators
    3 amount and quality of fat: diseases
    4 tissue markers of FA intake: markers/indicators
    5 tissue markers of FA intake: diseases

  6. Hei Joonas

    Blogitekstisi on kieltämättä selvästi ihastuttanut ja vihastuttanut monia lukijoita tasapuolisesti. Ajatus valtion ravitsemusneuvottelukunnasta maatalous- ja elintarviketeollisuuden sätkynukkena on hallintoelinten rakenteellisuutta tarkasteltaessa aivan perusteltu. Voisikohan kytkös teollisuuteen sittenkin olla historiallista perua?

    Teollistumisen ja kaupungistumisen myötä ihmiset eivät enää kyenneet keräämään ja tuottamaan ruokaansa itse. Mikä siis neuvoksi? Niiden maaseudulle jääneiden ruuantuottajien ja ahtaasti kaukana luonnosta elävien kaupunkilaisten välille oli kehitettävä linkki, elintarviketeollisuus. Lopulta kuvaan tuli mukaan myös tietoisuus ruuan ravitsemuksellisesta laadusta ja sen yhteydestä terveyteen.

    Eikö elintarviketeollisuuden, maatalouden ja ravitsemusneuvottelukunnan kytköksillä voisi olla myös myönteisiä vaikutuksia suomalaisten ravitsemukseen? Elintarviketeollisuus monessa suhteessä määrittelee mitä kansa suuhunsa työntää. Elintarviketeollisuuden saaamat raaka-aineet tulevat maatiloilta. Jos mukana kulkee asijantuntijuus ravitsemuksesta, eikö kansan luulisi saavansa suihinsa parempaa ruokaa?

    Se ns. virallinen tieto ravitsemuksesta pohjautuu laajaan tutkimusnäyttöön. Virallisten suositusten takana on laaja skaala tutkimuksia, joiden tulokset puoltavat nykyisiä suosituksia. Virallisen tiedon kohdalla on kuitenkin myös painotettava sitä, kuinka myös suosituksia vastaan olevat tutkimustulokset on huomioitu suosituksia laadittaessa. Nykyisiä suosituksia laadittaessa niitä puoltava tutkimusnäyttö on ollut suosituksia kumoavaa tutkimusnäyttöä vahvempaa.

    On myönnettävä, että ravitsemus suositukset elävät tällä hetkellä suurta murroskautta. Uutta virallisia suosituksia kuomoavaa tutkimusnäyttöä tulvii ovista ja ikkunoista. Medialla on kuitenkin paha tapa poimia esiin ainoastaan juuri näitä kumoavia tutkimuksia ja unohtaa vanhaa kantaa puoltavat uudet tutkimukset kokonaan.

    Suositusten muuttamiseen menee aikaa. Muutama, muutama kymmenen tai jopa sata kumoavaa tutkimusta ei itsessään riitä nykyisen tiedon kumoamiseksi. Vaaditaan useita meta-analyysejä, kaksisuuntaisia sokkotestejä jne. jne, että voitaisiin osoittaa jokin faktana pidetty asia vääräksi.Nykyinen kuohunta tulee varmasti vielä jonakin päivänä näkymään suosituksissa. Tai sitten ei. Aika näyttää.

    Mikäköhän mahtaa olla mielipiteesi ravitsemustieteilijöiden jumalahahmosta Pekka Puskasta, Pohjois-Karjala-projektin isähahmosta?

    Oletkohan mahdollisesti perehtynyt juuri julkaistuun Finnrisk tutkimukseen, jossa tarkastellaan suomalaisten ruokatottumuksia ja niiden yhteyttä terveyteen?

    Voisikohan olla mahdollista, että suomalaisten ylipaino, kolesteroliarvot, diabetes ym. tyypilliset kansansairaudet johtuvat juuri suosituksien noudattamatta jättämisestä ja siitä ettei perusduunari välttämättä ymmärrä niiden päälle pätkän vertaa. Suomessa myydään huikeita määriä lenkkimakkaraa ja niiden suurkuluttajia ovat mm. alemmin koulutetut yksin asuvat miehet. Lenkkimakkara tuskin kuuluu osaksi virallisia ravitsemussuosituksia.

    On hienoa nähdä, että ihmisten kiinnostus ravintoa, ravitsemusta ja terveyttä kohtaan on viime vuosien aikana kasvanut räjähdysmäisesti. Ihminen, joka löytää käsiinsä julkaisun virallisista ravitsemussuosituksista ja alkaa oman subjektiivisen terveyskokemuksensa pohjalta kyseenalaistaa suosituksia, saa puolestani syödä vaikka pahvia, jos vatsa siitä tykkää ja olo on vireä.

