Esiintymiseni Tapiolan kirjastossa

Ohessa suora linkki esiintymiseeni Tapiolan kirjastossa to 23.5. Hyvä tilaisuus, hyvä yleisö ja Tapiolan kirjastohan on sikälikin osuva paikka, että olen kirjoittanut siellä tuoreen romaanini alkulukuja.

http://bambuser.com/v/3612499

Mainokset

Totuuden uusi painos ja uutisia

P1030333

Totuus naisista on nyt toisella painoksella. Lukijat ovat löytäneet sen ja pitäneet siitä ja maailma ei ole paha. En lähde tässä kommentoimaan vastaanottoa sen kummemmin kuin parilla asialla: Ihmiset taitavat lukea kirjoja paljon vähemmän tarkasti kuin kuvittelin. Romaanissa on tasoja, joita ei ole juurikaan huomattu ja jopa juttuja, joita ei ole ollenkaan löydetty. Ja kyllä, kirja sisältää lunastuksen nimelleen. Mutta eihän sitä nyt ole siellä alleviivattu sentään.

* Esiinnyn Tapiolan kirjastossa to 23.5. klo 18.00. Sijainti on oivallinen, koska paitsi että Tapiolan kirjasto on romaanin tapahtumapaikkoja, olen kirjoittanut romaanin ensimmäisiä lukuja siellä marraskuussa 2011. Tervetuloa paikalle!

Liityin Espoon kirjailijoihin viime vuonna, ja järjestön antologiassa Espoo – Kirjailijoiden kaupunki (2010)  grand old man Uolevi Itkonen pahoittelee sitä, ettei vielä ole kirjoitettu ”sitä” espoolaisromaania. Haluaisin nyt tarjota Totuuden tavoittelemaan titteliä The great espoolaisromaani. Sen kirjoittaja on syntyperäinen espoolainen, se tapahtuu ympäri Espoota ja kuten eräs bloggarikin kirjoitti, on kovin espoolainen. (Linkin takaa löytyy, kuten usein tapahtuu, uusia linkkejä kirjan blogiarvioihin.)

* La 25.5. on Nuoren Voiman Liiton järjestämä Sanaamo – Nuorten sanataidetapahtuma, jossa minä ja Sirpa Kähkönen annamme palautetta nuorten novelleista.

* Syksyllä aloitan luovan kirjoittamisen opettajana Kriittisessä korkeakoulussa. Kriittinen on ehkä maan paras paikka saada luovan kirjoittamisen opetusta, joten suhtaudun virkaani innolla ja antaumuksella.

* Syksyllä ilmestyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta tietoteos Dialogi kaunokirjallisuudessa (toim. Aino Koivisto ja Elise Nykänen). Se kiinnostaa, eikä kiinnostusta latista yhtään, että siinä tutkitaan myös minun kaunokirjallisuuttani.

Mitä vielä? Kaikenlaista muutakin erinomaista on tekeillä, mutta niistä ei voi vielä puhua. Hyvää helatorstaita, äitienpäivää ja mitä näitä on.

Helmi Koskikarin osso bucco

Naudan potkakiekkoja

juureksia, kuten porkkana, sipuli, lanttu, juuriselleri, palsternakka

sitruunaa

persiljaa

lihalientä

riisiä

Tee potkakiekkojen ulkoreunaan viillot, etteivät ne käpristy. Ruskista potkakiekkojen pinta kuumalla pannulla molemmin puolin. Kuutioi juurekset ja ruskista voissa. Laita valurautapataan. Kaada sekaan lihalientä, suolaa, rouhittua mustapippuria, laakerinlehtiä.

Uunissa pitkään kunnes liha on mureaa ja luuydin sulavaa.

Loppuvaiheessa lisää sekaan sitruunankuoret paksuina siivuina sekä riisiä sen verran, että lihaliemi imeytyy siihen. Ennen kuin kannat pöytään, kaada kattilaan runsaasti tuoretta persiljaa.