    Eikö kuitenkin ravitsemussuosituksiin (ja ravitsemukeen yleensäkin) perehtymättömien terveyden kannalta olisi parasta tukeutua ravitsemussuosituksiin sen sijaan, että heille sanoittaisiin syö mitä lystäät?

    Ravitsemussuositusten sisällön ja kansanterveyden välistä yhteyttä tarkasteltaessa tulisi tarkastella myös miten nämä kansansairauksia sairastavat henkilöt syövät. Suositusten mukaisesti? Tuskin.

    • Odotan Pekka Puskan eläköitymistä. Ehkä sitten tämä 50-luvun tieteeseen pohjaava keysiläinen seikkailu voidaan lopettaa. Olen niin vaatimaton, että tyytyisin eläköitymiseen, enkä edes vaatisi häneltä selitystä diabetes- ja lihavuusepidemiasta, joihin hänen aikanaan olemme ajautuneet, taikka kaikista niistä transrasvoista, joita hän suomalaisille margariineissa aikoinaan syötti – joista Harvardin Walter Willet on muuten todennut esimerkillisen suoraselkäisesti:

      ”Unfortunately, as a physician back in the 1980s, I was telling people that they should replace butter with margarine because it was cholesterol free, and professional organizations like the American Heart Association were telling us as physicians that we should be promoting this. In reality, there was never any evidence that these margarines, that were high in trans fat, were any better than butter, and as it turned out, they were actually far worse than butter.”

      • En kuitenkaan saanut vastausta siihen kysymykseeni, että jos ei tutkittu tieto kelpaa, mikä sitten? Jos sata tutkimusta osoittaa toiseen suuntaan ja kaksi toiseen voi hyvin olla, että ne kaksi tulevat muuttamaan maailman. Mutta niin kauan kuin niitä on vain kaksi, minä mieluummin tukeudun tietoon, jonka takana on sata samalla menetelmällä tehtyä, vertaisarvioitua ja samalla tavalla toistettavissa olevaa tutkimusta, jotka osoittavat samaan suuntaan. Marille kiitokset selkeästä tieteen popularisoinnista.

      • En ihan usko sen kustannustehokkuuteen, että vänkään asioista tuntemattomien nimimerkkien kanssa, suonet anteeksi. Mutta siltä varalta, että olet vilpittömällä mielellä, tässä vielä kaksi vastausta.

        Lyhyt vastaus: tiede on huomattavasti vähemmän objektiivista kuin kuvitellaan. Sitä voisi ajatella eri klikkien (puolueiden, jengien) taisteluna – taistelua rahoituksesta, maineesta ja oman näkökulman edistämisestä. Totuus ei ole mikään valttikortti, jolla heti voittaisi: se puolue voittaa, joka puhuu muut ympäri. Siksi aina tarkkana, kun puhutaan esim. ”tutkitusta tiedosta”: nämä ovat aseita siinä kamppailussa. Tämän toteamiseen ei muuten tarvitse olla edes ravintotieteen alalla (vaikka siellä on tehty suhteettoman paljon huonoa tiedettä ja siellä liikkuu isommat palkinnot kuin vaikka kielitieteessä tai antropologiassa), missä tahansa korkeakoulutuksessa sen voi huomata. (Enkä ole mikään relativisti: uskon tieteeseen, ja on olemassa totuuksia – ne vain yleensä hukkuvat näihin kahinoihin ja muuttuvat sivuseikoiksi. Tätä voi minun puolestani pitää raadollisena ihmiskäsityksenä.)

        Pitkä vastaus löytyy esim. artikkelissa mainitusta Gary Taubesin kirjasta. Ilmeisesti myös esim. tuon Tom Naughtonin elokuvasta Fat head, mutta sitä en ole nähnyt kokonaan, joten suosittelu varauksin.

      • Tiede korjaa itse itseään, tutkimusten julkaisu ja menetelmien kuvaus (lue artikkeleista myös methods-osiot!) altistavat tiedon uudelleen arvioinnille, sillä kuka tahansa tieteentekijä voi toistaa kokeet ja tarkistaa, saako niistä samalla menetelmällä samat tulokset. Menetelmien kehittyessä tulokset tarkentuvat.

        Tieteessäkin tietysti on kilpailua maineen ja mammonan saralla. Se palvelee kaikkia, sillä huonosti tehtyjä tutkimuksia ei saa julkaistua. Rahoitus puolestaan on riippuvainen julkaisujen määrästä. Tieteentekijöidenkin keskuudessa pätee siis vanha viisaus -tee työsi hyvin, siitä maksetaan.