P1020626

Dialogin kirjoittamisesta

Siinä missä kirjoitettu lause on ajatustyön tulos, puhunta on ajatustyötä. Dialogin kirjoittaja tekee hyvin kun tiedostaa puhumisprosessin raskauden. Paitsi että puhuminen on työtä, dialogi tapahtuu yleensä kirjan kohtauksissa, jotka ovat draamallisia tilanteita. Niihin liittyy inhimillinen konflikti, edes pieni henkilöiden intressien kolahdus. Keskusteluissa voi voittaa tai hävitä, nousta tai laskea. Tämän takia kohtaus on ylipäätään kirjoitettu kohtausmuotoon. Muuten se kannattaa yleensä tiivistää yhteenvedoksi. (”He viettivät kolme tuntia Veijo Esson baarissa väitellen julkkis-Diilistä ja kotiin päästyään Jaakko nukahti eteisen matolle miettien valtavia puisia mammutteja.”)

Seuraava pätee niihin, joita kiinnostaa realistisen puhekielen kirjoittaminen ja lukeminen. Kaikki kirjoittajat eivät tavoittele realistisuutta repliikeissään, eikä tarvitsekaan. Silti uskon, että puhekielen päälle ymmärtäminen olisi heillekin hyödyllistä. Realistinen puhekieli voi itse asiassa olla kauniin poeettista ja hyvin kuvaavaa ihmiseläimen käyttäytymiselle.

*

Puhekieltä kirjoittavan kannattaa tuntea ideayksikön käsite. Ideayksikkö tai ajatusyksikkö on kielitieteilijä Wallace Chafen klassinen esitys puheen järjestymisestä, mutta allaoleva on minun omaa, sovellettua tulkintaani siitä. (Chafe alkoi esim. myöhemmin korostaa intonaation merkitystä puheyksiköissä, mutta intonaatio ei ole romaanikirjailijalle hyödyllinen käsite.)

Ideayksikkö on kognitiivinen möykky, joka sisältää yhden ajatuksen, yhden pääasian. Puhe järjestyy näiden mielenkiinnon keskuksien ympärille. Ne ovat epäselviä, jäsentymättömiä ja hyvin alkeellisia tunteellis-älyllis-ruumiillisia mielleyhtymiä, joita teemme paitsi aktiivisesti, myös reaktiivisesti eli reaktiona toisen keskustelijan sanoihin. Puhuminen on näiden pukemista sanoiksi sosiaalisessa tilanteessa. Sanoiksi puettuna IY on lyhyt, yleensä muutaman tai puolen tusinan sanan mittainen.

Yksi ideayksikkö per repliikki on hyvä lähtökohta varsinkin kirjoittaessa sellaisten hahmojen puhetta, jotka eivät ole erityisen lukeneita. Repliikeistä tulee tällöin lyhyitä, mikä on hyvä:

Ihanan lämpimält näyttää toi sun Goose.

Puhuja (lukiolaistyttö) sanoo ääneen oman kokemuksensa sellaisenaan: kaverin takki näyttää mukavan lämpimältä. Kokemus on pikemminkin fyysinen ja empatiaan perustuva kuin älyllinen, minkä takia preferoin sanaa ideayksikkö ajatusyksikön sijaan.

Kysymys-vastausparit ovat yleensä selkeitä ideayksikön mittaisia puhuntoja. Tässä nuori mies ja vanhempi asiantuntijamies keskustelevat viineistä:

Nää maksaa varmaan ihan hulluna.

Nää on tällasta keskikastia.

Jotain pari kymppiä?

Vähän enemmän.

Mother of God.

Tässä yhden repliikin sisältämät eri ideayksiköt on alleviivattu ja erotettu kauttaviivalla. Puhuja on 17-vuotias nainen, Roosa Koskikari.

Välil mä mietin et onkse oikeesti sen Ninin kans / kun se on niin vaikee aina.

Ideayksiköt ovat 1) Se [Mico] on ehkä Ninin kanssa [sillai], ja 2) Se [Mico] on vaikee [luonne]. Hän esittää jälkimmäisen yksikön selittävän ensimmäistä, mikä osoittaa, että hän on miettinyt tätä jo aiemmin ja muotoillut tulkintansa valmiiksi. Tällainen loogisesti kausaalinen ja kieliopillisesti alisteinen virke on vähän työläämpi tuottaa spontaanisti. Silloin se menisi esim. näin kömpelösti: ”Se on niin vaikee aina… / ja aina sen Ninin kaa… / ei kai… niil oo mitään…?”

*

Seuraavassa esimerkissä ideayksikkö on epävarmalle puhujalle sosiaalisesti liian raskas esittää. Hän kiertelee sitä kainosti eikä saa ajatuksiaan sanottua ollenkaan. Hän koettaa kysyä uuden johtajansa Tapanin aiempaa työkokemusta:

”Minkälaiset sulla on… että mistä tullaan… saa vähän yleiskuvaa”, Pöyskö sanoi ja punastui.

Hän kokeilee kolmea eri yksikköä tämän kysymiseen, epäonnistuu kunkin verbalisoimisessa ja punastuu: ”minkälaiset [työ]taustat sulla on... / mistä tulet [erityisesti työelämällisesti]… / [koetan kysyä tätä koska haluaisin saada] vähän yleiskuvaa [sinusta].

*

Tässä nopeatahtinen dialogi, jossa puhuminen on sosiaalista sukimista ja yhteyden muodostamista, oman ja toisten statusten testailua, pikemminkin kuin puhuntojen sisältöihin keskittymistä. Puhujat ovat 17-vuotiaat kaverukset Roosa, Safia, Hande ja Miisa:

Tanssitsä sen Muhiksen kaa?” Hande sanoi. [Tässä on ”rehellinen” ideayksikkö, jonka tarkoitus on saada tietoa kaverin vanhaintanssiparista].

”Joo”, Safia sanoi. ”Mut entiiä tykkääkse ees tanssii mun kaa.” [Tämä voi olla ajatus itsen heikosta arvosta, mutta todennäköisesti vain pyyntö saada kavereilta sukimista.]

”Hullu”, Roosa sanoi. [Roosa kiistää toiselle pahaa mieltä aiheuttavan itseuskomuksen. Tämä ei ole varsinainen ajatus saati mikään faktuaalinen väite. Kavereiden kesken ymmärretään, ettei se tietysti ole tarkoitettu loukkaavaksikaan.]

”Niin kai se nyt tykkää”, Miisa sanoi. [Miisa osallistuu Safian statuksen nostamiseen. Tanssipari Muhis tuskin on edes vilahtanut Miisan mielessä.]

”No mistä sen nyt tietää”, Safia sanoi. [Safia tykkää tästä sukimisesta, joten pyytää lisää.]

”No sä oot niin nätti”, Roosa sanoi. [Safia on nätti mutta voisi olla olemattakin, se ei ole olennaista.]

”Oot säkin hullun nätti”, Safia sanoi. [Roosan kilttinä kaverina Safia maksaa kohteliaisuuden heti takaisin.]

”No en nyt tiiä.” [Mun vuoro.]

”No oot.”

”En yhtä nätti kuin sä”, Roosa sanoi. [Roosa on kalastanut kohteliaisuuksia kieltäessään oman nättiytensä, mutta hän menee vähän turhan pitkälle, koska seuraavaksi Safia kyllästyy jankkaamaan:]

”No…”

Kenen kaa sä tanssit”, Miisa kysyi. [Roosa on kuitenkin onnistunut pitämään keskustelun itsessään. Tässä Miisalla on ajatuksena saada vastaavanlaista tietoa kuin pätkän alussa. Syvätasolla ehkä olennaisempaa kuitenkin on, että hän nostaa Roosan statusta pitämällä Roosan kiinnostavana puheenaiheena.]

Roosa nosti hartioitaan.

Ketä vaan haluis tanssii sun kaa!” Hande sanoi. [Menestys: Handen innokas (epäkieliopillinen) kehu varmasti piristää Roosaa.]

*

Kun ideayksiköitä on repliikissä useampia, ne on ketjutettava. Tämä voi olla raskas kognitiivinen työ, joten ihmiset ”koristelevat” ideayksiköt täytesanoilla, tauoilla, empimisellä. Tämä lisää puhekielen rönsyilyä ja roskaisuutta. Yleisiä täytteitä ovat konnektorit (ja, tai, mutta…), tyhjät faattiset ilmaisut (niinku, kato, tai siis, öö,) tai viittaukset ajatusprosessiin (emmä tiiä, välil mä mietin et)

Seuraava puhunta on pitkä ja kognitiivisesti sekä emotionaalisesti raskas. Äänessä on vanhempiaan muisteleva 55-vuotias talousjohtaja Tapani Koskikari.

Kyllä joskus sitten 80-luvulla kun isä oli kotonakin vielä, saatto olla liivipuku päällä, olihan se sillon jo vähän poikkeavaa. Sitten kun hänen tilansa alkoi huonontua, mä muistan et isä sano monta kertaa kuinka häntä ei vanhainkodin pyjamiin viedä. Mummi hoiti sitten kotona… Mulla on nyt tilaisuuden kunniaks isän vanha solmio.