      • Jos tarkkoja ollaan, hyvä työntekijä ja korkea palkka vain korreloivat keskenään, eikä edes hirveän vahvasti. Kausaatio se ei ole. Parhaiten tienaavat ne, jotka ovat parhaita tienaamisessa, ei työn teossa. Tästä erosta mahdollistuu kaiken maailman vääryyksiä.

        Ravintotiede on paitsi erittäin monimutkainen tiede (hirveästi muuttujia – hirveän helppo ohjailla, tulkita, selittää edulliseksi, sotkea asioita jne.) myös hyvin nuori. Keysiläinen kolesteroliteoria on jonkinlainen yritys ensimmäiseksi paradigmaksi. Itse lähtisin paljon kernaammin kannattamaan samaa paradigmaa kuin muissa biologisissa tieteissä, eli evoluutioteoreettista: https://joonaskonstig.com/2012/10/18/uskon-tunnustus/

    • Suosituksissa ei tietenkään ole vikaa sinällään. Mutta se hirvittävä vika onkin just siinä, minkälaisten tutkimusten pohjalta ne laaditaan! Suurin osa tehdyistä tutkimuksista -elleivät peräti kaikki ne, joita käytetään ”todisteina” puoltamaan mitä tahansa suosituksia- on teetetty jonkin teollisuualan rahoittamina, tai jopa heidän toimestaan. Tällä on voitu taata se, että ko. lopputulema on suosiollinen rahoittajalleen. Ja jos näin ei ollut ennen vuotta 2005, voitiin tutkimusaineistoa ”räätälöidä” täysin mielivaltaisesti, jotta lopputulos saatiin halutunlaiseksi. Asia on vähintäinkin selventävä kun puhutaan mm. aspartaamista. 100% niistä tutkijoista, jotka saivat rahoituksensa ainetta käyttäviltä yrityksiltä, ”todistivat” aineen olevan terveydelle vaaratonta. Kun taas 100% niistä tutkijoista, jotka eivät saaneet rahoitustaan näiltä yrityksiltä, päätyivät täysin PÄINVASTAISEEN lopputulokseen. Näillä eväillä sallittiin vahva hermomyrkky, aspartaami, jonka päivittäinen saantisuositus ylittyy roimasti tölkistä energiajuomaa -aikuisella. Päivittäinen saantisuosituskin laadittiin täysin samoilla keinoilla.
      FINNRISKi tukimus se vasta on ilkeä juttu. Siinä tutkittiin mm. ”karppaajienkin” (mahtoivatko edes kunnolla karpata?) veren rasva-arvoja, mutta myös koko kansan arvoja! HDL ainakin parani sekä miehillä että naisilla, mutta tulosta puistateltiin painokkaasti a la Puska kokonaiskolen nousuna. Ja karppaus tietenkin syntipukkina. Kummallisesti sitä osiota karppaajien rasva-arvoista ei olla vielä jostain syystä haluttu päästää julkisuuteen. Taisi tosiaan löytyä vaarallisia tuloksia. Mm, vaarallisia juu, mutta kenelle..

    • Tai nokkonen. Jos kaikki pellot -tai edes piskuinen osa niistä valjastettaisiin nokkosen viljelyyn, ei enää tarvittaisi kaiken maailman kasvihuonehumpuukia.

  7. Terve ihminenhän pystyy syömään aika huolettomasti mitä vaan ilman että sairastuu tai saa muita ongelmia siitä. Ja osittain siihen myös nykyiset suositukset perustuu, ihmiset kestää sen ruoan. Lisääntynyt stressi on kuitenkin alkanut tuomaan omat ongelmansa. Ihmiset ei enää kestäkkään sitä ruokaa mitä pääsääntöisesti on tarjolla. Ja kun kertaalleen sairastuu johonkin, sitten ei olekkaan enää ihan sama mitä syö. Jos koittaa pelastaa terveyttään virallisten suositusten mukaan, niin siinä voi käydä todella huonosti. Voi käydä. Olemme yksilöitä.