Ensimmäiset ajatusmöykyt ovat ”isä oli kotona liivipuku päällä” (voimme kuvitella hänen mielessään häilähtävän visuaalisen muistikuvan) ja ehkä jopa erikseen ”vielä 80-luvulla”. Sitten seuraa puhujan jo aiemmin tekemä tulkinta tästä: ”olihan se poikkeavaa”. Puhekielelle ominainen katkeama osoittaa lauseen kognitiivista raskautta: Tapani aloittaa ”oli kotona” mutta katkoksen jälkeen sanookin ”saattoi olla”.

”Sitten kun hänen tilansa alkoi huonontua” on repliikissä poikkeuksellisen kirjakielinen. (Vrt. täysin puhekielinen muoto ”sit kun sen tila alko huonontuu”.) Tälle on syynsä: isän dementia on puhujalle vaikea aihe, ja hän etäännyttää sitä pakenemalla muodolliseen,  keinotekoiseen kieleen. (Aikoinaan kun kosin vaimoani, tilanne oli sen verran jännittävä, että pakenin helppoon kirjakieliseen fraasiin ”Tuletko vaimokseni” – kirjakieltä jota en normaalisti käyttäisi.) ”Mä muistan” on tyypillinen tyhjä ajatusprosessiin viittaava (ja lähes itsesuggestiivinen) täyte, jolla ostetaan lisää aikaa ja pidetään puheväylä auki. Se toimii siltana seuraavaan yksikköön, jonka ydin on käytännössä sitaatin muotoon puettu väite, jonka voi kuvitella soivan Tapanin mielessä isän äänenpainoilla: ”minua ei vanhainkodin pyjamiin viedä”. Tässä jää pinnan alle isän luonteenkuvaus, hänen ylpeytensä ja itsekunnioituksensa, ehkä jopa petoksen tunne siitä että hänen läheisensä ehdottavatkin moista.

”Mummi hoiti sitten kotona”. Puhuja alkaa olla uupunut tämän päättävän lauseen kohdalla. Hän pitää tauon (…) ja vaihtaa lopuksi uuteen aiheeseen, joka on emotionaalisesti mukavampi ja kognitiivisesti huojentavan konkreettinen: ”Mulla on isän vanha solmio [nyt kaulassa]”. Puhuja osaa katkaista IY:n abstraktilla välihuomautuksella ”tilaisuuden kunniaks”, mikä osoittaa jonkinlaista älyllistä kapasiteettia ja oppineisuutta. Yksinkertaisempi puhuja (tai hermostuneempi) ilmaisisi saman asian ketjuttamalla nämä kaksi yksikköä : ”Mulla on isän vanha solmio kaulassa. Vähän niin kuin tän tilaisuuden kunniaks.”

Todettakoon muuten samalla, että Totuus naisistassa ei ole kirjoitusvirhettä repliikissä:

Se oli se Miko jonka piti tanssii sen kanssa.

Lauseen kuulija, näkökulmahenkilö Tapani, olettaa nimen kirjoitusmuotoa tietämättä, että nimi kirjoitetaan kirjaimella ’k’. Tapania seurataan kirjassa vapaalla epäsuoralla esityksellä, joten kyseessä on kerrontatekninen leikki.

*

No, dialogi ei tietenkään ole elävän puheen nauhuri, vaan se on parhaimmillaan tyyliteltynä. Turha toisto ja liika mutkutotanoinniiku on poistettu. Myös ylenpalttinen murre, kiroilu tai änkytys jne. voi olla raskasta luettavaa. Parhaimmillaan dialogi lähenee runoutta. Mutta vielä keskeisempää on, että se kuvaa puhujien sosiaalisia suhteita ja dynamiikkaa. Se on ihmisen kaltaiselle sosiaaliselle eläimelle tavattoman kiinnostavaa.

En kirjoita dialogia sen tarkemmin kuin muitakaan lauseita. Silti saan useammin kuulla kirjojeni tarkasta dialogista kuin tarkasta lauseesta. Syy lienee yleisestä epäsuhdasta kirjallisuudessamme. Jostain syystä nekin kirjailijat, jotka ovat lauseestaan tarkkoja, usein torkahtelevat repliikkien kohdalla. Epäilen artikkelissani Dialogin jama Suomessa, että emme taida ihan ymmärtää suomen kielen poikkeuksellisuutta siinä kuinka täysin jakautunut se on kirjakieleen ja puhuttuun kieleen. Meillähän käännetään ja kirjoitetaan jopa näytelmiä kirjakielelle. Kotimaisissa elokuvissa tai tv-fiktiossa puhutaan harmittavan usein paperia.

Minusta kotimainen kulttuurimme on tässä asiassa epäonnistunut.

Totuus naisista Viikon kirjana

Pidän tärkeänä sitä, että romaanini liikkuu useammalla tasolla. Totuuden naisista voi lukea vetävänä tarinana yhden perheen kriisistä, mutta samalla se toimii syvemmällä, temaattisella tasolla muun muassa kuvauksena edistyksellisen ja perinteisen maailmankatsomuksen kolahduksesta – mikä on minusta tämän(kin) ajan keskeisiä kysymyksiä.

Ilokseni kerron, että Totuus naisista on nyt YLE:n Viikon kirja. Meillä oli Nadja Nowakin kanssa kirjasta mainio keskustelu, jossa pääsimme pinnanalaisten teemojen pariin. Keskustelusta koostettua radio-ohjelmaa pääsee kuuntelemaan Areenaan täältä:

http://areena.yle.fi/radio/1803278

Kirjailija Joonas Konstig ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Totuus naisista. Tapani on 56-vuotias mies, jolla on hyvä työ muovitehtaan talousjohtajana, vaimo ja kaksi aikuistuvaa tytärtä. Elämässä nimenomaan työ on ollut hänelle se tärkein, kunnes on pakko laittaa Elämän Tärkeimmät Asiat uuteen järjestykseen. Tragikoominen Tapani on aivan pihalla omasta elämästään. Hän on verkatehtailijan poika, josta tuli muovin ammattilainen, muovi-Tapani, joka ei ymmärrä aikuistuvia tyttäriään ja on vieraantunut vaimostaan. Jossain vaiheessa elämää on kuitenkin ymmärrettävä, että tämä on nyt tässä, mitään muuta, suurempaa ei tule. Kirjailija Joonas Konstig ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Totuus naisista. Sampo Mäkelä lukee näytteet.

Haastattelut saattavat aina sisältää pieniä spoilereita, niin nytkin. Jos aiot lukea kirjan, voit tietysti kuunnella haastattelun lukemisen jälkeen. Jos et ole vielä päättänyt lukea kirjaa, toivottavasti keskustelu saa sinut kiinnostumaan siitä.

Eetteritse ohjelma lähetetään uudestaan YLE Ykkösessä sunnuntaina 17.3. klo 8.20.

Tervetuloa, kallis kuulija – juuri sinä!

Kuva Sanna Einola

Kuinka voittaa kuolema neulesolmiolla

Kirjoitin Totuus naisista -romaanin Tapanin osuudet hyvin eläytyvällä kertojalla. Kertoja kuvaa tapahtumat päähenkilön sisäisen maailman kautta, joten ajatukset, mielipiteet ja tunteet ovat päähenkilön omia. Osa lukijoista on aina kiinnostuneita myös kirjailijan mielipiteistä ja siitä missä määrin nämä ovat samoja kuin päähenkilöllä. Joten seuraa paljastus.

Kun Tapani on toisessa luvussa yksin työpaikallaan ja häntä kuvataan näin

Hänellä oli solmio kaulassa nytkin. Se sai hänet tehokkaaksi. Asioilla oli merkitystä kun kaulassa oli solmio. Aika oli ladatumpaa, nykyhetki tärkeämpää.

nämä ovat Tapanin omia mielipiteitä, mutta voin yhtyä niihin itsekin. Pidän solmioista. Vaatteena solmio on turha, mutta mikäpä ei olisi? Solmion turhuus tekee siitä tärkeän. Solmion kantaja taistelee kaiken turhuutta vastaan lataamalla turhuuden keskelle merkitystä. Solmio roikkuu alaspäin, mutta kohottaa ylöspäin: ajan, tilaisuuden, läsnäolijat. Vaikka solmio roikkuu alaspäin, se vetää katseen ylöspäin. Kohti kasvoja, kohti jotain korkeampaa. Solmio on voittoa alhaisesta.