    Väitetään, että aikoinaan jos ”lääkäri”, mikä lie silloin ollutkaan, ei saanut ihmisen oloa paranemaan ihmisen tilaan sopivilla ruokaresepteillä vaan ihminen lopulta sairastui johonkin tautiin, oli huono lääkäri. Lääkärit siis parantivat ihmisiä sopivalla ruoalla. Kuinkas homma toimii nykyään? Homman jujuhan on siinä, että jokainen eri ruoka-aine vaikuttaa ihmiseen eri tavalla. Sillä on suuri merkitys, pienempi merkitys on sillä mitä ruoka-aine sisältää nykyisten tutkimusvälineiden valossa. Vaikka joku ruoka-aine olisi hivenaine- ja vitamiinipitoisuuksiltaan superb, se voi sairastuttaa. Eräs kansakunta on tässäkin aika vahvoilla. Heillä on lukemattomasti tietoa miten eri ruoka-aineet vaikuttaa ihmiseen. Ja varsinkin miten ne vaikuttaa jos ihminen on jo sairastunut. Jotkut ruoka-aineet pahentaa, osa ei tee juuri mitään, osa edistää parantumista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Länsimaat tutkii vitamiineja. Kaikki kannattaa kyseenalaistaa.

    On olemassa paljon tietoa ihmisen erilaisista tiloista, ominaisuuksista yms. ja kuinka ruokavalio kannattaisi rakentaa siltä pohjalta. Sitä kannattaa hyödyntää ja kokeilla. Niistä voi saada elämäänsä hyvää draivia. Päästä eroon mitä ihmeellisimmistä ongelmista, joihin ei ole löytänyt vastauksia mistään.

    Ja kerta olemme yksilöitä, yleiset suositukset sellaisenaan ovat vähintään outo lähtökohta ravitsemukseen.

    • Ihmettelen ruokavalion yksilöllisyys ehdotuksia. Ei se tuo optimiruokavalioon eroa jos toinen kuluttaa päivittäin vähän enemmän energiaa kuin toinen. Ainoan eron tekee ihmisten rakenteellinen koko. Optimiruokavalion pohja on kuitenkin kaikille homosapiens:lle täysin sama. Vai toisiko esim. sama annos jodia erilaisen olon suomalaiselle vs. saman kokoiselle thaimaalaiselle pitkässä juoksussa.

      • ”Optimiruokavalion pohja on kuitenkin kaikille homosapiens:lle täysin sama.”
        Mihin perustat tämän väitteesi?
        Kun esim. verityypin mukaisia ruokavalio-ohjeita tuli, ne teilattiin melkeinpä täysin ja pidettiin humpuukina. Nyt on kuitenkin huomattu, että eri verityypin omaavilla on erilainen suolistofloora, jonka takia erilaiset ruokavaliot sopivat toisille paremmin kuin toisille. Toiset ruoka-aineet sulaa paremmin kuin toiset.
        Ei kyse ole energian kulutuksesta, vitamiineistä, hivenaineista.. vaan siitä miten eri ruoka-aineet käyttäytyy erilasilla ihmisillä. Vlijat voi sopia toiselle ihan hyvin, toiselle ei, sama lihan, kasvisruoan yms kanssa. Eikä kyse ole oikeastaan mistään optimista vaan siitä, että ruoka ei sairastuta. Ja ruokakin on vain yksi osa tervettä elämää. Unihan on tärkein, sitten tulee ruoka, liikunta, stressittömyys, elämän hallintakeinot ylipäätään..

      • Tommi

        Veriryhmät ovat veren punasolujen ominaisuuksiin ja seerumin vasta-aineisiin perustuvia verityyppien ryhmittelyjä. Miten sama määrä jodia käyttäytyisi toisin eri veriryhmän omaavalla suomalaisella tai thaimaalaisella. Metabolia on kummallakin täysin sama pitkässä juoksussa. Omaksi optimiruokavalioperusteluksi käy esim. kaikki eläimet.

      • Ei varmaankaan, mutta mielenkiinoista on, että esimerkiksi suomalaisten jodin saanti on vähentynyt sitä mukaa, kun maitotuotteiden ja suolan käyttö on vähentynyt. Suurin osa jodista kun saadaan asiantuntijoiden mukaan näistä kahdesta. Teollisuuskin käyttää joditonta suolaa. Yleistyyköhän struuma taas?

  8. Johanna Jaakkolalle.
    Kyllä suomalaisella pitää olla oikeus ravintoon joka tuottaa optimaalisen terveyden.
    Suomalaisia on vähän pinta-alaa kohden. Emme lisäänny järjettömästi, vaan Suomen maa-ala kykenee kantamaan meidän väestömme.
    Miksi suomalaisten esimerkiksi pitäisi luopua hyvinvoinnistaan noiden järjettömästi lisääntyvien kansojen hyväksi? Heillähän olisi täysin sama mahdollisuus hyvinvointiin ilman tuota lisääntymistä.
    Miksi meidän pitäisi kantaa ”vastuumme” kantokykyviljahiilihydraattien muodossa, kun se aiheuttaa sairauksia?
    Kantokyky ei ainakaan tutkimuksessa saa olla esteenä optimia etsiessä.