Sadan vuoden ajan solmio oli kaikkien miesten asuste kaikkiin tilaisuuksiin, mutta nykyään sitä pidetään sopivana vain tiettyjen alojen miehille. Erityisesti älymystö vastustaa näitä tietynlaisia miehiä. Nykymieskirjailijamme näyttävät siltä, kuin he kokisivat olevansa sitä syvällisempiä kirjailijoita, mitä huonommin he pukeutuvat. (Tai sitten he eivät ole ajatelleet koko asiaa, mutta se johtaisi niin synkkiin johtopäätöksiin, etten halua uskoa tätä.)

Joten mitä tekee mies, joka haluaa taistella kuolemaa vastaan kohottamalla päivänsä solmiolla, mutta ei halua ylipukeutua?

Hän käyttää neulesolmiota.

Neulesolmio on kaksinkertainen väliinputoaja, eri syistä. Aiemmin neulesolmio oli erityinen siksi, että se oli epämuodollinen: pehmeä, rouhea ja tasapäätyinen, erotuksena tavallisesta silkkisolmiosta, joka on formaalin kiiltävä, korskeasti kaulasta ponnistava ja miekan muotoinen. Neulesolmio, etenkin villaisena, onkin solmio rennoimmillaan.

Nykyään taas solmioita käytetään niin harvoin, että olemme kadottaneet nyanssien tajumme. Neulesolmio näyttää koulimattomaan silmään vain solmiolta. Toisin sanoen: erityisen tyylikkäältä asusteelta, joka saa miehen näyttämään niin hyvältä kuin hänen on mahdollista näyttää. Siksi jotkut voivat pitää sitä turhan hienona. Silti neulesolmio sopii melkein tilaisuuteen kuin tilaisuuteen, koska se on neulesolmio eikä voi siis koskaan olla liian tärkeilevä.

Tekstuuri tekee neulesolmion immuuniksi tylsyydelle. Vaikka se on silkkiä, se ei kiiltele turhan prameasti. Neulos voi olla tiheä taikka tällainen perinteinen väljä, jonka valmistaminen on kuulemma vaativampaa:

Kuvioituna neulesolmion tunnistaa vaakaraidasta, siinä missä tavallisissa solmioissa raidat ovat yleensä diagonaalissa. Pallot ovat toinen klassinen neulesolmiokuvio:

Ja tässäpä ratkaiseva nyanssi: siinä missä tavallisesti solmioissa musta väri on tarkoitettu yksinomaan hautajaisiin, neulesolmioissa musta on korrekti aina ja yllättäen ehkä väreistä klassisin. Kuuluisin mustan neulesolmion käyttäjä lienee James Bond. Flemingin romaani From Russia with Love kuvailee Bondin näin:

It was a dark, clean-cut face, with a three-inch scar showing whitely down the sunburned skin of the right cheek. The eyes were wide and level under straight, rather long black brows. The hair was black, parted on the left, and carelessly brushed so that a thick black comma fell down over the right eyebrow. The longish straight nose ran down to a short upper lip below which was a wide and finely drawn but cruel mouth. The line of jaw was straight and firm. A section of dark suit, white shirt and black knitted tie completed the picture.

On se nähty elokuvaversioissakin ajoittain Bondin päällä. Tämä tosin näyttää minun näytölläni vihertävältä:

500

Kasvot kuvaruudussa -elokuvassa vihainen Howard Beale julisti tuomiota mustassa neulesolmiossa, joka roikkui hänen päällään sopivan huolettomasti. Benjamin Braddock käytti mustaa neulesolmiota ravintolassa.

1310_the_graduate_08a.jpeg

Neulesolmioissa on sekin etu, että ne eivät rypisty. Ne ovat siis matkustajan luotettavin kaveri. Perillä hän purkaa matkalaukusta neulesolmiorullan, solmii sen kaulaansa, ja hänen illallisensa maistuu paremmalta.

Klassisen Herrasmies-tyylikäsikirjan kirjoittaja Bernhard Roetzel asemoi neule- ja villasolmion näin:

Villasolmioilla ja neulesolmioilla ei ole sijaa lontoolaisen gentlemannin pukeutumisessa. Hän suostuu panemaan villasolmion kaulaansa korkeintaan maaseudulla, ja neulesolmion hän jättää kernaasti taiteilijoiden, akateemikkojen, kirjailijoiden ja journalistien haltuun.