    • En ole Johanna, mutta vastaan osaltani silti. Kantokyvyn huomioiminen on myös meidän kansamme osalta järkevää, koska esim. ruokakriisistä seuraavat konfliktit, ilmastonmuutoksen eteneminen ympäristövaikutuksineen sekä ylikalastamisen tuottamat kannanromahdukset koskettavat meitäkin. Länsimainen valinnanvara tuotetaan jo nyt pitkälti muiden kustannuksella, olemme kaukana omavaraisuudesta, joten ei ole mitenkään tuulesta temmattu tavoite vähentää omaa kulutusta. Suosituksissa ei ole järkeä esim. suositella uhanalaisten lajien (tai valtavan kalliiden ruoka-aineiden) käyttöä, koska realistisia mahdollisuuksia niiden säännölliseen käyttöön ei väestötasolla ole. Minun puolestani kantokykyä voisi ottaa suosituksissa huomioon enemmänkin.

      Jokaisella on toki oikeus tavoitella mahdollisimman hyvää terveyttä elintavoilla. Paljon puhutaan toisten ohi esim. kasvissyöntiasiassa. Kun yksille tärkeintä on yrittää ottaa koko kuva huomioon omissakin valinnoissa, voi toisille oma ja lasten hyvinvointi nyt olla heidän arvojensa mukaisesti tärkeämpää kuin se, ettei kaukaisten ihmisten tai omien lastenlastenlasten elämän edellytyksiä heikennetä. (näiden ei tarvitse olla edes toisilleen vastakkaisia asioita, mutta nyt alkaa mennä jo aika paljon ohi aiheen) Joka tapauksessa tiedemaailmassa kantokykyasiat ovat pitkälti biologien ja ympäristötieteilijöiden heiniä, eikä kovin monella tutkijalla ole ravitsemustieteen kentässä edes kompetenssia lähteä niitä tutkimuksissa huomioimaan. Voit olla tässä suhteessa huoletta.

  9. Vedät muuten aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä ravitsemusneuvottelukunnan työskentelystä sen pohjalta, minkä ministeriön alainen se on. Jossain toisessa kommentissa jo todettiinkin kyseisen hallintohimmelisijoituksen olevan pääosin historiallista perua.

    Oletat teollisuuden vaikuttavan voimakkaasti ravitsemusneuvottelukunnan työskentelyyn, koska suosituksessa puhutaan täysjyväviljan ja rypsin puolesta. Miksei suosituksissa sitten suositella myös runsasta lihansyöntiä ja esim. Valiolle edullista voita, vaan puuhastellaan muiden proteiinilähteiden ja rasvattoman maidon kanssa? Miksi karkit, limsat ja muut sokeriset asiat tuodaan esille ensisijaisesti vältettävinä?

    Yksi aktiivisimmista voin puolestapuhujina Suomessa on ollut muuten mm. Valion tutkimusjohtajana toiminut Kari Salminen. Tasapuolisuuden nimissä voisit epäillä yhtä lailla hänenkin tarkoitusperiään, vaikka samaa mieltä hänen kanssaan oletkin. 😉

    Vakavasti ottaen Salmisen sidonnaisuus ei tarkoita, etteikö hän voisi olla oikeassa. Myöskään talousministeriön alaisuus ei tarkoita, että teollisuus pääsisi vaikuttamaan neuvottelukunnan johtopäätöksiin. Vähemmän joutuu tekemään villejä oletuksia ja uskomaan toisista ihmisistä pahaa, kun tajuaa, että runsasta kasvisten ja täysjyväviljan käyttöä suositellaan siksi, että se epidemiologisesti vaikuttaa tämänhetkisen tutkimustiedon valossa terveelliseltä. En ole ravitsemustieteilijä, mutta tässä joitain näkökulmia:
    Esim. sydäntaudit: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19364995
    ja syövät: http://www.potilaanlaakarilehti.fi/tiedeartikkelit/ravinto-ja-syopa-ndash-tama-ainakin-tiedetaan/

    Tulehdusvasteen roolia sairauksien synnyssä sekä suolistobakteeriston, ravinnon ja näiden yhteisvaikutuksen merkitystä vasta tutkitaan, eikä saatavilla olevan tiedon perusteella ole ilmeisesti syytä vielä suosittaa juuta eikä jaata. (Tai ainakaan muuta kuin sitä vanhaa virttä: vältetään sokeria ja pullamössöä, suoli ei tykkää liiasta punaisesta lihasta vaan ennemmin kuidusta) Siksi henkilökohtaisia ravitsemussuosituksia joudutaan odottamaan vielä aimo tovi, eikä kukaan voi sanoa mitään täysin varmaa yksilölle optimiterveellisestä ruokavaliosta. Joka näin väittää, yksinkertaistaa rajusti.

    Kukaan ei tietenkään pakota syömään viljaa, jos siitä oireita saa. Asia ei ole käsittääkseni mitenkään tabu: kertyvää tietoa karppauksesta ja esim. fermentoituvien hiilihydraattien rajoituksista vatsavaivaisilla seurataan ainakin lääkärien keskuudessa kiinnostuksella.

    • Ihmettelen, kun kuitu mainitaan aina niin mainiona.
      Liukeneva kuitu:
      – Sapen sidonta eli rasvaliukoisten kuona aineiden poistaminen. Muistutan, että tämä ei poista syytä, mikä on alunperin nostanut veren kolesteroliarvoja.
      – Hidastaa vatsalaukun tyhjentymistä. Mahdollistaa tasaisemman verensokerin. Luo kylläisyyttä tyhjästä.
      – Bakteerien ravintoa (terveysvaikutukset tuntemattomat) (esim. bakteerien muodostamaa K2 vitamiinia ei voida käyttää)
      – Isona miinuksena, kuitujen haitta-aineiden vaikutus ravintoaineiden saatavuuteen ja imeytymiseen.
      – Miinuksena, geelimäisyys estää suolistoentsyymien toimintaa johtaen ravintoaineiden imeytymishäiriöihin.

      Liukenematon kuitu:
      – Miinuksena, terävät liukenemattomat kuidut aiheuttavat fyysisiä vaurioita suolen mikrovilluksiin, syöpämahdollisuus.
      – Miinuksena, mahdollinen ummetus
      – Miinuksena, selluloosakuitu täytyy avata mekaanisesti tai kuumentamalla, jotta vapautuu ravintoaineita.

      • Pikakommentteina:
        Jännä sinänsä, että villusvaurioista huolimatta runsaan kuidunsaannin on huomattu olevan yhteydessä _vähentyneeseen_ suolistosyövän riskiin.

        Esim. ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville suositellaan toki runsaskuituisten viljavalmisteiden käytön vähentämistä, jos se vaikuttaa oireita aiheuttavan. Kaikille ei aiheuta, ja esim. ummetuksesta kärsivillä fermentoitumaton kuitulisä (psyllium) riittävän nesteen kera voi helpottaa oireilua. En nyt pysty suoraan tuota Kaija Paasikiven Lääkärilehteen 2010 kirjoittamaa juttua linkkaamaan, mutta toivottavasti tämä vielä uudempi, tosi mielenkiintoinen juttu avautuu: http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/nosto35_3.pdf Vaivojen ruokavaliohoito on kuitenkin eri asia, kuin väestötasolla terveille suositeltava ruokavalio.

      • Tämä kommentti Hanna T:n kommennttiin alla tulee nyt tähän yläpuolelle. Höh. Mutta asiaan: Hanna T, kun on kysymys kuitujen terveydellisyydestä, ei se tarkoita todellakaan niitä viljan kuituja, vaan kasviksista saatavia, tai vihanneksista -miksi niitä nyt sitten halutaan kutsua. Juuri mikään luonnon otuskaan ei syö koko jyvää, vaan pyrkii sen kuorimaan, koska ymmärtää apinakin, että se kuori on vaan kuori, joka kätkee sisäänsä herkit ja ravinteet. Se oli Joonaksenkin mainitsema Ancel Keys, joka aikoinaan lanseerasi erittäin kyseenalaisella tutkimuksellaan kuitujen merkityksen ruokavaliossa, ja tämä sai viljatuotteiden valmistaja riemuitsemaan, koska nyt voitiin laittaa rahoiksi se suuri jätteen määrä, joka viljan kuorinnasta kertyi. Lue sinä vaan näitä suomalaisia tasojuttuja. Ne eivät jaksa juuri muita täällä kiinnostaakaan, kuin TEIKÄLÄISIÄ.

      • VV: Suhtaudut muihin keskustelijoihin todella pilkallisesti, ja minusta se on asiatonta ja turhaa.

        Täysjyväviljasta poistetaan toki akanat, jotka eläimetkin viljaa syödessään poistavat. Käsittääkseni lähinnä ihmiset harrastavat viljan kuorimista, koska se on valtaosalle eläimistä hankalaa. Jos olet törmännyt tutkimuksiin, joissa puhdistettu jauho todetaan täysjyvää terveellisemmäksi, tai kuidun terveysvaikutuksissa vilja kasviksia heikommaksi, laita linkkiä tai lähdeviitettä tulemaan.