Sopii mainiosti. Enemmän neulesolmioita taiteilijoiden, akateemikkojen, kirjailijoiden ja journalistien kaulassa viestittäisi, että maailmassa on enemmän ihmisiä, jotka välittävät. Luottamus ihmisyyteen ja usko tulevaisuuteen kohoaisi heti.

Roosa Koskikarin soittolistalta + lukijahaaste

Seuraa ensimmäinen vaan ei viimeinen lukijahaaste Totuuden tiimoilta. Tarkka lukija palkitaan!

Kysymys kuuluu:

Mikä Totuus naisistan luku sisältää viittaukset sekä yhteen Ahneiden ja viattomien novelliin että Kaikki on sanottuun?

Vastaa kommenttina tämän postin alle: kerro luku ja minkälaiset sisältöviittaukset ovat kyseessä. Ensimmäiselle oikein vastanneelle postitan omistuskirjoitetun kopion Totuutta. Jos sinulla on jo oma nide, voit antaa toisen kaverille.

Kommentit sulkeutuvat 30 päivän sisällä, ja ellei oikeaa vastausta ole löytynyt, kirja menee sille, joka tarjosi ensimmäinen vastauksen, oli oikea tai ei. Olen avoin hyväksymään useamman kuin yhden oikean vastauksen, jos hyvin perustellaan.

*

En ymmärrä kirjailijoita, jotka pystyvät kuuntelemaan musiikkia kirjoittaessaan. Siksi seuraava soittolista ei olekaan minun soundtrackini, vaan Roosa Koskikarin. Kappaleet eivät ole samassa järjestyksessä kuin kirjassa.

 

 

 

 

 

 

 

Helmikuu, elämäkerta

Pyöritystä! Mahtavaa.

Tiistaina 19.2. olin Nuoren Voiman Liiton Prosak-klubilla Marko Gustafssonin haastateltavana ja lukemassa luvun kaksi Totuus naisistasta. (Kun joskus kyllästyn elämään, sen tunnistaa siitä, että lakkaan taivuttamasta taivutusmuotoja.) Valokuvan pelastaa illan toinen esiintyjä Sirpa Kähkönen.

Minähän olen sitä koulukuntaa, joka ei uskalla lukea omaa valmista kirjaansa, koska pelkää löytävänsä sieltä jonkin epätäydellisen partikkelin tai jotain, mikä on mahdollisesti tulkittavissa virheeksi. Mutta kun lukee yleisölle ääneen, sitä ei ehdi huolehtia moisesta. Lisää lukutapahtumia Suomeen!

Torstaina 21.2. kävin televisiossa Ylen Aamun kirjassa Nadja Nowakin ja Seppo Puttosen haastateltavana. Juttu löytyy Areenasta, mutta en suosittele katsomaan sitä ennen kuin olet lukenut kirjan, koska se sisältää spoilerin. Enkä puhu nyt Koskikarien autosta.

Nadja Nowak haastatteli minua radion puolelle Viikon kirjaan. Siellä päästiin syvemmälle kirjan teemoihin. Ohjelman kuulee Yle Radio 1:ssä tiistaina 12.3. klo 17.20 ja
sunnuntaina 17.3. klo 8.20. Ensimmäisen lähetyksen jälkeen ohjelma on kuultavissa Ylen Areenassa. En osaa yhtään sanoa, miten suoriuduin ensimmäisestä radiohaastattelustani. Oli yllättäen vaikea sopeutua formaattiin, että repliikkini menevät periaatteessa suoraan yleisölle, mutta kokonaisuus kuitenkin editoidaan. Silti haastattelu oli nautinto Nadjan ansiosta. Oli hyvin palkitsevaa, kuinka paljon hän kirjasta piti ja kuinka kiinnostuneena hän oli kaivanut sen pinnanalaisiakin teemoja esiin. Hyvä lukija on tärkeintä mitä kirjailija voi toivoa.

Tiistaina 26.2. vietettiin kirjan julkkareita Lavaklubilla. Tässä pidän kiitospuhetta yleisölle ja kaikille, jotka auttoivat minua kirjan synnyssä vastamalla mitä omituisimpiin kysymyksiini (”Mitä olutta nuoriso joi Leedsissä vuonna 1980?”).