        Keysin jälkeen lukuisat muutkin ovat saaneet tuloksia täysjyvän yhteydestä pienempään sydäntautien, syöpien ja diabeteksen riskiin.
        Tässä pari esimerkkiä aiheesta. Harmi, että avointen artikkelien löytäminen on niin paljon vaikeampaa kuin pelkkien tiivistelmien, ensimmäisessä esimerkissä joudut tyytymään abstraktiin tai lähtemään kirjastoon. 😦
        täysjyvä, kuitu, sydäntaudit, kakkostyypin diabetes ja lihominen http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22649266
        kuidut, erityisesti täysjyvästä, ja paksusuolen syöpä http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22074852 (esim. eturauhas- tai kohdun limakalvon syövän riskiin viljakuitu ei näytä vaikuttavan)

        Kieltämättä yksinkertaistin aihemmassa viestissäni puhuessani ”suoliston tykkäävän” kun tarkoitin ”suolistosyövän riskin kannalta on parempi”. Pahoittelut tästä, aina tekstin eri tulkintamahdollisuuksia ei heti huomaa.

      • Hanna T:lle vastakysymys viljoihin liittyen: Onko olemassa yhtään tutkimusta, jossa osoitetaan, että täysjyvä on terveellisempi kuin ei mikään jyvä? Tutkimusten valossa täysjyvä näyttäisi olevan terveellisempi kuin puhdistettu vilja, mutta koko täysjyvän terveyshömpötys perustuukin juuri tuohon, että se on terveellisempää kuin pullamössö. Toisin sanoen vähemmän haitallista. Ja sen verukkeella sitä mainostetaan sitten terveellisenä. Kaikki gluteeniviljat ovat kuitenkin äärimmäisen ongelmallisia suurelle osalle ihmisiä. Eikä vain gluteenin takia vaan esimerkiksi äärimmäisen myrkyllisen WGA-lektiinin takia. En jaksa nyt linkata lukuisia tutkimuksia, mutta googleen tai pubmedin hakuun voi laittaa ”WGA lectin” ja katsoa, mitäs tuo pikku pirulainen saa aikaan ihmisen suolistossa.

        Vuotavan suolen oireyhtymällä lienee osansa kaikissa autoimmuunitaudeissa ja viljat taitaa olla sen aiheuttaja no.1. Mikä on THL:n ja muiden virallisten tahojen reaktio tähän? Syökää lisää viljaa?

        On surullista katsoa, miten valtamedia toitottaa vuodesta toiseen samaa jargonia:

        ”Sokeri on ihan ok..”
        ”mutta aspartaami on parempi.”
        ”muutkin lisäaineet on hyvin tutkittuja ja turvallisia.”
        ”täysjyväviljassa on terveellistä kuitua ja hitaana hiilihydraattina se pitää verensokerin tasaisena”
        ”rypsiöljy on hyvä öljy.”
        ”rasvattomasta maidosta saat hyvin kalsiumia”

        Jne. jne. Vois kommentoida yhdellä sanalla: Bullshit! Onks tää nyt sitä kansanterveyden kohentamista?

      • THL:n tulokulma tällaisiin on eri. Heidän asenteensa on: Onko pakottavaa todistusaineistoa, jonka mukaan meidän pitäisi muuttaa yhtään mitään nykymenosta? Ja hyvin harvoin on, koska lääke/ravitsemustieteessä on hyvin vähän pakottavaa todistusaineistoa (vrt. kauanko tupakka-syöpäyhteyden tunnustamiseen meni). Joten he voivat sanoa ”no tämä on tällainen hypoteesi, ainahan näitä on, pitäisi tehdä tutkimuksia että onko tällä mitään vaikutusta ja tuskin on, koska aina on leipää syöty ja haluan että syödään jatkossakin” jne. Yksityinen ihminen voi onneksi tehdä omat johtopäätöksensä.

      • Pikakommenttina: pakottavaa todistusaineistoa ei tieteessä koskaan voi vaatia, eikä vahvemman tutkimusnäytön vaatimuksessa ole kyse leivänsyöntihaluista. Toki tietty konservatiivisuus on suosituksissa paikallaan, jottei liian vähäisen tutkimusnäytön perusteella suositella jotain joka sitten melkein heti joudutaan pyörtämään.

        Tupakoinnin mainonta muuten kiellettiin Suomessa -78, kun todistusaineistoa oli kertynyt 50-luvulta asti – ei paha, kun ottaa huomioon, että lääketieteen alalla uusilla innovaatioilla kestää keskimäärin 17 vuotta päästä konsensukseksi, ja pitkällisiin lakimuutosvääntöihin ryhdytään vasta tämän jälkeen. Lisäksi tuolloin ymmärrystä teollisuuden lobbauksesta oli vähemmän kuin nykyään.

        Vuotavasta suolesta kuulin itsekin vasta vähän aikaa sitten, palaan asiaan.

      • Jos HannaT kuulee vasta nyt vuotavan suolen oireyhtymästä ja silti nakkelee tänne kommentteja ”alalta”, kertoo se jo paljon. Unlearning alkakoon, palaa vasta sen suoritettuasi.

      • Paleoliitti: hyvä kysymys. Ravitsemustutkimuksissa ja -suosituksissa on aikoinaan toki lähdetty siitä, mitä kansa jo valmiiksi syö, ja ryhdytty etsimään siitä parempia versioita. En yllä otakaan kantaa siihen, olisiko suosituksia viljan osalta syytä muuttaa. Pointtini on tuossa kritisoida Joonaksen ajatusta siitä, että viljojen suosittelu perustuisi korruptioon.

        Lektiinistä ei kieltämättä löydy kauheasti juttua Lääkäreiden tietokannasta, siitä ei ole tehty Cochrane-katsausta enkä löydä siitä äkkiseltään järjestelmällistä katsausartikkelia. Lektiiniä on PubMedin perusteella tutkittu eniten 1988-89, viime vuosina into on selvästi vähentynyt, vaikkei olekaan loppunut. Englanninkielisessä Wikipediassa linkataan näköjään tutkimuksiin, joissa käsitellään lektiinin solujen korjaamista heikentävää vaikutusta (suolen limakalvo uusiutuu kokonaan n. viikossa, joten tämän merkitys jää ainakin minulle epäselväksi), lektiinien ja reuman yhteyttä (en löytänyt tutkimuksia, jossa lektiinitöntä dieettiä olisi testattu) ja lektiinin ja ”lihomishormoni” leptiinin yhteyttä (en löytänyt aiheesta kuin tuon yhden tutkimuksen). Viime vuosina lektiinejä on tutkittu ainakin potentiaalisina syöpälääkkeinä http://www.biomedcentral.com/1472-6823/5/10.

        Avittaisitko vähän? Noiden perusteella näyttö wga-lektiineistä ei näytä hirveän vahvalta, ilmeisesti olet törmännyt vakuuttavampaan tutkimusnäyttöön?

        Vuotavan suolen oireyhtymä ja Joonaksen mainitsema gluteeniyliherkkyys ovat ilmeisesti tuoretta tietoa, noista löytyy aika vähän artikkeleita, ja varsinkin gluteeniyliherkkyydestä on tuloillaan paljon tutkimuksia. Jos koette, että tutkimusnäyttö näistä asioista on nyt jo selvää, toivoisin tähänkin jotain olennaisimpia viitteitä, kun en niitä näköjään äkkiseltään itse löydä. Olin itse ajatellut jäädä odottamaan kunnon katsausartikkelia ja vahvempaa näyttöä, kun noista ensimmäisen kerran kuulin. Jonkinsorttisilla paleodieeteillä on toki tehty joitain esim. painonhallinnan tai diabeteksen suhteen lupaavia kliinisiä tutkimuksia, mutta suht. harvinaisten autoimmuunisairauksien ilmaantuvuuden tutkimiseksi koehenkilöitä pitäisi olla todella paljon ja seuranta-aikojen pitkiä, eikä tällaista seurantatutkimusta ole käsittääkseni (vielä?) tehty.

      • Edelleenkin olen sitä mieltä, että virallisten tahojen vastustaminen ja esim. THL:n väen moraalin tai motiivien perustelematon kyseenalaistaminen ei edistä ihmisten terveyttä. Jos koette, että teillä on parempaa ja uudempaa tietoa, kuin mitä ravitsemussuosituksissa on nyt käytetty, eikö kaikkien kannalta olisi paras, jos jakaisitte tämän tiedon pohjoismaisen työryhmän kanssa, ettekä keskittyisi uskottelemaan itsellenne ja muille ettei siitä mitään tulisi ”koska noiden ideologia”? Muuten syyllistytte samaan tiedon pimitykseen, kuin mistä ”virallisterveellisiä” niin kovin innokkaasti syytätte.

        Nyt olisi mahdollisuus vauhdittaa kehitystä, jonka hitautta tässä on niin päivitelty.

      • eeve: minulle ”vasta vähän aikaa sitten” = pari vuotta sitten. Ainakin silloin suolen vuotamisen merkitys oli vielä erittäin epäselvä.

Kommentointi on suljettu.