64564_10151719557949186_288202291_n

Laitan vielä tähänkin kiitokset kolmelle henkilölle, jotka erityisesti mahdollistivat, että kirjasta tuli sellainen kuin se oli:

Ville Raivion tekemä työ miesten klassisen tyylin puolesta oli kirjalle paitsi resurssi myös keskeinen inspiraatio.

Turo Sumun avuliaisuus oli kallisarvoista.

Antti Virtasen ansiosta saatoin tehdä päähenkilöstä talouden ammattilaisen.

Jos olen tehnyt asiavirheitä, ne ovat omiani. Lisäksi haluan kiittää saamastani taloudellisesta tuesta Suomen Kulttuurirahastoa, Kirjastoapurahalautakuntaa sekä Alfred Kordelinin säätiötä.

*

Kirjan ensimmäiset blogiarviotkin ovat jo ehtineet tulla.

Ironiahan on se, että jos jokin filosofia ja uskonnonfilosofia minuun vetoaa, ne ovat stoalaisuus ja buddhalaisuus. Molemmat vasiten varoittavat riiputtamasta omaa onnellisuutta ulkoisiin tekijöihin kuten muiden ihmisten mielipiteisiin. Ja silti, silti näiden lukijoiden ja kommentoijien innostus tekee minut iloiseksi. Se luo toivoa, etten ole tehnyt turhaa työtä viimeiset kymmenen vuotta. Epiktetos, M. Aurelius ja Siddharta eivät olleetkaan nuoria kirjailijoita.

Sinisen linnan kirjasto

Kirjava kammari

Leena Lumi

*

Teen mielelläni promotöitä kirjan tiimoilta, joten ota reippaasti yhteyttä minuun tai kustantajalleni Gummerukseen. Kaikenlaista hommaa onkin jo vireillä, niistä lisää tuonnempana.

Blogini postaustahti on hidastunut syksystä samaa vauhtia kuin yleinen tuotteliaisuutenikin. Mutta ensi viikolla laitan kevyempää artikkelia vaihteluksi.

Totuus löytyy kirjakaupasta

Todistusaineistoa eturintamasta: Totuutta löytyy nyt kaupoista.

14022013

Epäkaupallisia tiedotteita:

– Ti 19.2. klo 19.00 alkaen luen kirjasta otteen ja keskustelen siitä toimittaja Marko Gustaffssonin kanssa Nuoren Voiman Liiton Prosak-klubilla. Illassa esiintyy myös Sirpa Kähkönen. Paikka on Kansallisteatterin Lavaklubi. Tilaisuus on maksuton.

– To 21.2. olen vieraana Ylen Aamun kirjassa noin klo 8.15.

– Pe 22.2. on kirjan virallinen julkaisupäivä.

– Ti 26.2. klo 19.00 – 24.00 vietetään kirjan julkistamisjuhlia, taas Kansallisteatterin Lavaklubilla. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille.

Arvostelukappaleita, kuva- ja haastattelupyyntöjä, esiintymisehdotuksia ym? Kyllä vain. Ota yhteys Gummerukselle tiedottaja Karoliina Timoseen:

karoliina.timonen(a)gummerus.fi

+358405916532.

Totuus naisista painoon ja Prosakia

Tämän alan paradokseja on, että siinä vaiheessa kun kirjailijan projekti päättyy, muille kaikki on vasta alussa. Puolentoista vuoden monomania on minulta ohi. Toinen romaanini Totuus naisista on painossa. Sen pitäisi olla kaupoissa joidenkin viikkojen päästä helmikuun lopulla. Kerron sitten. Yritän seuraavaksi tyhjentää pääni kovalevyltä tilaa muillekin asioille, kuten esim. ihmisille ja omalle puhelinnumerolleni.

Kirjaa kohtaan on ollut kivasti innostusta jo ennakkoon. Lisää luulisi kohtuuden ja ihmisuskon nimissä seuraavan, kun ensimmäiset ovat päässeet lukemaan sen.

Ensimmäinen tilaisuus tutustua Totuuteen on Nuoren Voiman Liiton Prosak-klubilla tiistaina 19.2., jolloin luen kirjasta luvun ja keskustelen siitä toimittaja Marko Gustafssonin kanssa. Illan toinen esiintyjä on Sirpa Kähkönen. Tilaisuus on maksuton ja tapahtuu Kansallisteatterin Lavaklubilla klo 19.

Sinne, ja olet etujoukkoa.

Totuuskansi

Kansi Tuomo Parikka